Virvonta
Sivulta puuttuu 
Virvonta tai virpominen on lasten perinne, jossa käydään pääsiäisaikaan koskettamassa koristelluilla pajunkissavitsoilla toivottaen onnea ja terveyttä omaisille ja naapureille.[1][2] Usein lapset ovat pukeutuneina pääsiäisnoidiksi[1].
Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi-sanaan[3]. Virvottaessa pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaluku eli -loru. Virvottavalle annetaan vitsa ja virpoja saattaa saada palkkioksi makeisia. Yleisesti käytössä oleva virvontaluku on: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Erilaisia loruja on kuitenkin useita.[4][5]
Alun perin virvonta on itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaava palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. Pajuissa on vanhastaan ajatteltu olevan taikavoimaa. Suomalais-ugrilaisilla kansoilta tunnetaan tapa karkottaa oksanheilutuksella pahoja henkiä.[6] Pajunoksa annettiin virvotulle virpomisluvun päätteeksi ja palkka tultiin noutamaan pääsiäislauantaina[7].
Ortodoksit ovat arvostelleet tapaa, että pikkulapset puetaan noidiksi ja kiertävät virpomassa tuntemattomia. Kyseinen tapa on heidän mukaansa länsisuomalaisen pääsiäisnoitaperinteen ja itäsuomalaisen virvontaperinteen sekoittamista.[6] Länsi-Suomessa virvontaa ei ole vanhastaan harrastettu.[8][9][10]
Pojat voivat esiintyä noitien kissoina tai ruotsalaisen perinteen pääsiäispupuina. Myös Harry Potter -asuja on nähty.[11]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Joki, Leena: Virpomalla virkeäksi (Kieli-ikkuna) Helsingin sanomat. 6.3.2008. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Virpojat ovat liikkeellä tänään 28.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Virpomisloruja 28.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Sillanpää, Merja (FT): Pääsiäisperinteet muuttuvat alati Keskisuomalainen. 8.4.2009. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Virpominen on karjalainen perinne 4.4.2009. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Kantonen, Marianne: Virpominen on ortodokseille kulttuuriperinnön siirtämistä 21.3.2010. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ ILMIÖITÄ: Virpojanoidat ärsyttävät ortodokseja 24.3.2010. Ylen uutiset. Viitattu 12.3.2011.
- ↑ Aho, Elisabet: Vitsa sulle, palkka mulle Vantaan Lauri. 13.3.2008. Viitattu 8.3.2010.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Virpomaloruja. Kyllikki Takalan kokoamana. Joensuu: Joensuun kalevalaiset naiset, 1984 (3. lisäpainos 1990).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virpominen. Ortodoksi.net.
- Perhekerhon virpomisloruja.
- Karjalainen pääsiäinen. Luovutettukarjala.fi.
- Virpovitsat. Museovirasto.
- Inkerin virpomisperinteestä. Inkeriläisten viesti 4/1962.
