Sukellusvene U-96

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Das Boot)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukellusvene U-96
Das Boot
Das Boot kansi.jpg
Ohjaaja Wolfgang Petersen
Käsikirjoittaja Kirja:
Lothar-Günther Buchheim
Käsikirjoitus:
Wolfgang Petersen
Tuottaja Günter Rohrbach
Säveltäjä Klaus Doldinger
Kuvaaja Jost Vacano
Leikkaaja Hannes Nikel
Pääosat Jürgen Prochnow
Klaus Wennemann
Herbert Grönemeyer
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Länsi-Saksa
Tuotantoyhtiö Bavaria Film GmbH
Columbia Pictures
Ensi-ilta Länsi-Saksan lippu 17. joulukuuta 1981
Suomen lippu 2. huhtikuuta 1982
Kesto 149 min / 209 min (director’s cut) / 293 min (minisarja)
Alkuperäiskieli saksa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Sukellusvene U-96 (alkuperäisnimeltä Das Boot) on Wolfgang Petersenin ohjaama vuonna 1981 ensi-iltansa saanut saksalainen sotaelokuva. Elokuvan tuotti Günter Rohrbach, ja sen pääosissa näyttelevät Jürgen Prochnow, Herbert Grönemeyer ja Klaus Wennemann. Sukellusvene U-96 perustuu Lothar-Günther Buchheimin samannimiseen omaelämäkerralliseen teokseen vuodelta 1973. Elokuva sijoittuu toiseen maailmansotaan ja kertoo fiktiivisen tarinan sukellusvene U-96:sta ja sen miehistöstä.

Sukellusvene U-96 oli laajin ja kallein Saksassa toteutettu elokuvaprojekti. Se sai muun muassa kuusi Oscar-ehdokkuutta ja oli menestynein Yhdysvalloissa levitetty ulkomainen elokuva. Elokuvaa on kommentoitu muun muassa sen realistisuudesta sekä sodanvastaisesta sanomasta. Buccheim, jonka teokseen elokuva perustui, ilmaisi kuitenkin pettymyksensä liittyen elokuvan toteutukseen. Vuonna 1997 julkaistiin Petersenin valvonnassa toteutettu alkuperäistä teatteriversiota pidempi ohjaajan versio.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan tarinaa seurataan sotakirjeenvaihtajaksi saksalaiseen U-96-sukellusveneeseen määrätyn luutnantti Wernerin (Herbert Grönemeyer) näkökulmasta. Tarina alkaa lokakuussa 1941, kun Werner tapaa sukellusveneen miehistön lähtöä edeltävänä iltana ranskalaisessa ravintolassa. Juhlinnan täyteisen illan jälkeen sukellusvene poistuu seuraavana aamuna La Rochellen satamasta kapteeni Heinrichin (Jürgen Prochnow) alaisuudessa.[1]

U-96:n suunnatessa kohti Atlanttia luutnantti Werner viedään tutustumiskierrokselle. Tutustuessaan aluksen miehistöön Werner panee merkille ideologiset erimielisyydet miehistön uusien ja kokeneempien jäsenten, sekä erityisesti sotaan kyynisesti suhtautuvan kapteenin, välillä. Pitkän joutenolon jälkeen sukellusvene joutuu tulikosketukseen brittiläisen hävittäjän kanssa, mutta onnistuu vain vaivoin pakenemaan tämän laskemilta syvyyspommeilta.[1]

Seuraavat viikot kuluvat kovassa myrskyssä, minkä lisäksi sukellusveneen miehistön mieliala laskee entisestään erilaisten vastoinkäymisten seurauksena. Pian myrskyn päättymisen jälkeen sukellusvene kohtaa brittiläisen laivasaattueen ja onnistuu upottamaan useita pinta-aluksia. Sukellusvene joutuu kuitenkin pakenemaan hävittäjäalusta sukelluksiin ja on vähällä upota paineen ja syvyyspommien vaikutuksesta. Sukellusvene nousee takaisin pinnalle pimeyden turvin ja antaa uppoavalle tankkerille armonlaukauksen. Aluksen miehistö joudutaan jättämään mereen kauhistuneen sukellusvenemiehistön katsellessa, sillä määräykset kieltävät ottamasta vankeja.[1]

U-96 käy hakemassa täydennyksiä Espanjaan internoidulta saksalaislaivalta. Miehistö toivoo voivansa palata jouluksi La Rochelleen, mutta alus saakin uudeksi määräsatamakseen Italiassa sijaitsevan La Spezian. Päästäkseen Välimerelle aluksen tulee kulkea brittien tarkasti valvoman Gibraltarinsalmen läpi. Sukellusvene joutuu kuitenkin yllätetyksi ja vajoaa meren pohjaan 280 metrin syvyyteen. Happi uhkaa loppua, mutta aluksen järjestelmät saadaan hädin tuskin kuntoon ja aluksen onnistuu jälleen nousta pintaan.[1]

