Häät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perinnehäät Jomalan kunnassa Ahvenanmaalla
Vihkimistilaisuus Kiuruveden kirkossa

Häät eli vihkiäiset on juhla avioliittoon vihittäessä.[1] Häämenot vaihtelevat paljon eri kulttuurien välillä. Yhteistä kuitenkin useimmille kulttuureille on se, että sekä morsian (nainen) että sulhanen (mies) pukeutuvat tavallista paremmin, ja häävieraille on varattu paljon herkullisia ruokia. Häävieraita on joskus hyvinkin paljon, kuitenkin yleensä vähintään sekä morsiamen että sulhasen lähisuku.

Sisällysluettelo

Suomalaiset häät kautta aikojen [muokkaa]

Suomessa hääperinteet ovat poikenneet paikkakunnittain ja myös suvuttain ja säädyttäin suuresti toisistaan. Häätapoja ja hääkulttuuria on satoja vuosia tallentunut kansanrunouteemme, jota on tutkittu 1800-luvulta asti.

Mitä rikkaampia ja koulutetumpia vihille menevät ovat olleet, sitä paremmin tiedot heidän häistään ovat tallentuneet. Varallisuus ja koulutus on myös vaikuttanut siihen, miten paljon myös muista maista tulleita hääperinteitä hääjuhlissa on noudatettu. Suomalainen sananlasku "Häissä syödähän surutta, eletähän huoletonna" kertoo sekä uskomuksista että siitä, miten hääjuhlissa tuli olla paljon tarjottavaa. Yleensä häät ovat järjestäneet morsiamen vanhemmat.

Suomalaiset häät Koivistolla Karjalan kannaksella 1938

Käsitys, että nykyiset suomalaiset häät ovat amerikkalaista perua, ei pidä paikkaansa. Suomalaiset hääperinteet ovat kehittyneet jo kauan ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset muuttivat Amerikkaan. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla monipuolinen hääkulttuuri kukoisti jo 1700-luvulla, jolloin ongelmana olivat erityisesti kuokkavierailut ja rahahäät, mikä tarkoitti sitä, että niissä myytiin miltei loputtomasti alkoholia. Suomeen saadut vaikutteet ovat siten lähinnä karjalaisia ja ruotsalaisia, koska Ruotsin lakeja ja tapoja on meillä noudatettu pitkään. Myöhemmät vaikutteet ovat Englannista ja Ranskasta.

Sotavuosien niukkuus on vaikuttanut moniin käsityksiin häistä, samoin kuin 1970-luvulla vallinnut minimalistinen kausi, jolloin häitä voitiin viettää hyvinkin huomaamattomasti. Kuitenkin Suomessa aina 1930-luvulle asti häät ovat olleet suuria juhlia, joita saatettiin valmistella jopa vuosia. Mikäli varoja oli, tarjoilut olivat ylenpalttiset ja häitä juhlittiin päiviä, jopa viikkoja ja kaikki oli viimeisen päälle hiottua. Morsiamet valmistivat köyhemmissä perheissä itse kapionsa, mutta rikkaat saattoivat palkata kymmenpäisiä morsiuskökköläisiä niitä tekemään. Tosin alempien luokkien ja köyhälistön parissa saattoi morsiuskökkä eli naisväki, joka valmisti kapioita, kokoontua ruokapalkalla talkoovoimin kapioita tekemään. Morsiamen ei tarvinnut tehdä arjen askareita morsiusaikanaan, joten hän saattoi jopa vuodeksi keskittyä kapioiden tekoon, joita tuli olla paljon. Häälahjoja annettiin niin morsiamen kuin sukulaisenkin häävieraille, jopa kuokkimaan tulleille. Tästä syystä morsiamen tehtävänä saattoi olla useammankin sadan kirjaillun nenäliinan ja sukkaparin tai muun lahjan valmistaminen.[2]

Amerikkalaiset häät [muokkaa]

Amerikkalainen häätilaisuus on järjestetty siten, että ennen vihkimistä sulhanen odottaa isänsä kanssa vihkipaikassa, ja morsiamen isä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Länsimaisissa häissä morsiamen huntua voivat kantaa morsiusneidot. He ovat nuoria tyttöjä. Sulhasen ystävä bestman voi pitää hääjuhlassa puheen. Hääyön jälkeen puolisot voivat antaa toisilleen huomenlahjan.

Kristilliset häät [muokkaa]

Kristillisissä häissä pappi vihkii parin. Kristinuskon mukaan Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille. Kristillisessä hääseremoniassa sulhanen ja morsian vihitään Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan todistaessa avioliittoon.

