Ukon kirves

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoismaisia vasaraa esittäviä riipuskoruja esikristilliseltä ajalta.

Ukon kirves, Ukon vasara, Taaran vasara ja Thorin vasara tarkoittavat esikristillisen ukkosenjumalan asetta tai tällaista symboloivaa korua tai merkkiä. Aseellaan ukkosenjumala muun muassa sai aikaan salamaniskuja ja jakoi oikeutta. Skandinaaveilla ukkosenjumala oli Thor, ja hänellä oli aseena Mjölner-vasara, jota saatettiin kutsua myös nuijaksi tai kirveeksi. Suomessa ukkosenjumala Ukon aseina saattoi olla kirves, miekka, vasara, kurikka tai jousi. Ukko saattoi myös tehdä rautaisten rakeiden sateen.

Indoeurooppalaisia kieliä luultavasti ainakin osittain puhuneen nuorakeraamisen kulttuurin kiviset vasarakirveet olivat mahdollisesti Ukon ja Thorin aseiden esikuvia, ja myös näiden jumaluuksien arvellaan olevan indoeurooppalaista perua. On mahdollista, vasarakirveskulttuurin piirissä uskottiin ukkosenjumalalla olevan samanlaisen aseen. On myös oletettu, että sana vasara olisi alkujaan tarkoittanut juuri vasarakirvestä. Sana "vasara" on vanha lainasana indoarjalaisista kielistä.

Metallien tultua yleiseen käyttöön kivisten vasarakirveiden ja muiden teroitettujen kiviesineiden alkuperä unohtui, mutta niitä löytyi yhä maasta. Niiden ajateltiin olevan ukkosenjumalan aseita, ukonvaajoja. Tällaisia uskomuksia oli monilla Euraasian kansoilla, muiden muassa kreikkalaisilla ja kiinalaisilla. Vasarakirveitä ja muita maasta löydettyjä kiviesineitä tiedetään nimitetyn Suomessa ukonkirveiksi, ukon nuoliksi, ukonvaajoiksi, ukon nauloiksi, ukon kiiloiksi, ukon nalkeiksi tai vuolimiksi. Varsinkin sateen huuhtomasta maasta paljastuvia teräväreunaisia kiviesineitä pidettiin ukkosen maahan iskeminä ja niiden uskottiin suojaavan ukkoselta tai omaavan muitakin yliluonnollisia voimia.

Asetta esittävät amuletit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauhakeraamisen kulttuurin vasarakirves.
Taivaanjumala Perunille omistettuja slaavilaisia riipuksia.

Ainakin merovinkiaikana, viikinkiaikana ja ristiretkiaikana on monien Pohjois-Euroopan kansojen keskuudessa ollut tapana kantaa ukkosen jumalan asetta esittäviä amuletteja, yleensä kaulariipuksia. Niiden avulla on osoitettu kunnioitusta ukkosen jumalalle tai tavoiteltu tämän suojelusta ja apua. Tämän kaltaisista amuleteista tunnetuin lienee Skandinaviasta tunnettu muoto, joka muistuttaa selvästi vasaraa (B oheisessa kuvassa) ja jonka on ajateltu kuvaavan Thor-jumalan Mjölner-vasaraa. Myöhäisempi Skandinaviasta tavattu korumuoto (C oheisessa kuvassa), jota on sanottu ”suden ristiksi” tai ”lohikäärmeen ristiksi”, muistuttaa sekä vasaraa että kristittyjen yleistä tunnusta ristiriipusta. Siinä lieneekin kristillistä vaikutusta [1]. Skandinaavit ovat aluksi suhtautuneet kristittyjen ristiin samankaltaisena taikakaluna kuin vasarariipuksiin. Tunnetaan eräs valumuotti, jolla on voitu samalla kertaa tehdä sekä vasarakoru että risti.

Kirvestä esittäviä amuletteja ovat kantaneet vaatetuksessaan myös latvialaiset, jotka ovat osoittaneet siten kunnioitustaan kirveellä aseistautuneelle Perkons-jumalalle sekä esikristilliset slaavit, joitten vasarariipukset oli omistettu Perunille. Ennen vasaran muotoisten riipusten yleistymistä germaanisia kieliä puhuvat kansat käyttivät Herkuleen nuijan muotoisia riipuksia, jotka oli omaksuttu roomalaisilta.

Suomesta löydetyt A-muodon korut lienee pääosin tehty Suomessa. Näitä on löydetty eniten Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Tunnetuimmat löydöt on tehty Liedosta, Laitilasta, Köyliöstä, ja Kuusamosta. Köyliöstä löydetyn riipuksen kanssa samassa ketjussa roikkuu myös metallisia torven tai sarven muotoisia esineitä, jotka ovat ehkä olleet samantapainen miehinen ja uhmakas symboli kuin kirveskin. Timo Heikkilän mukaan ne olisivat voineet olla sateen tuottajia, onhan joissakin loitsuissa pyydetty Ukko ylijumalaa työntämään taivaasta torvia, ja jotka tekevät sateen.

Kalevala Koru valmistaa kahta erilaista edellä kuvatun suomalaisen tyypin mukaista kirvesriipusta, jotka perustuvat arkeologisiin löytöihin. Joidenkin kirvesriipusten yläosassa yläosassa on rakenteita, joita ei osata selittää kirveeseen liittyviksi. Joissakin riipuksissa, kuten Karkusta löytyneessä, nämä rakenteet muistuttavat tyyliteltyä puuta. Timo Heikkilä on ehdottanut, että ne voisivat kuvata maailmanpuuta.

On myös toisenlainen kirveen muotoinen korumuoto, jonka”varsi on leveä päinvastoin edellä kuvailluissa kirvesriipuksissa. Näitä tunnetaan paitsi Suomesta, myös Virosta ja Skandinaviasta. Nämä korut ovat yleensä hopeaa, tosin Lapissa on tehty vastaavia myös pronssista. Korutyyppi voi olla peräisin Virosta, ainakin niitä on valmistettu erityisesti Virossa. Kalevala Korun valmistama tällaisen korun jäljennös on nimetty ”Kuusamon kirveeksi” erään löytöpaikan mukaan. Kirves-riipuksille voivat olla sukua myös kuunsirppiä muistuttavat korut, joiden pohjalta Kalevala Koru valmistaa kahta muunnosta nimeltään ”Kuutar”.

Ukon aseet kansanrunoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaavista tyyppiä noudatteleva nykyaikainen riipus.

Ukon uskottiin aseellaan aiheuttavan paitsi ukonilman, myös auttavan synnytyksessä ja metsästyksessä. Loitsussa Ukkoa pyydetään auttamaan synnytyksessä:

Oi Ukko ylijumala,
Tule tänne tarvittaissa,
Ota kultanen kurikka,
Kätehes oikiahan,
Jolla haittoja hajota,
pihtipuolia porota.

Toisessa loitsussa Ukkoa pyydetään pelottelemaan metsän riistaa ja ajamaan se metsästäjän eteen:

Ukko kultanen kuningas,
Vaari vanha taivahainen,
Ota kultanen kurikka
Tahi vaskinen vasara,
Käy sie korvet kolkutellen,
Metsät synkät sylkytellen.

Samassa roolissa, kurikka kädessä metsästäjää auttamassa, tavataan usein myös metsän haltija Tapio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Heikkilä, Timo: Aurinkolaiva: Lemminkäisen myytti ja Ritvalan kultti. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-99-6.
  • Heikkilä, Timo: Kalevalan metafysiikka ja fysiikka. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-631-2.