Kimono

Wikipedia

Japanilaista perinnetanssia kimonossa.

Kimono (jap. 着物, "vaate") on perinteinen japanilainen vaate, jota käyttävät iästä riippumatta sekä miehet että naiset.

Kimono on T-mallinen, nilkkaan asti ulottuva suora ja kaapumainen vaate, jossa on kaulus ja pitkät hihat. Yleensä hihat ovat ranteesta erittäin leveät, jopa puolisen metriä. Puku kiedotaan vartalon ympäri ja tuetaan leveällä taakse sidottavalla vyöllä, obilla.

Sana kimono syntyi Meiji-kaudella 1800-luvun loppupuolella, kun japanilaiset vaatteet alettiin erottaa länsimaalaistyylisistä. Kun aikaisemmin useimmat olivat pitäneet kimonoa lähes aina, kimonot tunnettiin kangaslaadun, käyttötilanteen, käyttöajankohdan tai muun sellaisen nimellä lukuisilla eri nimillä; "kimono" tarkoitti mitä tahansa vaatetta.

Muita nimityksiä kimonolle:

• Nagagi: pitkä(helmainen) puku, jota käytettiin sisätöissä ja kaupungilla; työvaatteet olivat lyhyitä ja kaksiosaisia
• Kosode: pienet hihat; hovipuvut olivat suurihihaisia
• Wafuku: (perinteinen) japanilainen asu; länsimaalaistyylinen asu on yōfuku

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Jōmon- ja Yayoi-kaudet

Mahdollisesti Okinawalla vierailleet kiinalaiset kertovat Wa-maan ihmisten puvuista: "Miehet käyttävät pitkää kangasta, jonka he sitovat ympärilleen, ja naiset kangasta, jossa on aukko keskellä".

[muokkaa] Yamato-kausi

Tiedot puvuista Yamato-kaudelta perustuvat lähinnä hautalöytöihin. Suurista hautakummuista on löydetty haniwa-patsaita. Ne on tehty uhrilahjoiksi kuolleille ylhäisille ja ne esittävät rituaalihahmoja, ihmisiä, eläimiä ja rakennuksia. Joissain patsaissa on yksityiskohtia, joista saa käsityksen millaisia vaatteet olivat. Materiaalit olivat luultavasti kasvikuituja ja ehkä villisilkkiä. Vaatteissa näkyvät ensimmäiset kiinalaiset lainat: kietaistavia takkiasuja, kapeahkoja housuja ja laskostettuja hameita. Monilla hahmoilla on koruja, kuten helminauhoja ja kasvoissaan merkkejä, maalauksia tai tatuointeja.

[muokkaa] Asuka- ja Nara-kaudet (552–710 ja 646–792)

Kiinalaiset lähettiläät ja munkit levittivät buddhalaisuutta, kungfutselaisuutta ja niiden mukana kiinalaista kulttuuria ja taidetta. Merkitys tuntui lähinnä hovin vaatetuksessa. Käyttöön otettiin arvoaseman ilmaisevat seremonialliset värit. Miesten vaatteet olivat kiinalaismallinen takki, jossa oli pystykaulus ja sivulla halkiot. Sen kanssa pidettiin suoria housuja, kenkiä ja jouhikankaasta tehtyä päähinettä. Naisten vaatteissa näkyy vaihtelua, yleensä siihenkin kuului takki, jonka kanssa pidettiin hametta. Joissain maalauksissa esiintyy suoraan Tang-dynastian hovimuodin kopioita: korkealle nostettuja hameita, kippurakärkisiä tossuja, pitkiä huiveja ja suuria nutturakampauksia.

[muokkaa] Heian-kausi (794–1192)

Kuvitusta Genjin tarinan kertomukseen "Hashihime" eli "sillan prinsessa". Verannalla loikoilevilla hovinaisilla on päällään Heian-kauden tunnetut kerrostetut kimonopuvut. Piirros noin vuodelta 1130.

Yhteydet Kiinaan vähenivät ja lopulta lakkasivat melkein kokonaan. Kulttuuri keskittyi hoviin, joka sulkeutui pääkaupunki Heian-Kyōhon eli Kiotoon. Hovipuvuissa oli edelleen kiinalaisia vaikutuksia, mutta niitä tyyliteltiin aivan omaan suuntaansa. Muotia hallitsivat suurihihaiset kaavut, joita puettiin kerroksittain. Hovin etiketti ja vaatimukset eleganssista säätelivät tarkasti vaatteiden värejä ja kuvioita. Miesten viralliseen pukuun kuului hakama, aluspukuja ja päällyspukuja ja virallinen harsokangaspäähine. Naisten pukuihin kuului myös hakama ja sen päälle monimutkainen järjestelmä suurihihaisia kaapuja, josta puku sai nimen juni-hitoe eli "kaksitoista kerrosta". Tavallisten ihmisten vaatteet olivat paljon yksinkertaisempia, pienihihainen kietaisuvaate kosode, jota käytettiin kapeiden hakama-housujen tai kietaisuhameen alla. Varsinkin korkea-arvoisten naisten keskuudessa ihannoitiin pitkiä ja runsaita hiuksia, joita pidettiin yleensä auki.

