Pitkäperjantai

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berndt Abraham Godenhjelm, Jeesus ristillä, 1843.

Pitkäperjantai on pääsiäistä edeltävä perjantai. Se on Kristuksen ristiinnaulitsemis- ja kuolinpäivä ja kirkkovuoden ainoa surujuhla. Pitkäperjantai on yksi Hiljaisen juhlapyhistä. Vuonna 2015 pitkäperjantai on 3. huhtikuuta.

Pitkäperjantai luterilaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilaisessa kirkossa pitkänperjantain jumalanpalvelusta vietetään ilman ehtoollista ja kellon- ja urkujensoittoa. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa. Pitkänperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti omistettu Jeesuksen hautaamiselle. Pitkäperjantai ja hiljainen lauantai ovat ainoat kirkkovuoden päivät, jolloin liturginen väri on musta.

Aikoinaan pitkääperjantaita vietettiin ankarana paastopäivänä.

Pitkäperjantai ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäperjantai eli ortodoksisittain Suuri Perjantai on kirkkovuoden ankarin paastopäivä ja ainoa suuri juhlapäivä jolloin ei toimiteta eukaristiaa: on Kristuksen kuolinpäivä. Liturgian sijaan aamulla toimitetaan Kuninkaallinen hetkipalvelus, jossa luetaan koko kärsimyshistoria kaikista neljästä evankeliumista. Iltapäivällä kello kaksi alkaa Kristuksen kuolinhetken palvelus, jolloin Kristuksen hautakuva tuodaan alttarista katafalkille keskelle kirkkoa, ja palveluksen lopuksi papisto ja kirkkokansa käyvät kunnioittamassa kuollutta Kristusta. Illalla kuudelta alkaa Kristuksen hautauspalvelus, jonka lopuksi hautakuva kannetaan ristisaatossa kirkon ympäri. Kuten kaikki kirkolliset kulkueet, saatto kiertää vastapäivään symboloiden sitä, että saatto on menossa Kristusta kohti.

Pitkäperjantain tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leo Mellerin mukaan pitkänperjantain teksti puhuu ihmisistä, jotka kulkevat ohitse.[1] He näkivät sen, mitä he näkivät luonnollisilla silmillään, he näkivät käynnissä olevan teloituksen, mutta eivät paljon muuta. Mellerin mukaan nykyihmistä koskee tämä sama vaara, että me kävelemme ohitse. Jeesuksen ristinpuussa luki(Tämä on juutalaisten kuningas[2]) kolmella kielellä hänen arvonsa. Nämä kolme kieltä edustivat uskontoa, sotilasvaltaa, ja järjen ja tiedon maailmaa. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat Jeesuksen ristiä näiden kolmen kielen, näkökentän kautta. Mellerin mukaan ihminen tarvitsee vielä neljännen näkökentän, jonka vain Pyhä Henki voi ihmiselle antaa. Tätä kristityt etsivät ja tämän he uskovat löytävänsä. Meller panee merkille, ettei Matteuksen evankeliumin kuvauksessa ole sääliä, surua, ei mitään leikkiä ihmissielun herkillä kielillä, kun kuvataan Jeesuksen kuolemaa. Missä on tunteet, missä on Matteuksen kyyneleet, missä hänen tuskansa? Kun nykyihminen voi kokea siitä surua, niin Meller täsmentää, että evankelistat kirjoittivat tapahtumat vuosia tapahtumien jälkeen. Matteus ei päästä tekstiinsä Pyhän Hengen valaisemana mitään tunteita, koska hän kirjoittaa niille, jotka ovat valmiita nostamaan hänen evankeliumistaan häntä vastaan. Pyhän Hengen ohjauksessa hän ei päästä tekstiinsä mitään mikä vaikuttaisi pyrkimykseltä taivuttaa lukijaa vaan hän vain toteaa, näin tapahtui. Meller sanoi, että Osmo Tiililän erään pääsiäisen ajan saarnassa sanoi, "Meidän pitäisi vapauttaa henkenmme pakanallisesta tunnelmoinnista, niin joulun kuin pääsiäisenkin kohdalla. Jeesus ei ole enää pieni vastasyntynyt koditon lapsi makaamassa Beetlehemin seimessä, hän on kuningasten kuningas ja herrain Herra. Jeesus ei ole enää ristillä, kaipaamassa meidän sääliviä kyyneleitä hänen ristinsä juurella. Hän on läpi kuoleman ja ikuisuuden kulkenut, kuningasten kuningas ja herrain Herra, joka vaatii meiltä vain yhtä, että me antaudumme hänen herrausvaltaansa." Ja tämä on se, mitä pitkäperjantain tekstit tuovat meidän eteemme. Tiililä jatkaa "Siellä, missä tällaista antautumista Jeesuksen Kristuksen Herrauteen ei ole tosiasiallisesti tapahtunut, siellä on opittu säälimään, tunteilemaan ja suggestoitumaan Golgatan tapahtumista...Tuossa on alttari, kävele nyt sinne ja kävelysi osoittaa, että sinä siirryt tunnelmoinnista Jeesuksen Herrauden tunnustamiseen."[3]

Pitkäperjantai eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa slaavilaiskielissä ja jopa unkarissa ja virossa käytetään pitkästäperjantaista nimityksiä, jotka merkitsevät ’suurta perjantaita’ (esimerkiksi viroksi suur reede). Tätä nimitystä käyttävät ortodoksit myös suomeksi. Englannissa nimitys Good Friday tulee sanan ’good’ vanhasta merkityksestä ’pyhä’.[4] Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’ (esimerkiksi ransk. Vendredi saint). Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus (kar-osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ’surua’).

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että pitkää on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday).

Pitkäperjantai on yleinen vapaapäivä.

Pitkäperjantai taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oiva Paloheimon runon Kirkkotiellä säkeestä on tullut lähes fraasi: ”Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen.”

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matt. 27:39 Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä
  2. Luuk. 23:38, Matt. 27:37, Mark. 15:26, Joh. 19:19-21
  3. Leo Meller: Ne muut ja se yksi ristin luona (mp3) (Kohdasta 01:55+, 10:17+, 12:10+) 13.06.2005. saarna.net. Viitattu 1.4.2015.
  4. [1]