Kuppikivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuppikiven kuppeja, Hartola.
Kuppikivi Hattulan Retulansaaressa. Kupit on tehty Otavan muotoon.

Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä, kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja, niin sanottuja uhrikuoppia.[1] Kolot on tehty viimeistään rautakaudella, mutta ei tiedetä miten. Suomessa kuppikiviä on varsinkin maan länsi- ja eteläosissa. Suomesta tunnetaan yli 350 kuppikiveä. Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla 1900-luvulle.[2][3] Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen.[4]

Kivien kuoppien merkityksestä on useita oletuksia ja kansanperinteitä. Usein kivet ovat uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa.[3][5][6] Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus.[1] Loitsuissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kiven reikiin.[3] Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi- ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.[3]

Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virosta tunnetaan noin 1 750 kuppikiveä, ja siellä ne ajoittuvat pronssikaudelta esiroomalaiselle kaudelle.[7] Kuten Ruotsissa ja Suomessakin, saattavat Viron kuppikivien kupit sijaita myös pystypinnoilla.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kriiska, Aivar ja Tvautri, Andres: Viron esihistoria. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978.951-746-879-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Särkilahti / kuppikivi Pohjois-Savon muisti. 3.1.2006. Viitattu 17.5.2010.
  2. Parikkalan Silvun kuppikivi Etelä-Karjalan museo. Viitattu 11.4.2010.
  3. a b c d Kuppikivet ja -kalliot Yrjö Knuutinen. Viitattu 11.4.2010.
  4. Rapola: Kuppikivet Museovirasto. Viitattu 11.4.2010.
  5. Hämäläinen kulttuuriympäristö – Kuppikivi Hämeen maakunta. Viitattu 11.4.2010.
  6. Kihlakivi Pohjois-Savon muisti. Viitattu 11.4.2010.
  7. a b Kriiska & Tvauri 2007, s.115–116

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matinolli, Veikko: Suomen kuppikivet. 1, Länsirannikko ja Pirkanmaa. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-286-409-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.