Sisilisko
Tämä on | Sisilisko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Zootoca vivipara (Jacquin, 1787) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Sisilisko Wikispeciesissä |
Sisilisko (Zootoca vivipara, aiemmin Lacerta vivipara) on maailman pohjoisin matelijalaji. Sisiliskot ovat Suomessa rauhoitettuja, ja siksi niitä ei saa ottaa lemmikiksi esimerkiksi terraarioon. Sisiliskot voivat elää jopa 10-vuotiaiksi.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
.jpg)
Sisiliskon pää on suippo ja pieni. Niska ja häntä ovat melko paksuja. Sisiliskon jalat ovat melko lyhyet, etu- ja takajaloissa on yhtä pitkät kynnet. Kaulus on selvästi lovireunainen, ja suomut ovat karkeita. Sisiliskon sukupuolen voi varmuudella tunnistaa kahdella tavalla: koiraan pää levenee niskan kohdalta, kun taas naaraan pää jatkuu samanlevyisenä niskasta eteenpäin ja suippenee vasta leuan alusta. Toiseksi koiraan hännän juuressa heti takajalkojen takana on ylhäältä katsottaessa molemminpuolinen pullistuma. Naarailla häntä lähtee takajalkojen takaa tasaisesti suippenevana häntänä ilman koiraan pullistumia. Tämä koiraan pullistuma on juuri ennen sitä kohtaa, josta sisilisko voi katkaista häntänsä.
Sisilisko muistuttaa hietasisiliskoa (Lacerta agilis), jota tavataan Suomea lähinnä Etelä- ja Keski-Ruotsissa sekä Laatokan Karjalassa lähellä Suomen rajaa.
Koko [muokkaa]
Aikuisen sisiliskon keskipituus on noin 10–17,5 cm. Ilman häntää pituus on alle 7 cm, eli häntä on noin neljänneksen pidempi tai jopa kaksinkertainen verrattuna ruumiin mittaan.
Väritys [muokkaa]
Tavallisin pohjaväri on ruskea, mutta myös harmaata, lähes täysin mustaa ja oliivinvihreää muotoa esiintyy. Naarailla on usein tummia juovia keskiselässä ja kyljissä, mutta toisinaan ne voivat olla myös vaaleita juovia, tummia täpliä tai vaaleita täpliä. Vaihtelevuus kuvioinnissa onkin suurta, etenkin selän reunoilla. Koiraiden ja naaraiden kuvioinnin erottaa toisistaan jos katsoo niiden vatsaa. Koirailla se on keltainen, oranssi tai punainen ja siinä on mustia pilkkuja naarailla taas pelkkä keltainen. Kuvioineissa voi siis olla melkoisia vaihteluja, ja samankin populaation väreissä ja kuvioinneissa voi olla suuriakin eroja. Kaula on vaalea, joskus sinertävä. Poikaset ovat tummia, yleensä graniitinharmaita tai mustanpronssin värisiä.
Elintavat [muokkaa]
Sisilisko elää melko kosteissa ympäristöissä, esimerkiksi niityillä, peltojen ja teiden varsilla, metsien reunoilla, nummimailla, soilla ja kallioilla.
Sisilisko on päiväaktiivinen ja vaihtolämpöisenä se suosii aurinkoisia kohtia. Sisilisko on taitava kiipeilijä ja se pystyy kiipeämään myös pystysuorilla pinnoilla. Sisilisko osaa myös uida sujuvasti. Vaaratilanteissa sisilisko pakenee maaonkaloihin, ja hätätilanteessa se kykenee irrottamaan häntänsä harhauttaakseen ahdistelijaansa. Häntä kasvaa ajan kuluessa takaisin, joten sisiliskot eivät jää hännättömiksi. Monien muiden liskojen tapaan ne kuitenkin keräävät vararavintoa häntäänsä, joten hännän irtoaminen loppukesästä voi haitata liskon talvehtimista.
Talvehtiminen ja lisääntyminen [muokkaa]
Sisilisko talvehtii horrostamalla juurenalusonkaloissa, kiviraunioissa tai syvällä maan alla, mutta ne voivat talvehtia myös tukin tai ison kiven alla. Keväällä ensimmäisenä esille kömpivät koiraat ja nuoret yksilöt. Parittelu tapahtuu kevään ja kesän vaihteessa ja raskausaika on noin 2-3 kuukautta. Naaras synnyttää 3–10 elävää poikasta, jotka syntyvät kalvon peittäminä ja kuoriutuvat ensimmäisen vuorokauden aikana. Sisiliskon latinankielinen nimi Zootoca vivipara (vivos = elävä; pario = synnyttää) viittaakin liskon erikoisuuteen synnyttää eläviä poikasia. Jotkin eteläiset populaatiot kuitenkin munivat. Syntyessään poikaset ovat noin 3–4 cm pitkiä, ja vuoden ikäisinä ne ovat 10–11 cm. Sukukypsyyden sisilisko saavuttaa neljäntenä kesänään.
Ravinto [muokkaa]
Ravinnokseen sisilisko käyttää hyönteisiä ja hämähäkkejä. Myös aamukasteen kastemadot käyvät sisiliskolle. Sisilisko voi myös hanakasti käydä isonkin perhosen kimppuun, sillä juuri saaliseläimen nopeat liikkeet aktivoivat sisiliskon saalistushalun.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Zootoca vivipara IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