[muokkaa] Kamakura-kausi (1185–1333)

Heian-kausi päättyi kahden aatelissuvun väliseen sisällissotaan. Sitä seuranneella kaudella samuraiden kulttuurilla oli suurin merkitys. Aluksi vaatteet jäljittelivät hovimuotia, mutta niistä yritettiin tehdä käytännöllisempiä ja vähemmän ylellisiä. Helmat lyhenivät, laahukset ja kerrokset katosivat ja silkkimateriaalit vaihdettiin usein ramiin ja hamppuun.

Miesten vaatteista tärkein oli hitatare, josta oli erilaisia muunnelmia. Viralliseen ja seremonialliseen käyttöön siinä oli suuret hihat ja leveät hakamat, mutta arkisin, työhön ja sotimiseen valmistettiin kapeampihihaisia hitatareja, joiden kanssa pidettiin melko kapeita, pussilahkeisia hakama-housuja. Vaatetukseen kuului myös lähes aina päähine: virallisimmillaan korkea hovityylinen eboshi, pehmeämpi, tavallisten ihmisten suosima eboshi tai matalaksi taitettu samuraieboshi. Naisten muodissa kerrokset alkoivat vähentyä ja lopulta pidettiin vain kosodea. Kun epävirallisena pidetty kosode alkoi muuttua päällysvaatteeksi, sen helmasta tehtiin nilkkapituinen ja se valmistettiin värillisistä ja koristeellisista kankaista (karaori-brokadi, nuihaku-kirjonta ja lehtikultaus, värjääminen, painokankaat, käsin maalaaminen tai shibori). Kosodeita pidettiin lämpötilan, varallisuuden ja tilanteen mukaan montaa päällekkäin.

[muokkaa] Muromachi-kausi (1333–1568)

Historiallisia kimonotyylejä: kosode, koshimaki, uchikake ja katsugi.

Miesten vaatteissa tapahtui muutoksia hitaasti: hitatare oli edelleen virallinen puku, mutta myös kosode alkoi liittyä miesten pukeutumiseen. Miehet pitivät sen kanssa kuitenkin hakamaa ja jotain päällystakkia. Hihattomasta liivistä, kataginusta ja hakamasta muodostui tyypillinen samurain puku, kamishimo. Naisten perusvaate oli kosode. Siitä kehitettiin erilaisia variaatioita. Kangaslaatu vaihteli tilaisuuden ja aseman mukaan. Hienoimmat olivat brokadia (karaori). Muodoltaan samanlaisella vaatteella ollut eri nimiä kankaasta, käyttötilaisuudesta ja -tavasta riippuen.

• kosode tarkoitti likimain samaa kuin "kimono" nykyään
• koshimaki sidottiin vyöllä, jonka jälkeen yläosa pudotettiin pois hartioilta ja laskostettiin lantiolle
• uchikake oli juhlakimono, joka puettiin irtonaisena muiden, vyöllä sidottujen kimonoiden päälle
• katsugi vedettiin pään yli kuin viitta tai huntu
• katabira oli vuorittamaton ja tehty kasvikuidusta

[muokkaa] Azuchi-Momoyama -kausi (1568–1603)

Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu yhdistivät Japanin. Tämän lyhyen kauden vaatetukselle on tyypillistä loisteliaan vaikutelman hakeminen. Ulkomaihin tunnetaan lyhytaikaista kiinnostusta, kun maassa vierailee portugalilaisia tutkimusmatkailijoita ja lähetyssaarnaajia. Muodikkaita ovat ulkomailta tuodut ruudulliset ja raidalliset kankaat ja tsujigahana-tekniikka, joka yhdistelee shiboria, maalausta, kirjontaa ja lehtimetallia.

[muokkaa] Edo-kausi (1603–1867)

Huvittelevaa naisväkeä. Obit ovat kapeita nauhoja. Iwasa Matabein sermimaalaus noin vuodelta 1650.

Nainen katselee lauttoja. Obi on kahdessasadassa vuodessa leventynyt huomattavasti ja on jo oma vaatekappaleensa. Hiroshige Utagawan puupiirros Edo-kauden lopulta.

