Kristuksen hautausikoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kristuksen hautausikoni (ven. Плащаница, Plaštšanitsa) on ortodoksisessa kirkossa käytössä oleva ikonityyppi, jota käytetään vain pääsiäisaikana. Ikonin koko vaihtelee luonnollisesta aivan pieneen kirkosta riippuen, vanhimmat säilyneet ovat luonnollisen kokoisia.

Kristuksen hautaikoni katafalkilla Uspenskin katedraalissa pitkäperjantaina 2008. Hautakuvan päällä venäläisen perinteen mukainen pääsiäisliljakatos. Keskellä kuvaa evankeliumikirja

Hautausikoni esittää kuollutta Kristusta juuri ristiltä otettuna ja hautausliinalle laskettuna. Joissakin kappaleissa on lisäksi kuvat Neitsyt Mariasta ja hautaajista vainajan ympärillä. Hautausikoni säilytetään normaalisti erillisessä suojakotelossa kirkossa; sen päällä palaa palveluksien aikana lampukka.

Piinaviikon eli Suuren viikon perjantaina (pitkäperjantaina) kello 14 alkaa Kristuksen hautauspalvelus. Alttaripöydälle ennen palvelusta viety hautausikoni kannetaan esiin ja asetetaan katafalkille keskelle kirkkoa. Hautauskuvan katafalkki on asetettu normaalista poiketen poikittaiseen asentoon. Kirkkokansa polvistuu hautausikonia esiin kannettaessa. Ikonin päälle keskelle asetetaan evankeliumikirja. Hautauskuvan päälle asetetaan monissa seurakunnissa erikseen venäläisen perinteen mukainen lehvistä ja pääsiäisliljoista koottu kukkakatos.

Palveluksen lopuksi papisto ja kansa käyvät tervehtimässä kuollutta Kristusta: hautakuvan edessä kumarretaan perinteen mukaan kolmesti maahan asti mennen tullen, välissä jokainen tervehtijä suutelee Kristuksen haavoja ja evankeliumikirjaa.

Illalla kello 18 alkaa hautauspalvelus, jonka lopuksi hautausikoni kannetaan ristisaatossa kirkon ympäri symboloiden kahdentuhannen vuoden takaista Kristuksen hautaustoimitusta.

Seuraavana aamuna toimitettava ehtoollisjumalanpalvelus suoritetaan vanhan perinteen mukaan keskellä kirkkoa olevaa hautausikonia alttaripöytänä käyttäen, ja juuri ennen pääsiäisyöpalveluksen alkua, vähäisen ehtoonjälkeisen palveluksen päätyttyä noin kello 2350, hautausikoni viedään varsinaiselle alttaripöydälle, jossa se sitten onkin helatorstaihin asti. Helatorstain liturgian päätyttyä papisto ja kirkonisännöitsijä hoitavat hautauskuvan takaisin säilytyskoteloonsa seuraavaan pääsiäiseen asti.

Monissa seurakunnissa, esimerkiksi Helsingissä, suuri ja koristeellinen kuva, jonka päälle ehtoolliskalustoa on vaikea asettaa, korvataan pienemmällä tasoon maalatulla alttaripöydälle vietäessä. Pääsiäiseksi 2010 Uspenskin katedraaliin saatiin uusi Valamon luostarissa tehty hautauskuva jota ei tarvitse vaihtaa missään vaiheessa. Kuvan vihki käyttöön Helsingin kirkkoherra, isä Markku Salminen Suuren Perjantain ehtoopalveluksessa, jonka jälkeen kuva vietiin ensi kerran katafalkille.

Kuvia on olemassa runsaasti erilaisia; Kirkkomuseossa on montakin hyvin suurta ja koristeellista, jotka evakuoitiin muun muassa Laatokan Valamosta. Samoin Helsingin seurakunnalla on parikin hyvin kookasta ja kaunista hautausikonia. Suurin niistä, Uspenskin katedraalissa säilytettävä, tosin odottaa konservointia, mutta vielä 1990-luvun alkupuolelle se oli vuosittain käytössä.

Tähän nimenomaiseen, kuten hyvin moniin muihinkin, liittyy oma erillinen puusta tehty koristeellinen katafalkki, jonka kyljissä on kuvia Kristuksen hautaamisesta; kuvat vaihtelevat, koska ne ovat Raamatun ja perimätiedon kertomaan perustuvia eri taiteilijoiden näkemyksiä aiheesta. Pienemmät ikonit, jollaisia on pienemmissä kirkoissa ja tsasounissa, asetetaan yleensä pöydälle.

Useimmat hautausikoneista ovat varakkaiden uskovaisten, muun muassa suuriruhtinaiden, korkeiden upseerien ja varakkaiden kauppiaiden tai näiden leskien lahjoittamia - kuten myös huomattava osa muustakin kirkkojen sisustuksesta. Muun muassa Helsingin entisen sotilassairaalan kirkon hautausikonin lahjoittivat tarkk'ampujarykmentin upseerit. Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon vieläkin paikallaan olevista ikonostaasin metallisuojista, riisoista, useat lahjoitti kauppiaanleski Serafina Baturin. Sotilassairaalan hautausikonin ja pääosan muistakin ikoneista veivät mennessään Helsingistä Helmikuun vallankumousta paenneet keisarivaltaa kannattaneet venäläiset upseerit alkuvuodesta 1917 ja sen kohtalo on tuntematon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]