Pohjantähti
| Pohjantähti | |
|---|---|
| Bayerin designaatio | Alfa Ursae Minoris |
| Flamsteedin designaatio | 1 Ursae Minoris |
| HR-designaatio | HR 424 |
| HD-designaatio | HD 8890 |
| Muut designaatiot | Polaris, Cynosura, Alruccabah, Phoenice, Lodestar, Tramontana, Navigatoria, Yilduz, Mismar, Polyarnaya, BD +88°8, SAO 308, FK5 907, GC 2243, ADS 1477, CCDM 02319+8915, HIP 11767. |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Näennäinen kirkkaus | 1,97 mv |
| Absoluuttinen kirkkaus | −3,64 Mv |
| Valovoima | 2200 aurinkoa |
| Spektriluokka | F7 Ib-II SB |
| Väri-indeksi | U-B 0,38 B-V 0,60 |
| Lämpötila | 7 200 K |
| Massa | 5–6 M☉ |
| Säde | 30 R☉ |
| Muuttujatyyppi | Kefeidi |
| Pyörimisnopeus | 17 km/s |
| Astrometriset ominaisuudet | |
| Tähdistö | Pieni karhu |
| Rektaskensio (J2000) | 02h 31m 48.7s |
| Deklinaatio (J2000) | +89° 15′ 51″ |
| Etäisyys | 430 valovuotta |
| Parallaksi | 7,56 ± 0,48 mas |
| Säteisnopeus | −17 km/s |
| Ominaisliike | RA: 44,22 Dec.: −11,74 mas/v |
|
Näkyy leveysasteiden 90° N
ja 0° S välillä. |
|
Pohjantähti eli Polaris, α UMi, on Pienen karhun kirkkain tähti.[1] Pohjantähti on nykyään napatähtenä eli se on hyvin lähellä taivaannapaa, jota tähtien sanotaan kiertävän. Tosiasiassa oikea taivaannapa on vajaan asteen sivussa Pohjantähdestä, mutta prekession vuoksi se vähitellen siirtyy, ja vuonna 2102 Pohjantähti on kaikkein lähimpänä taivaannapaa. Perinteisesti Pohjantähteä on kutsuttu myös pohjannaulaksi, sillä se näyttää kiinnittyneen taivaankanteen ja jopa toimivan taivaankannen kiinnikkeenä.
Pohjantähti on itse asiassa kolmen tähden järjestelmä. Näistä kirkkain, jonka kirkkaus on +2,02 m, on keltainen superjättiläinen ja mielenkiintoinen tähti. Se on myös kefeidi, muuttuva tähti, jonka värähtely on lähes päättymässä, koska tähden evoluutiossa se on siirtymässä niin sanotusta epävakausvyöhykkeeltä vakaampaan tilaan. Aiemmin sen kirkkaus vaihteli magnitudin kymmenyksiä, viime aikoina tuskin korkeintaan magnitudin tuhannesosia. Aikoinaan se oli kirkkauden perusstandardina, mutta kun värähtely huomattiin, perustaksi vaihdettiin Vega.
Pohjantähteä kiertää renkaan muotoinen asterismi, jota kutsutaan timanttikaulakoruksi, kirkkaimpana timanttina Pohjantähti itse. Se näkyy kaukoputkella ja valovoimaisella kiikarilla.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Bernadette Brady: Brady's Book of Fixed Stars, s. 206. Weiser Books, 1999. ISBN 9781578631056. (englanniksi)
- ↑ There's More to the North Star Than Meets the Eye 9.1.2006. HubbleSite. Viitattu 29.3.2007. (englanniksi)