Edo-kaudella klaanien sodat lakkaavat, samurai-sotilaiden merkitys vähenee ja kulttuuria luovat kaupunkilaiset, kauppiaat ja käsityöläiset. Muodit alkavat vaihdella yhä nopeammin. Kimonoissa esiintyy aina uusia keksintöjä. Hihan mallia vaihdellaan: 1600-luvun puolivälissä hihat ovat hyvin pienet ja kapeat, 1600-luvun lopulla (Genroku) niistä tulee hyvin pitkät ja leveät, sitten ne taas pienenevät.

Suurin uutuus värjäyksessä ja kuvioissa on yūzen-silkkimaalaustekniikka, jolla saadaan aikaan hyvin monivärisiä ja yksityiskohtaisia kuvioita. Yūzen syrjäytti vanhanaikaisemmat koristelutekniikat juhlakimonoissa. Toinen liioittelun kohde on obi. Sormen levyinen nauha muuttui 1600-luvun puolivälissä kämmenenlevyiseksi ja naisten obi leveni 1700-luvun puoliväliin asti niin, että se lopulta peitti ylävartalon rintojen alta lantiolle ja oli 30 - 35 senttimetrin levyinen. Valtaa pitäneet samurai-aateliset eivät pitäneet tavallisten ihmisten koreilunhalusta ja sen vuoksi säädetään ylellisyyttä rajaavia lakeja, jotka kielsivät esimerkiksi silkkikimonon käyttämisen muilta kuin samurai-luokan jäseniltä. Vastatakseen rajoituksiin kaupunkilaiset esittelivät uuden tyylin, joka korosti harkittuja yksityiskohtia ja huoletonta vaivattomuutta. Tyyliä kutsutaan nimellä iki (käännetään usein "chic" tai "cool") ja muun muassa komon-kimonot olivat hyvin "Edo-iki". Edo-kauden puvuista saa hyvän käsityksen ukiyo-e puupiirroksista.

[muokkaa] Meiji-kausi (1867–1912)

Japanilainen nainen kimonossa. Kaulalla ehkä länsimaalaisesta muodista lainattu huivi. Väritetty valokuva 1870-luvulta.

Keisari Meiji halusi uudenaikaistaa maansa. Hän uudisti armeijan ja myös sen univormut. Hoviin tilattiin pariisilaistyylisiä leninkejä kenkineen ja korsetteineen. Muun kansan keskuudessa lainat herättivät sekä uteliaisuutta että epäluuloa. Miesten vaatteisiin — ellei henkilöllä ollut virkaa tai suhteita hoviin — oli kauden alussa tapana hankkia jokin vierasmaalainen asuste osoittamaan, että omistaja oli kuullut uusista virtauksista: esimerkiksi hattu ja kengät olivat käytössä miesten kimono-hakama-asun kanssa. Kauden loppupuolella kummalliset yhdistelmät katosivat ja eurooppalaisesta puvusta tuli normaali työasu. Kimono jäi juhlaviin seremonioihin tai kotivaatteeksi.

Naisten puku pysyi pitempään Edo-kauden muotissa: naisethan olivat enimmäkseen kotona. Mustatut hampaat, nypityt kulmakarvat ja vahatut hiuslaitteet katosivat vähitellen. Esimerkiksi keisarinna lopetti hampaidensa värjäämisen 1873 ja monet naiset lopettivat sen silloin, mutta sanotaan, että vielä toisen maailmansodan jälkeen Japanissa saattoi nähdä vanhempia naisia, joilla oli mustat hampaat. Kimonoiden väreihin vaikuttivat uudet kemialliset aniliini-värit, joilla saatiin aikaan kirkkaita pinkkejä, violetteja ja sinisiä. Japanilaisille Gibson girl -tyylinen nutturakampaus sokuhatsu oli sopivan pehmeä laskeutuminen pois vahatuista nutturakampauksista.

[muokkaa] Taishō-kausi (1912–1926)

Eurooppalaiset vaatteet olivat tavallinen osa ainakin kaupunkilaisten pukeutumista, mutta kimonokaan ei ollut tavaton näky. Voitettu sota Venäjää vastaan oli tuonut kansallisylpeyttä Meiji-kauden loppuun. Kansainvälisessä muodissa taas oli runsaasti japanilaisia vaikutteita, vyötäröttömiä kaapuja ja suoria linjoja, ja kimono vaikutti muodikkaalta.

[muokkaa] Shōwa-kausi (1926–1989), toinen maailmansota ja sen jälkeen

Kuten kaikkialla maailmassa, sodan aikana naiset lähtivät kodeistaan töihin ja käyttivät siellä käytännöllisiä työvaatteita. Sodan aikana myös ajatukset kimonoista vaihtuivat. Kimono oli puutteen aikana turhan ylellinen, vaarallinen ja epäkäytännöllinen. Sodan jälkeen naiset jatkoivat käytännöllisten ja halpojen eurooppalaisten vaatteiden käyttämistä, eikä kimonoon ollut paluuta – se muuttui juhlavaatteeksi, jolla haetaan "perinteisyyttä", etikettiä ja juhlallissuutta sitä vaativiin tilaisuuksiin.

