Pohjantähti

Wikipedia
Ohjattu sivulta Taivaannaula
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo tähdestä. Sanan muista merkityksistä on luettelo täsmennyssivulla.
Pohjantähti
Bayerin designaatio Alfa Ursae Minoris
Flamsteedin designaatio 1 Ursae Minoris
HR-designaatio HR 424
HD-designaatio HD 8890
Muut designaatiot Polaris, Cynosura, Alruccabah, Phoenice, Lodestar, Tramontana, Navigatoria, Yilduz, Mismar, Polyarnaya, BD +88°8, SAO 308, FK5 907, GC 2243, ADS 1477, CCDM 02319+8915, HIP 11767.
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus 1,97 mv
Absoluuttinen kirkkaus −3,64 Mv
Valovoima 2200 aurinkoa
Spektriluokka F7 Ib-II SB
Väri-indeksi U-B 0,38 B-V 0,60
Lämpötila 7 200 K
Massa 5–6 M
Säde 30 R
Muuttujatyyppi Kefeidi
Pyörimisnopeus 17 km/s
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Pieni karhu
Rektaskensio (J2000) 02h 31m 48.7s
Deklinaatio (J2000) +89° 15′ 51″
Etäisyys 430 valovuotta
Parallaksi 7,56 ± 0,48 mas
Säteisnopeus −17 km/s
Ominaisliike RA: 44,22 Dec.: −11,74 mas/v
Näkyy leveysasteiden 90° N
ja 0° S välillä.

Pohjantähti eli Polaris, α UMi, on Pienen karhun kirkkain tähti.[1] Pohjantähti on nykyään napatähtenä eli se on hyvin lähellä taivaannapaa, jota tähtien sanotaan kiertävän. Tosiasiassa oikea taivaannapa on vajaan asteen sivussa Pohjantähdestä, mutta prekession vuoksi se vähitellen siirtyy, ja vuonna 2102 Pohjantähti on kaikkein lähimpänä taivaannapaa. Perinteisesti Pohjantähteä on kutsuttu myös pohjannaulaksi, sillä se näyttää kiinnittyneen taivaankanteen ja jopa toimivan taivaankannen kiinnikkeenä.

Pohjantähden sijainti taivaalla. Otavan kaksi oikeanpuoleista äärimmäistä tähteä ovat linjassa pohjantähden kanssa.
Pohjantähti ja ”kaulakoru” suurella kiikarilla nähtynä.

Pohjantähti on itse asiassa kolmen tähden järjestelmä. Näistä kirkkain, jonka kirkkaus on +2,02 m, on keltainen superjättiläinen ja mielenkiintoinenselvennä tähti. Se on myös kefeidi, muuttuva tähti, jonka värähtely on lähes päättymässä, koska tähden evoluutiossa se on siirtymässä niin sanotusta epävakausvyöhykkeeltä vakaampaan tilaan. Aiemmin sen kirkkaus vaihteli magnitudin kymmenyksiä, viime aikoina tuskin korkeintaan magnitudin tuhannesosia. Aikoinaan se oli kirkkauden perusstandardina, mutta kun värähtely huomattiin, perustaksi vaihdettiin Vega.

Pohjantähteä kiertää renkaan muotoinen asterismi, jota kutsutaan timanttikaulakoruksi, kirkkaimpana timanttina Pohjantähti itse. Se näkyy kaukoputkella ja valovoimaisella kiikarilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bernadette Brady: Brady's Book of Fixed Stars, s. 206. Weiser Books, 1999. ISBN 9781578631056. (englanniksi)
  2. There's More to the North Star Than Meets the Eye 9.1.2006. HubbleSite. Viitattu 29.3.2007. (englanniksi)