Sukellusvene aloittaa hitaan paluumatkan La Rochelleen, jonne väsynyt miehistö saapuu lopulta jouluaattona. Pian satamaan pääsyn jälkeen tukikohta joutuu liittoutuneiden ilmahyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena suuri osa miehistöstä kuolee tai haavoittuu. Pommitusten lakattua luutnantti Werner löytää aluksen vakavasti haavoittuneen kapteenin satamasta. U-96 on saanut osuman ja uppoaa hitaasti satama-altaaseen kapteenin katsellessa. Kun sukellusvene vajoaa pinnan alle, kapteeni tuupertuu kuolleena maahan.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jürgen Prochnow  … kapteeni Heinrich Lehmann-Willenbrock  
 Klaus Wennemann  … konemestari Fritz Grade  
 Herbert Grönemeyer  … luutnantti Werner  
 Hubertus Bengsch  … 1. perämies  
 Martin Semmelrogge  … 2. perämies  
 Uwe Ochsenknecht  … puosu  
 Günter Lamprecht  … Weserin kapteeni  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukellusvenebunkkeri La Rochellessa, Ranskassa.

Elokuva perustuu toisen maailmansodan aikana sotakirjeenvaihtajana sukellusveneissä toimineen Lothar-Günther Buchheimin romaaniin Sukellusvene (1973). Sukellusvene U-96 oli vuonna 1981 laajin ja kallein Saksassa toteutettu elokuvaprojekti. Elokuva kuvattiin noin 30 miljoonan D-markan budjetilla, ja 250-henkinen ryhmä työskenteli sen eteen kaksi vuotta.[2] Elokuvan kuvaamiseen kului 300 000 metriä filmiä.[3]

Rolf Zehetbauerin suunnitellessa tuotantoa vuonna 1976 elokuvalta puuttui vielä ohjaaja. Paikkaan harkittiin aluksi amerikkalaisia ohjaajia, jotka kuitenkin halusivat räätälöidä tarinan kuuluisan näyttelijän ympärille. Realistisen kerronnan ja kaupallisesti suunnitellun sotaspektaakkelin välistä ristiriitaa yritettiin ratkaista erilaisin konseptein, kunnes elokuvan valmistelut lopulta keskeytettiin.[4]

Günter Rohrbach otti 1979 studion johdon ja kehitti uudenlaisen tuotantokonseptin, jossa amerikkalaisten standardien mukainen viihdeprojekti muutettaisiin erittäin realistiseksi kerronnaksi. Amerikkalaisten näyttelijöiden, kuten Paul Newmanin ja Robert Redfordin, sijaan rooleihin valittiin suhteellisen tuntemattomia nimiä. Ohjaajaksi valittiin ainoastaan televisiotuotannostaan tunnettu Wolfgang Petersen.[4]

VIIC-luokan sukellusvene näytteillä Laboessa, Saksassa.

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauksia varten rakennettiin kaksi realistisen kokoista jäljennöstä VIIC-tyypin sukellusveneestä, jonka piirustukset saatiin Chicagon tiede- ja teollisuusmuseosta. Toinen tehtiin studion sisällä tapahtuvia kuvauksia varten ja toinen, kelluva versio, La Rochellessa tapahtuvia kuvauksia varten. Lisäksi rakennettiin kolme pienempää mallia. Yksi niistä oli kauko-ohjaimella ohjattava 12-metrinen versio, joka pystyi jopa sukeltamaan. Kahta muuta, 6- ja 3-metristä versiota, käytettiin vedenalaisissa kohtauksissa ja trikkikuvauksessa. Viisi metriä korkea keinutuslaite rakennettiin imitoimaan aaltojen vaikutusta. Eräässä vaiheessa kuvauksia sukellusvenejäljennös irtoutui keinutuslaitteessa ja iskeytyi maahan, mutta vakavammilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.[3]

Elokuvan lavasteita Bavaria Studiolla, Münchenissä.