Shōwa-kaudella uutena materiaalina käyttöön tuli sorsetti ja simpukankuoripohjaista valkoista gofun-pigmenttiä alettiin käyttää. Tällöin kehitettiin myös kudontatekniikka, jossa kuteena käytetään hopeafoliosta tehtyä lankaa. Kimonoiden värit kirkastuivat ja hopeaa suosittiin myös kirjailuissa erityisesti Shōwa-kauden alkupuolella. Kuvioissa muotia olivat voimakkaat värit ja modernit aiheet. ^[1]

[muokkaa] Heisei-kausi (1989–)

Miehet eivät käytä kimonoa juuri koskaan: useimmiten kimono on hääasu tai liittyy johonkin perinteisen taiteenlajin harrastamiseen^[2]. Naisilla kimono on yleensä juhlavaate, jota käytetään vain tietyissä tilaisuuksissa: lähinnä häissä, hautajaisissa ja esimerkiksi valmistujaisissa. Henkilöauton hintaista juhlakimonoa juuri kukaan ei osta itselleen, vaan sellainen vuokrataan juhlapäivää varten. Jotkut perinteisen kulttuurin harrastajat pitävät kitsukea (着付け tai 着つけ, "pukeutumisen taitoa") myös harrastuksena ja saattavat omistaa joitakin tyylikkäitä, ei-seremoniallisia kokonaisuuksia.

Yukataan pukeutumista lukuunottamatta vain harvat osaavat pukeutua kimonoon. Nuorten tyttöjen ja naisten keskuudessa on pienimuotoisena muotisuuntauksena tapa yhdistellä perinteistä kimonokulttuuria katumuotiin. Tätä tyyliä ja sen noudattajia kututaan nimityksellä kimono-hime eli "kimonoprinsessa".

[muokkaa] Kimono-asun osat

Kimonon osien nimitykset

[muokkaa] Jalkineet

• Tabi: vuoritetut kangassukat, joissa on erillinen kolo isovarpaalle. Muodollisissa tilanteissa tabit ovat aina valkoiset. Nykyään värillisiä tabeja käytetään rohkeammin kuin ennen.

• Zōri: varvassandaalit, joissa on korotetut pohjat – mitä korkeammat, sen juhlavammat. Zōri-tyyppejä ovat
  • niinestä punotut tai muoviset niinijäljitelmäzōrit arkiseen kesäkäyttöön
  • vinyyliset zōrit epämuodollisiin tilaisuuksiin ja juhliin
  • emalinahkaiset, silkkiset tai brokadiset zōrit muodollisiin juhlatilaisuuksiin

• Geta: palikkapohjaiset puukengät. Miesten getat ovat kulmikkaat, naisten soikeat. Nykyaikana getat eivät kuulu virallisiin tilaisuuksiin, vaan niitä käytetään lähinnä vain yukatan kanssa. Geishat käyttävät getoja myös laahushelmaisen kimonon kanssa, maikoilla on korokepohjaiset puukengät okobot eli pokkuri-getat.

[muokkaa] Alusvaatteet

Datejimen keskiosa on jäykkä ja päät pehmeitä käytön helpottamiseksi.

Vuorittamaton nagajuban eli aluskimono.

• Datejime: leveä ja ohut mutta jäykkä alusvyö, joka kiinnittää kimonon. Usein silkkinen ja kiinni sidottava, mutta nykyäään on saatavilla myös tarranauhalla kiinnitettäviä datejimejä.

• Hadajuban: vasten ihoa käytettävä aluspaita, jossa on lyhyet hihat ja niin avoin kaula-aukko, ettei se näy kimonon alta. Hadajubania ei aina käytetä.

• Koshihimo: villainen tai silkkinen nauha, jota käytetään muun muassa kiinnittämään kimono pukeutumisen alkuvaiheissa.

• Nagajuban: aluskimono. Aluskimono on tärkeä osa kimonoasua. Sillä saadaan kimono istumaan niin kuin pitääkin. Tärkein osa on kaulus, johon ommellaan han eri –irtokaulus ja sen väliin kovike erishin. Irtokauluksen saumaan, keskelle taakse voidaan ommella "kauluksen säätäjä" chikara nuno, jolla säädellään kauluksen paikkaa niskalla. Aluskimono myös suojaa kimonoa muun muassa hieltä ja ihon rasvalta. Nykyisin nagajuban on valkoinen muodollisissa tilaisuuksissa ja mahdollisesti hyvin hailakasti värillinen tai kuviollinen epämuodollisissa tilaisuuksissa. Aluskimonon kauluksessa ja kainalossa voi olla kiinnittämistä helpottavat nauhat. Aluskimono tehdään lyhyemmäksi kuin kimono, joten sitä ei taiteta vyötäröltä. Historiallisissa puvuissa ja geishan puvussa aluskimono on näyttävä asuste, joka voi olla voimakkaan värinen ja joka usein näkyy laahustavan päällyskimonon alta. Puupiirrosten historiallisiin pukuihin kuuluu usein aluskimono, mahdollisesti useitakin välikimonoita (dōnuki tai aigi ), päällyskimono ja päällyskaapu uchikake.

