Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit
Ålands Socialdemokrater

Ålands socialdemokrater logo.png

Perustettu 1971[1]
Johto Camilla Gunell (pj.)
Göte Winé (1. vpj.)
Maria Jonsson (2. vpj.)
Anders Hallbäck (siht.)
Ideologia sosiaalidemokratia
Toimisto Ekonomiegatan 1
Maarianhamina
Maakuntapäivä-
edustajat
6 / 30 (2011)
Kunnanvaltuutetut 17 / 208 (2011)
Kansainväliset jäsenyydet SAMAK
Sos.dem. ryhmä (Pohjoismaiden neuvosto)
Naisjärjestö Törnrosorna
Nuorisojärjestö Rosenskotten
Kotisivu www.socialdemokraterna.ax

Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit (ruots. Ålands Socialdemokrater) on Ahvenanmaalla toimiva puolue. Sosiaalidemokraateilla on kuusi edustajaa Ahvenanmaan maakuntapäivillä ja sillä on valtuutettuja kuudessa kunnanvaltuustossa. Puolueen puheenjohtaja on Camilla Gunell.

Puolueen naisosastot ovat vuodesta 2002 toimineet nimellä Törnrosorna. Naiset ovat mukana Pohjoismaiden sosialidemokraattisten naisten toiminnassa.[2] Puolueen nuoriso-osasto on Rosenskotten ja vammaisosasto Klätterrosor.

Ahvenanmaan sosiaalidemokraateilla on läheiset suhteet moniin pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin sisarpuolueisiin. Puolue kuuluu Pohjoismaiden työväenliikkeen yhteistyökomiteaan (SAMAK).[1] Pohjoismaiden neuvostossa puolue osallistuu Sosiaalidemokraattisen ryhmän toimintaan.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenliike järjestäytyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin 1. tammikuuta 1906 Maarianhaminassa. Yhdistykseen liittyi jo pian noin kymmenesosa kaupungin asukkaista. Hieman myöhemmin yhdistyksiä syntyi myös Bertbyhyn, Haraldsbyhyn Tengsödaan ja Kastelholmaan. Aluksi suomen- ja ruotsinkieliset toimivat eri yhdistyksissä. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 sosialidemokraatit saivat Ahvenanmaalta 357 ääntä.[4]

Sodat ja seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistysten toiminta hiipui hiljalleen, mutta uutta intoa saatiin vuoden 1917 tapahtumista, ja esimerkiksi Maarianhaminaan perustettiin uusi työväenyhdistys. Vapun 1917 mielenosoituksiin osallistui yli tuhat ihmistä, joista suurin osa oli radikalisoituneita venäläisiä sotilaita. Uusia työväenyhdistyksiä perustettiinn Jomalaan, Sundiin, Boxöhön, Finströmiin, Kastelholmaan, Lemlandiin ja Föglöhön. Sisällissodan aikana Ahvenanmaalla ei muodostettu omia punakaarteja, mutta siellä käytiin taisteluita manner-Suomesta siirtyneiden joukkojen välillä. Osallistumattomuudestaan huolimatta saaren sosiaalidemokraatit saivat kokea kovia valkoisten käsissä. Noin 20 vasemmistolaista vangittiin. Osa kiinni otetuista joutui yhdeksäksi kuukaudeksi saksalaiseen vankilaan.[4]

Suomen itsenäistymisen aikoihin Ahvenanmaalle syntyi liike, joka ajoi alueen liittämistä Ruotsiin. Sosiaalidemokraatit suhtautuivat hankkeeseen kriittisesti. Suomea pidettiin esimerkiksi ruotsalaista järjestelmää demokraattisempana. Suhtautuminen muuttui sisällissodan tappion jälkeen, kun ahvenanmaalaisvastaiseksi koettu oikeisto sai vallan Suomessa. Asennemuutos synnytti skismaa ahvenmaalaisten ja SDP:n johdon välille. SDP ja erityisesti sen ruotsinkieliset pyrkivät lähentämään välejä 1920-luvulla, mutta epäluottamus jatkui eivätkä ahvenanmaalaiset juurikaan halunneet olla tekemisissä suomalaisten kanssa. Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen lehdellä oli enemmän tilaajia kuin SDP:n ruotsinkielisellä äänenkannattajalla.[4]

Vuonna 1931 sosialidemokraatit saivat ensimmäisen kerran edustajansa Ahvenanmaan maakuntapäiville. Karl Husell istui maakuntavaltuustossa vuosina 1932–1934 ja 1938–1945. Husellin takana ei kuitenkaan ollut mitään varsinaista yhdistystä. 1930-luvun puolivälissä järjestötoiminta lähti uuteen nousuun Viktor Arvidssonin aloitteellisuuden ansioista. Lokakuussa 1937 Maarianhaminassa pidettiin kokous, jossa perustettiin Finlands svenska arbetarförbund. Puhujaksi tapahtumaan oli saatu kansanedustaja Atos Wirtanen. Talvisodan alettua sosiaalidemokraattien toiminnallisuus jälleen väheni.[4]

Jatkosodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen ahvenanmaalainen työväenliike jakautui, kun äärivasemmisto sai takaisin toimintaoikeutensa. Osa halusi työväenyhdistysten siirtyvän Suomen kansan demokraattiseen liittoon. Näin ei lopulta käynyt, mutta kansandemokraattien kannatus nousi saaristossa suuremmaksi kuin SDP:n. Kansandemokraatit saivat pitkään maakuntapäiville sosialidemokraatteja enemmän edustajia. 1950-luvun alussa sosialidemokraattien järjestöt lakkasivat käytännössä toimimasta. 1950-luvun lopulla sosiaalidemokraatit menivät mukaan eri poliittisia suuntauksia yhdistäneeseen Åländsk Samling -liittoumaan, sen palkansaajien (II) osastoon, joka toimi lähinnä vaaliorganisaationa.[4]

1960-luvun lopulla poliittiset ja ideologiset kysymykset alkoivat jälleen kiinnostaa ja perustettiin Ålands Socialdemokrater. Käytännössä synnytettiin uusi ahvenanmaalainen puolue, jolla oli oma paikallisorganisaationsa. Perustettiin myös nuorisojärjestö Ålands socialdemokratiska unga (ÅSU), jonka aktiivisuus oli huipussaan 1970-luvun alkupuolella.[4] Sosiaalidemokraattien oma järjestö toi muutoksia Ahvenanmaan politiikkaan, kun muutkin alkoivat jakautua ideologisiin ryhmiin. Sosiaalidemokraatit saivat tuolloin noin 15 prosenttia äänistä.[1]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit osallistuu omilla listoillaan maakunta- ja kunnallisvaaleihin. Vuosina 1991–2007 puolue asetti oman listansa myös eduskuntavaaleissa. Sosialidemokraatit jäivät kuitenkin kauas vaalipiirin ainoasta kansanedustajan paikasta ja vaaleissa 2011 puolue liittoutui Ahvenanmaan keskustan ja Ahvenanmaan tulevaisuuden kanssa muodostaen Åländsk Samling -yhteislistan,[5] jolta eduskuntaan valittiin Elisabeth Nauclér. Eduskuntavaaleissa 1987 puolue osallistui paikan vieneeseen Lista A:han, jossa olivat mukana myös Ahvenanmaan liberaalit.[6]

Maakuntapäivillä sosiaalidemokraatit ovat olleet 3.–5. suurin puolue. Vaaleissa 2007 se sai 3 edustajaa. Samanaikaisesti pidetyissä kunnallisvaaleissa puolueen edustajia valittiin neljään maakunnan kunnanvaltuustoon (Hammarland, Jomala, Sund, Maarianhamina)[7]. Vuonna 2011 sosialidemokraatit kaksinkertaistivat edustajamääränsä maakuntapäivillä ja nousivat listoillaan kuuteen valtuustoon – uusina Eckerö ja Finström.[8]

Maakuntapäivävaalit[9][8]
Vuosi Edustajat Äänet
1979 3 1 125 12,0 %
1983 5 1 717 16,5 %
1987 4 1 489 14,0 %
1991 4 1 564 14,5 %
1995 4 1 711 15,2 %
1999 3 1 427 11,8 %
2003 6 2 340 19,0 %
2007 3 1 513 11,8 %
2011 6 2 404 18,5 %
Eduskuntavaalit[6]
Vuosi Edustajat Äänet
1991 -- 940 10,1 %
1995 -- 909 9,2 %
1999 -- 924 8,8 %
2003 -- 2 904 24,9 %
2007 -- 1 607 14,4 %
Kunnallisvaalit[10][8]
Vuosi Valtuutetut Äänet
1995 13 1 491 13,1 %
1999 10 1 332 10,9 %
2003 18 1 967 15,7 %
2007 14 1 703 12,8 %
2011 17 2 245 16,7 %

Poliitikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapuheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntapäiväedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Barbro Sundback: Partiet och ideologin (Ålands Socialdemokrater)
  2. Välkommen till Törnrosorna (Ålands Socialdemokrater)
  3. Sosialidemokraattinen ryhmä: Jäsenpuolueet Pohjoismaiden neuvosto
  4. a b c d e f Sten-Erik Abrahamsson: Partiets historia fram till 1970-talet (Ålands Socialdemokrater)
  5. Borgerliga listan redo för kamp Nya Åland 18.3.2011
  6. a b Riksdagsvalet 18.3.2007, Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)
  7. Lagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 43
  8. a b c Lagtings- och kommunalvalet 2011 Statistik 2011:7 (ÅSUB 2012), s. 5, 44.
  9. Lagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 32.
  10. Lagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 56.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]