Petersen pyrki alusta lähtien mahdollisimman tarkkaan todenmukaisuuteen. Sukellusveneen sisätilat kopioitiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Kameramies Jost Vacanon täytyi työskennellä sukellusvenejäljennöksen sisällä ilman kamerakiskoja tai liikuteltavia seiniä. Suurin osa sukellusveneen sisälle sijoittuvista kohtauksista kuvattiin kannettavalla tarkoitusta varten tehdyllä Arriflex-kameralla. Vacanon täytyi suojautua kypärällä sekä vartalosuojuksilla välttyäkseen loukkaantumisilta. Steven Spielberg lainasi eräässä vaiheessa kuvauksia La Rochellessa käytettyä sukellusvenejäljennöstä käytettäväksi muutamassa kohtauksessa elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät (1981). Petersenin kuvausryhmän saatua jäljennöksen takaisin sen runko kuitenkin katkesi ja sukellusvene upposi, minkä seurauksena kuvaukset keskeytyivät joksikin aikaa.[3]

Elokuvamusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvamusiikin sävelsi Klaus Doldinger. Lisäksi elokuvassa kuullaan Rita Kettyn esittämä kappale ”J’attendrai”, joka oli myös elokuvan virallisessa ääniraidassa.[5] Vuonna 1997 julkaistun ohjaajan version ääniraidasta se kuitenkin jätettiin pois.[6] Lisäksi elokuvassa kuullaan useita muita musiikkikappaleita, joita ei ole erikseen merkitty elokuvan lopputeksteihin.[7]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisu ja versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukellusvene U-96 julkaistiin Saksassa 17. joulukuuta 1981, Yhdysvalloissa 10. helmikuuta 1982 ja Suomessa 2. huhtikuuta 1982.[8] Elokuvasta on olemassa kolme toisistaan merkittävästi eroavaa versiota: alkuperäinen 149-minuuttinen teatteriversio (1981), televisiosarja (1985) ja ohjaajan versio (1997).[9] Sukellusvene U-96 voitti useita palkintoehdokkuuksia, mukaan lukien kuusi Oscar-ehdokkuutta.[10] Se oli menestynein Yhdysvalloissa levitetty ulkomainen elokuva ja avasi ohjaaja Petersenille ovet Hollywoodiin.[11] Alkuperäinen teatteriversio julkaistiin ohjaajan version ohella Blu-ray:lle erikoisjulkaisussa syyskuussa 2011.[12]

Vuonna 1985 julkaistiin noin viisi tuntia pitkä televisiosarja, joka seuraa tarkemmin merkittävimpien roolihahmojen tarinankehitystä.[9] 308-minuuttinen versio julkaistiin Blu-raylle syyskuussa 2014.[13]

Vuoden 1996 alussa alettiin valmistella Sukellusvene U-96:sta uudelleen leikattua ohjaajan versiota. Entisöintiprojektiin osallistuivat muun muassa Ortwin Freyermuth ja alkuperäisen version leikkaaja Hannes Nikel.[14] Ohjaaja Petersen valvoi henkilökohtaisesti ohjaajan version leikkausta, jota varten oli käytössä yli kuusi tuntia alkuperäistä materiaalia.[15] Erityistä huomiota kiinnitettiin elokuvan ääniraitaan, joka muutettiin digitaaliseen muotoon.[14] Ohjaajan versio oli pituudeltaan 209 minuuttia ja se julkaistiin teattereissa 1997.[9] Blu-raylle se julkaistiin lokakuussa 2010.[16]

Arvioita ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansan Uutisten Harri-Ilmari Moilanen pitää teosta yhtenä kaikkien aikojen sotafilmeistä, kiitos autenttisuutensa sekä henkilökuvien kehittelyn ja toiminnallisuuden välisen raudanlujan jännitteen.[17]

The New York Times -lehden elokuvakriitikko Janet Maslin kehui Petersenin ohjaustyötä ja erityisesti tämän tarkkuutta yksityiskohdissa, mikä välittyy katsojalle realistisena elokuvakokemuksena. Maslinin mukaan elokuvassa on selkeä sodanvastainen sanoma.[18]

Lothar-Günther Buchheim, jonka sotamuistelmiin elokuva perustuu, ilmaisi 1981 julkaistussa kirjoituksessa suuren pettymyksensä ohjaaja Petersenin elokuvasovitukseen. Buchheim kritisoi erityisesti elokuvan epärealistisia piirteitä, mutta ilmaisi vaikuttuneensa sen teknisestä toteutuksesta.[19]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert, joka katsoi 1997 julkaistun ohjaajan version, antoi elokuvalle 4/4 tähteä. Hän kutsui Petersenin ohjaustyötä osoitukseksi puhtaasta ammattitaidosta. Lisäksi hän antoi kiitoksensa kamerakuvien ja äänimaailman realistisuudesta.[20] The Hollywood Reporterin arvostelun mukaan vuoden 1989 jälkeen, jolloin julkaistiin Arabian Lawrencen (1962) entisöity versio, yhtäkään elokuvaa ei ole yhtä menestyksekkäästi pidennetty ja paranneltu kuin Sukellusvene U-96:sta myöhemmin julkaistua ohjaajan versiota (1997).[21]