• Susoyoke: kietaistava alushame. Helpottaa kimonossa kävelemistä ja suojaa helmaa. Ei näy kimonon alta samoin kuin alushousut. Historiallisissa puvuissa koshimaki eli lannevaate, joka tehtiin usein punaisesta kankaasta.

• Toppaukset: alusvaatteiden päälle voidaan pukea vartalon muotoa tasoittavat toppaukset, jos pyritään nykyään tavoiteltuun lieriömäiseen muotoon. Esimerkiksi kapean vyötärön ympärille pannaan täytettä, jotta kimono ja obi eivät rypisty. Muita usein topattavia paikkoja ovat ristiselkä, hartiat, solisluiden alue ja rintojen väli.

• Tsuke-eri: irrallinen kaulus, joka tukee päällyskimonoa. Puetaan hihallisen hadajubanin päälleja kiinnitetään paikoilleen nauhoilla.

[muokkaa] Kaulus ja apuvyöt

Kauluksen tulisi pysyä sileänä ja muodostaa selkeä V-muoto: naimattomilla, nuorilla naisilla tylppä kulma ja naiduilla, vanhemmilla naisilla terävä kulma. Niskassa kauluksen pitäisi olla irti ihosta, tavan mukaan kolmesta neljään sormen leveyttä. Mitä enemmän niskaa näkyy, sen "seksikkäämpää" – geishojen kaulus voi olla niinkin alhaalla, että lapaluista näkyy yläkulma, mutta se ei ole missään tapauksessa sopivaa tavallisille naisille. Nuoret naiset saattavat pukea kimonon tarkoituksella hieman tavanomaista avonaisemmaksi niskasta.

• Han-eri ("puolikaulus") on aluskimonon irtokaulus, jonka tehtävänä on suojata varsinaista kimonoa. Muodollisimmillaan aluskimonon kaulus on valkoinen, mutta juhlavimmillaan se on paksusti kirjailtu. Irtokauluksen sisään tulee kovike eri-shin ja sen sauman alle voidaan ommella chikara-nuno, jonka tarkoitus on tukea kaulus paikoilleen.

• Eri-shin ("kauluksen sisus") on kauluksen kovike, joka pistetään aluskimonon irtokauluksen (han-eri) sisään, jotta se pysyisi irti niskasta. Nykyisin se tehdään usein muoviverkosta, aiemmin kovasta puuvillakankaasta.

• Datejime on alusvyö, joita käytetään yksi aluskimonolle ja toinen päällyskimonolle. Aluskimonoa ja kimonoa puettaessa vyötärölle kertyy paljon erilaisia taitoksia ja nauhoja, joten obin alle puetaan alusvyö eli datejime. Se silottaa pintaa ja tukee varsinaista vyötä. Hienoimmat datejimet ovat paksua ja kovaa hakata-ori-silkkiä. Datejimessa voi olla nauhat, joilla se on helpompi kiinnittää. Nykyään on myös joustavasta materiaalista tehtyjä vöitä, jotka voi kiinnittää hakasella tai tarralla.

• Koshihimo tai karihimo on nauha, jota käytetään lähinnä pitämään kimonon laskokset paikallaan. Pukeutumiseen niitä tarvitaan yleensä kaksi tai kolme kappaletta, joskus enemmänkin. Puupiirrosten puvuissa kimono on joskus sidottu lyhyemmäksi lantiolle asetetulla nauhalla, joka on selvästi näkyvissä. Koshihimo tehdään usein villasta.

• Kōrin ("Colleen") on uudenaikainen apuväline, jolla kauluksen voi kiinnittää paikoilleen. Se on nipistimillä (alkuperäinen tuotenimi on Colleen; tästä nimi) varustettu kuminauha, joka pujotetaan selkäpuolelta kainaloaukoista ja kiinnitetään kauluksen reunoihin.

• Date-eri tai kasane-eri on "aluskaulus" tai valekaulus. Se on vain koristeellisuutta lisäävä asuste, joka puetaan kimonon kauluksen alle koristeellisuuden vuoksi ja kuuluu vain juhlakimonoihin. Kasane-eri tarkoittaa kerroskaulusta ja luo vaikutelman kimonon alla pidettävästä toisesta kimonosta (aigi).

