Tonttu
Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä. Suomen kielen sana "tonttu" tulee ruotsin "tomte"-sanasta tai vaihtoehtoisesti sanasta "tontti", jolloin tonttu olisi alun perin paikan haltija. Tonttu on monissa tapauksissa vain toinen nimitys haltijoille.
Tonttuihin on kuulunut erilaisia olentoja, ihmisten luona eläviä haltijoita, sekä maahisia, menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on erotettu omaksi "rodukseen".
Tonttuja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.
Jotkut uskoivat, että jos ei hoitanut omaa tonttiansa ja jättänyt kuistille ruokaa tontuille, tontut saattoivat pistää tontin säpäleiksi tai tuhota kasvimaat.
Tätä nykyä tunnetuimpia ympärivuotisia tonttuhahmoja saattavat olla monista eri materiaaleista valmistettavat puutarhatontut, jotka etenkin Keski-Euroopassa ovat villinneet keräilyyn taipuvaisia kotipuutarhureita.
Kuuluisimpia tonttuja on Turun linnan tonttu-ukko.
Sisällysluettelo |
Joulutonttu [muokkaa]
Nykyisin länsimaiseen jouluperinteeseen kuuluvat joulutontut, jotka ovat useimmiten hiippalakkipäisiä pikkuihmisiä. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja jouluna omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään joulupukin apulaisiksi, jotka tekevät lahjoja lapsille. Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä. Tontut tai joulupukki tuovat sitten jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä. Joulutontut ovat yleinen joulukoristeiden aihe.
Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1][2] Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräisen vastan.
Katso myös [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Suuri tonttukirja, Wil Huygen, WSOY 1978
- Tonttujen kutsu, Wil Huygen, WSOY 1981
- Tonttumaa: tonttuleikkejä, Saara Fränti, Pirjo-Liisa Vilenius, julk. : Suomen naisten liikuntakasvatusliitto. , Saara Fränti. Suomen naisten liikuntakasvatusliitto, 1988
- Luonnonhenget työssä ja touhussa, Geoffrey Hodson,suomentanut Asko Nuotio. Teosofinen seura, 1994
- Pikkuväki – satua vai totta, valokuvat: Pentti Pere, piirrokset ja taitto: Markku Hannula, tekstit: Hannele Suominen, Sirkka-Liisa Hakala. Suominen, Hannele. Satakunnan museo, 1996
- Joulupukin tarina, Sinikka Salokorpi,piirrokset: Väinö Hämäläinen ym., Otava, 1996
- Tonttu – tonttusuvun tarinoita suuresta metsästä, teksti: Marjut Hjelt, kuvat: Jaana Aalto. SKS 1997 ISBN 894.
- Haltiat, tontut ja pirut myllyperinteessä, kirjasen koonnut Jaana Kuivalainen. Vääksyn vesimylly- ja sähkövoimalaitosmuseo, 2000 ISBN 951-98585-0-4
- 24 askelta jouluun, Sirpa Karjalainen, toimittaneet Eeva Halonen ja Leena Järvenpää, kuvitus: Virpi Liinoja, Riitta Rantasalo.. Lasten parhaat kirjat, 2002
- Tonttujen matkassa: joulukirja, toimittaja: Sanna-Mari Hovi, valokuvat: Eeva Mehto , piirroskuvitus: Ulla Vaajakallio. Weilin + Göös, 2003
- Tontut – satua vai totta?, piirrokset Markku Hannula, tekstit: Hannele Suominen ja Sirkka-Liisa Hakala, valokuvat: Pentti Pere. Satakunnan museo, 2004
- Suomalainen tonttukirja, Mauri Kunnas, Otava 2004
- Suomen kansan tonttuaarre, teksti: Eero Ojanen, kuvat Ari Jokinen. Minerva, 2006
- Joulupukin matkassa maailmalla, tekstit ja käsityöt: Soili Turkkinen, valokuvat Marjo Ristilä-Toikka. Turkkisen tarinatuvat, 2008
- Tontut, kirjoittanut Sami J. Anteroinen, kuvittanut Elena Klykova. Perhemediat, 2008
- Joulupukin jalanjäljillä, Mervi Koski, kuvitus: Mika Kolehmainen. Karisto, 2011
- Tontun vuosi, Kirsti Manninen & Aki Paavola. Maahenki, 2011