Kirkossa järjestettävät kristilliset häät, hautajaiset, kaste ja konfirmaatio ovat jumalanpalveluksia, eivätkä ole luonteeltaan yksityistilaisuuksia, vaan seurakunnan kokoontumisia ja näin kaikille avoimia. Myös kuvaaminen on sallittua kaikille.[3]

Siviilihäät Suomessa [muokkaa]

Katso myös: Uskonnoton tapakulttuuri

Suomessa yli 40 prosenttia vihkimisistä on maistraatin suorittamia.[4] Uusimmissa maistraateissa on juhlavia vihkihuoneita.[5] Siviilivihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari tai henkikirjoittaja.[6][7][8]

Todistajien läsnäollessa vihkijä lausuu vihittäville: ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.” Kihlakumppaneilta kysytään erikseen seuraavaa (ensin mieheltä): ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (nimi): tahdotteko ottaa tämän (nimi) aviovaimoksenne (aviomieheksenne) rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (Vastaus: Tahdon) ”Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.” Jos sormuksia vaihdetaan, lausutaan: ”Ottakaa (nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne (vaimoltanne).” Lopuksi ilmoitetaan: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.”[5]

Vihkimisen jälkeen hääpari voi järjestää hääjuhlan. Pariskunta voi esimerkiksi vaihtaa juhlassa vihkisormuksia.[9][10] Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle. Vihkikaavan lisäksi vihkijä saattaa pitää puheen tai lausua tilanteeseen sopivan runon. Häissä voivat puhua myös esimerkiksi morsiusparin vanhemmat tai ammattimainen juhlapuhuja. Juhlaan voi kuulua myös musiikkiesitys. Vihkijuhla voi muodostua esimerkiksi seuraavasti: Morsiusparin tai morsiamen sisääntulo musiikin soidessa. Tervetulotoivotus ja johdanto. Lauluesitys tai lausuntaa. Vihkikaava puolisoiksi julistamiseen asti. Sormusten vaihto. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille. Vihkikaavan loppusanat. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.[5][11]

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Vilkuna, Kustaa, Herännäisyys sosiaalisena tekijänä. Kyrönmaa VII. Helsinki 1950, s. 153, Suomalaiset hääperinteet
  3. ↑ Häät ja hautajaiset ovat avoimia kaikille.YLE 29.1.2013
  4. ↑ Brotkin, Anna: Maistraattiin asteleva pari haluaa juhlia vain pienen piirin kesken Aamulehti. 26.7.2008. Viitattu 10.9.2010.
  5. ↑ a b c Siviilivihkiminen Naimisiin.info. Viitattu 4.1.2011.
  6. ↑ Avioliittolain 19 § (16.4.1987/411) Finlex. Viitattu 5.12.2009.
  7. ↑ Avioliiton solmiminen Oikeusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  8. ↑ Hartikainen, Erkki (toim.): Avioliiton solmiminen Siveys ja todellisuus: Peruskoulun elämänkatsomustieto 7. 5.2.2009. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 5.12.2009.
  9. ↑ Laitinen, Jaana: Naimisiin ilman papin aamenta. Helsingin sanomat, 6.11.2006.
  10. ↑ Liukkonen, Johanna: Vain seremonian sisältö erottaa siviilihäät kirkollisista Helsingin sanomat. 16.7.2001. Viitattu 4.1.2011.
  11. ↑ Käytännön vinkkejä häätilaisuuden järjestäjille Hyvinkään maistraatti. Viitattu 4.1.2011.

Katso myös [muokkaa]

Kuvia [muokkaa]

  • Häätalon edustalla Ukrainassa.

  • Japanilainen hääpari kimonoissa.

  • Georgialainen pariskunta perinteisissä asuissa.

  • Malesialaiset häät.

  • Häät New Orleansissa.

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Heikinmäki, Maija-Liisa: Suomalaiset häätavat: Talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-06032-5.
  • Holmberg, Eija & Horelli, Sanni: Unohtumattomat häät. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22302-3.
  • Häyhä, Johannes: Kuvaelmia itäsuomalaisten vanhoista tavoista. Perhe ja kylä: Maahanpaniaiset, kylänluvut, naimistavat. Alkuteokset ilmestyneet vuosina 1893, 1894, 1900. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-322-9.
  • Kaivola, Terttu (toim.): Kahden kauppa: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-833-6.
  • Karikivi, Outi & Heikkilä, Tarja: Tahdon: Ekologisia hääunelmia. Ilola: Kuva ja Mieli, 2011. ISBN 978-952-99485-5-0.
  • Kaunisto, Tiina-Emilia & Voutilainen, Erika: Siksi tahdot: Hääkirja. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-407-0.
  • Lempiäinen, Pentti: Häät: Valmistamme vihkijuhlan. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-126-0.
  • Sarmela, Matti (toim.): Pohjolan häät. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1981. ISBN 951-717-235-4.
  • Savolainen, Irma (toim.): Häät. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2001. ISBN 951-718-634-7.
  • Fogg, Marnie: Vintage hääpuvut: Häämuodin vuosikymmenet. (Vintage Weddings, 2011.) Suomennos: Eija Tervonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 951-1-25470-7.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Wikibooks
Wikikirjastossa on aihe: Juhlakirja/Häät.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Häät&oldid=13185543