• Eri-sugata on irtonainen valekaulus, jolla voidaan korvata kauluksellinen aluskimono. Eri-sugataa käytetään kesällä ja joskus asusteena yukatan kanssa.

• Kake-eri on kauluksen päällinen tai suojus. Koska kaulus on kimonon helpoimmin kuluva ja likaantuva osa, sitä on haluttu suojata mahdollisimman hyvin. Kauluksen päälle on ommeltu kaitale, jota voi pestä ja vaihtaa koskematta itse kimonoon. Kauluksen suojus ylettää obin yläreunaan. Nykyisin suojus on samaa kangasta kuin kimono, mutta puupiirrosten aikaan se oli usein jotain muuta materiaalia, esimerkiksi mustaa satiinia.

[muokkaa] Obi

Obi on näyttävä osa naisen kimonoasua

Pääartikkeli: Obi

Obi (帯) on kimonon vyö. Nykyaikana naisen obi on huomiota herättävä asuste. Se ei kuitenkaan enää varsinaisesti pidä kimonoa kiinni; tämän tekevät obin alle jäävät lukuisat alusvyöt ja nauhat. Naisen obi vaatii paikallaan ja muodossa pysyäkseen omat kovikkeensa ja nauhansa. Naisten obeja on monenlaisia: leveitä, pitkiä ja brokadisia juhlaan ja kapeampia, yksinkertaisempia arkeen. Naisten obit tehdään hyvin paksusta kankaasta tai siihen lisätään kova välivuori paksusta puuvillasta tai rohdinpellavasta. Hyvin juhlava naisen obi on keskimäärin 30 cm leveä ja 3,5 - 4 m pitkä. Silkkinen ja kirjailtu obi voi olla kalliimpi kuin koko muu kimonoasu yhteensä. Obi solmitaan kimonon takapuolelle; vain pienillä lapsilla obi on solmittu eteen.

Miesten obit ovat huomattavasti yksinkertaisempia ja vaatimattomampia kuin naisten ja niitä on vain paria eri tyyppiä.

[muokkaa] Asusteita

[muokkaa] Päällysvaatteet

Kimonon kanssa voidaan pitää monia päällysvaatteita. Haori-takki on varmasti tunnetuin.

• Haori on kuin lyhyt kimono, joskus sen sivuissa voi olla leventävät kiilat. Haoreja on eri tilaisuuksiin: ¾ pitkä haori on muodollisempi kuin lyhyt eli puolipitkä. Musta ja vaakunallinen kuuluu seremoniallisiin tilaisuuksiin, värikkäät ovat epävirallisia. Haori pidetään päällä auki ja "suljetaan" kauluksen reunoissa olevilla nyöreillä. Naisten haorin nyörit tulevat obin yläreunaan, miesten haorin nyörien paikka on alempana keskellä.

• Michiyuki on eurooppalaisvaikutteinen päällystakki. Siinä on nappi- tai painonappikiinnitys ja nelikulmainen kaulus, josta kimonon kaulus näkyy.

• Dōchū-gi on epävirallinen päällystakki, joka sekin on muodoltaan kuin lyhyt kimono. Vaatteen kaulukset suljetaan ristikkäin kuten kimonossa ja sidotaan kauluksessa ja sivussa olevilla nauhoilla. Dōchū-gi on alun perin ollut matkustaessa päälle puettava suojatakki.

Kimonon kanssa voi pitää myös hartiahuivia. Turkiksesta tehty ja joskus untuvilla koristettu hartianlämmitin kuuluu furisoden päällysvaatteisiin. Japanilaisen etiketin mukaan päällystakki, samoin kuin sandaalit, pitää aina riisua ovella.

[muokkaa] Laukut

• Miyabi-kago on vanhanaikainen käsilaukku, jossa on koripohja ja siihen kiinnitetty nyöreillä suljettava kangaspussi.

• Hakoseko on vanhanaikainen, taitettava kukkaro. Se kuuluu perinteiseen hääpukuun ja seitsemänvuotiaan tytön shichi-go-san -pukuun.

• Kinchaku on kangaspussi, jossa on koripohja.

• Sukiya-bukuro on pieni litteä kukkarolaukku.

• Furoshiki on perinteinen kantoliina ja lahjakääre. Sen juhlavuus riippuu materiaalista ja kuvioista.

• Kago eli kori on hyvin epämuodollinen ja sopii ehkä yukatan kanssa.

Kimonon kanssa voi pitää myös eurooppalaistyylistä laukkua, mutta laukun tulee kimonon kanssa olla mahdollisimman pieni. Suurten tavaroiden kantamisen juhlapuvussa katsotaan olevan sopimatonta.

[muokkaa] Korut

Nuoren tytön värikäs kanzashi eli hiuskoru. Roikkuvien kukkavanojen päissä pienet tiu'ut.

