Emuu
Wikipedia
Emuu (tai emu) on muinaissuomalainen, mytologinen nimitys eläin- tai kasvilajin tai joskus muunkin asian "kantaäidille". Kantakasvi tai kantaeläin oli mystinen olento, josta laji oli saanut alkunsa. Muinaiset suomalaiset metsästäjät pyysivät loitsuin eläinlajien emuilta metsästysonnea. Myös joillakin pahoilla olennoilla tai asioilla oli emuu, ja niitä yritettiin karkottaa emuunsa luokse. Sana emuu on muunnos vanhasta äitiä tarkoittavasta sanasta emo.
Joitakin kasvien ja eläinten emuita tiedetään nimeltä. Alla olevassa listassa on nimeltä muutamia emuita. Lista on kuitenkin suhteellisen sekava ja päällekkäisyyksiä löytyy.
- ärtyisä ja rujo; asuu Romentolassa
- Höyheneukko – riistalintujen emuu
- Juoletar – myös saukkojen emuu
- femiinisestä -tar-päätteestä huolimatta miespuolinen (juolua = joenhaara)
- Juonetar – peurojen emuu (juoni = (peura)jono)
- Kati – puiden emuu
- metsän kaunis ja nuori jumalatar, joka synnyttää puita
- Kytöläinen – matojen emuu
- Kytöläisen kyynelistä syntyivät myös pajut
- Käreitär – kettujen emuu
- Käres – käärmeitten emuu
- Lemmes – leppien emuu
- Laus – porojen ja hirvien emuu
- Lovetar (Louhiatar, Loveatar) - susien emuu, joka synnytti myös muita petoja, tauteja ja kolotuksia
- Mammotar – matojen emuu, käärmeitten synnyttäjä
- Nokeinen – soopelien emuu
- Tapiotar – lintujen emuu
- Tuheroinen - vesikkojen emuu, auttoi myös ahmojen ja saukkojen pyynnissä
- Tyytikki – oravien emuu
- Ulappala – koirien emuu
[muokkaa] Elottomien kohteiden emuita
- Kyllikki kerrotaan kivien emuuksi loitsuissa, joilla kiven aiheuttamia vammoja hoidetaan
- Paiseitten emuuta sanotaan ruskeaksi ja rupiseksi neidoksi
[muokkaa] Lähteet
- Christfried Ganander: Mythologia Fennica (1789)
- Martti Haavio: Suomalainen mytologia (1967) (Tuheroinen, Höyheneukko)