Internet-sivusto Rotten Tomatoesin 46 kriitikosta 96 % antoi elokuvalle positiivisen arvosanan keskiarvolla 9/10. Lisäksi noin 46 000 sivuston käyttäjästä 96 % antoi elokuvalle positiivisen arvosanan keskiarvolla 4,1/5.[22] Internet-sivusto Metacriticissä elokuvakriitikoiden arvosteluihin perustuva arvosana on 86/100 ja käyttäjien arvosteluihin perustuva arvosana 7,5/10.[23]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinto Kategoria Ehdokas Lopputulos Lähde
Oscar-palkinto Kuvaus Jost Vacano Ehdokkuus [10]
Ohjaus Wolfgang Petersen Ehdokkuus [10]
Leikkaus Hannes Nikel Ehdokkuus [10]
Äänitys Milan Bor, Trevor Pyke ja Mike Le Mare Ehdokkuus [10]
Äänitehosteet Mike Le Mare Ehdokkuus [10]
Sovitettu käsikirjoitus Wolfgang Petersen Ehdokkuus [10]
BAFTA-palkinto Vieraskielinen elokuva Wolfgang Petersen Ehdokkuus [24]
Golden Globe Vieraskielinen elokuva Das Boot Ehdokkuus [25]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi elokuvan kuvauksissa käytetyistä sukellusveneen pienoismalleista esiintyy myös Steven Spielbergin elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät (1981).[3]

Saksalainen eurodance-projekti U-96 julkaisi 1991 teknotyylisen mukaelman elokuvan tunnuskappaleesta ”Das Boot”, jonka alkuperäisversion sävelsi Doldinger.[26]

Simpsonit-animaatiosarjan 9. tuotantokauden jakson ”Das Bus” nimi on johdettu elokuvasta, vaikkakin suurin osa jakson viittauksista on Peter Brookin elokuvaan Kärpästen herra (1963).[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Elokuva.
  2. Das Boot: The Original dasboot.com. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  3. a b c d The Original Production dasboot-watches.com. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  4. a b Das Boot: The Success Story dasboot-watches.com. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  5. Klaus Doldinger ‎– Das Boot (The Boat) Original Motion Picture Soundtrack discogs.com. Viitattu 4.5.2015. (englanniksi)
  6. Klaus Doldinger ‎– Das Boot - The Director's Cut (Original Filmmusik) discogs.com. Viitattu 4.5.2015. (englanniksi)
  7. Das Boot (1981): Soundtracks imdb.com. Viitattu 6.5.2015. (englanniksi)
  8. Das Boot (1981): Technical Details cinema.theiapolis.com. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  9. a b c Reimer, Robert C.; Reimer, Carol J.: The A to Z of German Cinema, s. 61–62. Scarecrow Press, 2010. ISBN 1461731860. Google Books (viitattu 3.5.2015). (englanniksi)
  10. a b c d e f g The 55th Academy Awards (1983) oscars.org. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  11. Das Boot: The Making dasboot.com. 1997. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  12. Das Boot (1981) - Kinofassung + Director's Cut (Limited Jubiläums Edition Steelbook) Blu-ray bluray-disc.de. Viitattu 13.5.2015. (saksaksi)
  13. Das Boot (1985) - Die TV-Serie Blu-ray bluray-disc.de. Viitattu 13.5.2015. (saksaksi)
  14. a b The Film: Restoring the Film dasboot-watches.com. Viitattu 2.5.2015. (englanniksi)
  15. The Film: The Director’s Cut dasboot-watches.com. Viitattu 2.5.2015. (englanniksi)
  16. Das Boot (1981) - Directors Cut Blu-ray bluray-disc.de. Viitattu 13.5.2015. (saksaksi)
  17. Harri-Ilmari Moilanen: Päivän valitut. Kansan Uutiset/Viikkolehti (radio&TV), 2009, nro vkot 21-22, s. 3.
  18. Maslin, Janet: movie Review: Das Boot (1981) nytimes.com. 10.2.1982. Viitattu 3.5.2015. (englanniksi)
  19. Buccheim, Lothar-Günther: Kommentar: Die Wahrheit blieb auf Tauchstation inf.ovgu.de. 1981. Viitattu 3.5.2015. (saksaksi)
  20. Ebert, Roger: Das Boot rogerebert.com. 4.4.1997. Viitattu 3.5.2015. (englanniksi)
  21. Das Boot in the Press dasboot-watches.com. Viitattu 1.5.2015. (englanniksi)
  22. Das Boot (1981) rottentomatoes.com. Viitattu 6.5.2015. (englanniksi)
  23. Das Boot metacritic.com. Viitattu 6.5.2015. (englanniksi)
  24. Film Nominations 1982 bafta.org. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  25. Das Boot goldenglobes.org. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
  26. U 96* ‎– Das Boot dascogs.com. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  27. Martyn, Warren; Wood, Adrian: Das Bus bbc.co.uk. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]