Perinteisesti japanilaiseen pukuun ei ole kuulunut varsinaisia koruja. Tärkeimpiä naisten koruesineitä ovat olleet hiuskoristeet. Nykyäänkin on tapana, ettei kimonon kanssa käytetä korva- tai kaulakoruja tai sormuksia.

• Kanzashi, kamigatari – hiuskorut tai -koristeet. Ne valmistetaan perinteisesti puusta, luusta, kilpikonnankuoresta, korallista, meripihkasta, jadesta, jalometalleista ja raudasta. Joskus koristeita on tehty myös lasista.

• • Tsumami-kanzashi tehdään silkkitilkuista taitelluista ja muotoilluista osasista. Ne esittävät useimmiten kukkia tai perhosia, mutta nykyaikana on paljon muitakin aiheita.

• • Birabira kanzashi eli "helisevä kanzashi" tehdään kapeista metallisuikaleista, jotka ripustetaan roikkumaan riviin. Birabira-osa voidaan myös liittää tsumami-kanzashiin.

• Kushi on koristekampa. Japanilaiset käsintehdyt koristekammat ovat huippulaatua: sanotaan, että tiheäpiikkisimmissä kammoissa piikkien välisiä rakoja on vaikea erottaa. Kampoja on tehty puusta (santelipuusta ja hinoki-sypressistä) ja kilpikonnan kuoresta tai muusta sarveisaineesta (sarvesta tai kavioista).

• Obi-dome eli obisolki keksittiin ilmeisesti Meiji-kaudella, kun naiset halusivat liittää pukuihinsa jonkin koruesineen eurooppalaiseen tapaan. Obin korusolki kiinnitetään obijimen tapaiseen nauhaan obin ympärille, keskelle tai vähän sivuun. Materiaaleja on useita; tavallisimpia ovat melko pienet ja edulliset soljet tai helmet, joita valmistetaan keramiikasta, lakasta, emalinahasta tai kaivertamalla. Hienompiin juhlakimonoihin valmistetaan myös kalliita koruja ja esimerkiksi Gionin maikot käyttävät upeita ja kalliita solkia, jotka ovat kookkaita ja valmistettu korallista, jadesta, jalometalleista ja jalokivistä.

[muokkaa] Naisten kimonotyyppejä

Tyypillinen voimakkaasti kuvioitu uchikake. Koristeaiheena on muun muassa pitkää ikää symboloivia kurkia.

Kurotomesode, jonka kuvio esittää gagaku-hovimusiikin soittimia.

Irotomesode

Furisode, jonka kuva-aiheena on hanaguruma eli "kukkakärryt"

Maisema-aiheinen hōmongi

Niinkutsuttu väliaika-tsukesage, jossa on sekä keväisiä että syksyisiä koristeaiheita

Eba-komon, jossa abstrakti koristeaihe

[muokkaa] Hääpuku (婚礼衣装, konrei ishō)

Morsian pukeutuu shintolaisessa hääseremoniassa yleensä uchikakeen (打掛 tai うちかけ), jonka alla on valkoinen kakeshita-kimono. Uchikake voi olla shiromuku, puhtaan valkoinen, yleensä kuitenkin brokadia. Värillisessä uchikakessa on perinteisimmin punainen tai oranssin-punainen pohjaväri. Punainen on Aasiassa yleisesti nuoruuden, onnen ja juhlan väri. Seremoniasta ja juhlien kestosta riippuen morsian esiintyy ensin uchikakessa, sitten furisodessa, joka voi olla laahushelmainen (hikifurisode) ja lopuksi vielä tomesodessa, joka osoittaa hänen uuden asemansa vaimona. Nykyään hänellä voi olla vielä eurooppalaisia juhlapukuja päivällisiä tai iltajuhlaa varten. Morsiuspukuun kuuluvat valkoinen kakeshita-obi, joka solmitaan kakeshita-bunko-solmulle ja asusteet: tabit, zōrit, irtokaulukset, hakoseko-kukkaro, kaiken-tikari ja tupsukoristeinen viuhka, jotka kaikki ovat yleisväriltään valkoisia ja kulta- tai hopeakoristeltuja. Perinteisesti pukeutunut morsian käyttää myös katsura-peruukkia, jossa on tavallisimmin taka-shimada-kampaus, juhlavia kilpikonnanluisia tai kultaisia hiuskoristeita ja puna-valkoisia tai kulta-hopeisia nauhoja. Varsinaisena morsiuspäähineenä voi olla huppumainen huntu watabōshi "pumpuli-huppu" tai paksusta suorakulmaisesta kankaasta taiteltu tsuno-kakushi, "sarvien piilottaja". Varsinaisen seremonian jälkeen morsiamen kampaus vaihdetaan usein nykyaikaiseen.

