Punamulta

Punamullalla värjätyllä keittomaalilla maalattuja taloja.

Punamulta (Fe₂O₃·H₂O) on maaväripigmentti. Sitä käytetään yleisesti keittomaalin pigmenttinä. Punamulta on rautapitoista savimaata, hyvin hienojakoista hematiittia. Koostumus vaihtelee esiintymispaikan mukaan, parhaat punamullat sisältävät jopa 95 prosenttia rautaoksidia. Pigmentin sävyt vaihtelevat sen sisältämien sivuaineiden mukaisesti. Tyypillisesti punamulta sisältää noin prosentin lyijyä, 0,5 % kuparia ja 10 % luonnon kvartsia. Sävy määrittyy myös polton mukaan: mitä kuumempi poltto sen tummempi sävy.

Punamullan valmistus

Pigmentin valmistuksessa maa lietetään, sekoitetaan ja poltetaan. Pigmentin sävy määräytyy polton lämpötilasta: mitä kovempi lämpö, sen tummempi pigmentti. Vanhojen punamultamaalien sävy oli varsin vaalea, koska lämpötilaa ei silloisilla uuneilla saatu kovin korkeaksi. Tällä vuosisadalla pigmenttien sävyjä on tasaisesti tummennettu, mutta myös vaaleampaa italianpunaista on saatavilla.

Käyttö

Punamultaa on käytetty jo esihistoriallisella ajalla, jolloin sillä on korostettu kalliomaalauksia, maalattu luolamaalauksia, värjätty haudattavia ja pieniä esimeitä. Punamullalla on maalattu muun muassa Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiinassa. Suomessa kampakeraamisella kaudella (4200–2000 eaa.) valmistetut savihahmot värjättiin usein punamullalla.

Ruotsissa punamullan valmistus alkoi keskiajalla, jolloin raaka-aineena käytettiin Falunin Kopparbergin kuparikaivosten jätekivestä valmistettua kaivoslesettä eli teknistä punamultaa. Punamultaa käytettiin keittomaalin pigmenttinä.

Katso myös

• Keittomaali
• Okra_(väri)

Lähteet

• Päivi Hintsanen: Coloria 2007. Päivi Hintsanen. Viitattu 5.2.2008.
• Produktinfo Pigmentet Falu rödfärg. Stiftelsen Stora Kopparberget. Viitattu 5.2.2008. (ruotsiksi)
• Panu Kaila (teksti): Keittomaali. Korjauskortisto, 1.1.2000, nro KK12. Helsinki: Museovirasto / Rakennushistorian osasto. ISSN 1236-4517. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.3.2008.

Aiheesta muualla

• Suurvalta-ajasta valistuksen aikaan 1600–1775 Rakennusperintö.fi. 20.2.2006. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Viitattu 5.3.2008.
• Marja Ivars: Urajärven punamultaresepti Rakennusperintö.fi. 2.8.2006. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Viitattu 20.5.2010.
• Marja Sahlberg: Miten talon alkuperäinen väri selvitetään? Rakennusperintö.fi. 8.10.2007. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Viitattu 20.5.2010.
• Outi Palttala-Heiskala: Ulkomaalaus -puujulkisivu Talotori. 2005. Forssan ammatti-instituutt. Viitattu 5.3.2008.