Vainajien palvonta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alttari malesiankiinalaisessa kodissa. Suitsukkeet ovat kutsu esivanhemmille ottaa ruokauhri.

Vainajainpalvonta eli manismi (lat. manes, vainajahenget) tarkoittaa vainajille määrätavoin, esimerkiksi uhraamalla osoitettua uskonnollista kunnioitusta, joka perustuu käsitykseen vainajan kyvystä vaikuttaa jälkeen jääneiden elämään.[1]

Vainajainpalvonta on etenkin luonnonuskonnoissa yleinen käsitys, jonka mukaan esi-isien henget liikkuvat kuolemansa jälkeen maan päällä. Myös šintolaisuudessa on manismin piirteitä.[2]

Kuoltuaan ihmisestä tulee henki, joka liittyy esi-isiensä seuraan. Esi-isät on pidettävä tyytyväisenä, eikä heitä saa saattaa häpeään, sillä muuten he voivat kostaa, jonka seurauksena voi olla sairaus tai onnettomuus. Esi-isät ovat aktiivisina vaikuttamassa uskonnollisen yhteisön tapahtumiin.[2]

Tärkeää vainajainpalvonnassa on esi-isien ja perinteiden kunnioitus. Manistisissa uskonnoissa on tarkat hautausrituaalit ja vainajien juhlat. Esi-isät usein pidetään tyytyväisinä uhrilahjoilla.[2]

Perinteisesti perheen vanhin lapsi jatkaa esi-isien palvontaa, ja lapsettomuutta pidetäänkin luonnonuskontojen parissa suurena onnettomuutena, sillä silloin kukaan ei ole enää palvelemassa suvun esi-isiä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
    Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto: Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.

Vainajien palvonta vrt. sukututkimus, Halloween, kristillinen Pyhäin päivä, sosiaalinen perimä; perheen ja suvun perinteet ja tavat sekä genetiikka, ja edellä mainittujen uskomukselliset yhteydet vainajien palvontaan.