[muokkaa] Mofuku

Mofuku (喪服) tarkoittaa surupukua tai sen osaa.

Vainajan lähimmmät sukulaiset pukeutuvat hautajaisissa kokomustaan "täyteen" surupukuun. Siihen kuuluu kokomusta kimono, jossa on seremonialliset viisi sukuvaakunaa. Obi, obiage ja obijime ovat mustat. Aluskimonon kaulus ja tabit ovat valkoiset kuten yleensä.

Suruajan edetessä perhe siirtyy käyttämään osittaista surupukua. Kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät käyttävät sitä hautajaisissa. Osittaisessa surupuvussa on harmaa (tai myöhemmissä vaiheissa hillitty yksivärinen) kimono, musta-valko- tai harmaakuviollinen obi ja mustat tai harmaat asusteet (obiage ja obijime). Viimeinen naisen surupuvun vaihe on muuten normaali asu, jossa obijime-nyöri on musta.

Kimonoissa ja sen tykötarpeissa yksivärinen musta viittaa aina osittaiseen suruaikaan.

[muokkaa] Tomesode

Naimisissa olevan naisen muodollisin kimono on tomesode (留袖, "katkaistut hihat"). Nimitys tulee historiallisesta hääseremonian osasta, jossa morsiamen pitkät neidonhihat todella katkaistiin. Nykyisin pohjaväriltään musta tomesode kuro-tomesode on seremoniallisempi kuin värikäs iro-tomesode. Tomesodeissa on aina vähintään yksi sukuvaakuna eli mon. Muodollisin on viiden monin kurotomesode, jota nainen voi käyttää esimerkiksi tyttärensä häissä.

Tomesodessa on yksivärinen yläosa ja yhtenäinen kuvioalue helmassa. Kuvio on värjätty harsittuun kimonoon niin, että se kulkee saumankohtien yli. Tämä katkeamaton kuvio eli eba-moyo on hienompien juhlakimonoiden tunnusmerkki. Mitä alempana kuvio on, sitä vanhemmalle naiselle tomesode on tarkoitettu. Tomesodessa kuvio ei kuitenkaan koskaan nouse lanteiden tasoa korkeammalle. Tomesoden kuvioaiheet ovat yleensä perinteisiä ja juhlavia: kukkia, viuhkoja, kurkia, pilviä, kilpikonnankuori-kuvioita ja niin edelleen.

[muokkaa] Furisode

Furisode (振袖, "liehuvat hihat") on naimattoman naisen seremoniallisin puku. Sen tunnusmerkki on melkein nilkkaan asti ulottuvat hihat (pituus 75-105 cm). Furisodeen yhdistetään koristeellisimmat vyön solmut ja voimakkaimmat värit. Kuvio sommitellaan katkottomasti, mutta vyötäisten alue on nykyään yleensä vain kevyesti kuvioitu tai kokonaan kuviton, sillä leveä obi peittää alueen joka tapauksessa. Furisodeista voidaan erottaa hihan pituuden mukaan ko-furisode ("pienet liehuvat hihat"), chū-furisode ("keskimittaiset liehuvat hihat") ja hon-furisode ("aito furisode").

Meiji-kaudella koulutytöt puettiin furisodeen (usein yabane- eli nuolisulka-kuvioiseen) ja hakamaan. Tapa heijastuu nykyaikana koulujen valmistujaisseremonioihin, missä yhdistelmää käytetään yhä.

[muokkaa] Hōmongi

Hōmongi (訪問着, "vierailupuku") on melko muodollinen asu, jota voidaan käyttää esimerkiksi ystävän tai kaukaisemman sukulaisen häissä. Se on värikäs ja epäsymmetrisesti kuvioitu. Se on yksinkertaistettu versio furisodesta ja tomesodesta. Hōmongin kuviointi on vapaa; se voi olla kokonaan kuvioitu kuin furisode tai muistuttaa tomesodea. Hōmongista tehdään myös hyvin taiteellisia versioita. Tavallisin on juhlaan sopiva yūzen-maalaus, joka sommitellaan helmaan sekä olkapäälle, tai hihaan kuten tsukesagessa (tsukesage-hōmongi). Hōmongissa on seremonialliseen ja muodolliseen pukuun kuuluvat 1-5 vaakunaa.

[muokkaa] Tsukesage

Tsukesage (附下げ tai 付け下げ) on juhlakimono, joka on astetta epämuodollisempi. Tsukesage tarkoittaa kimonoa, jonka kuvio kiertää helman ja hihassa tai olkapäällä on sitä tasapainottava kuvioläikkä. Vaakunallinen tsukesage käy myös muodollisiin tilaisuuksiin, ja siksi on päältä katsoen on vaikea sanoa onko kimono hōmongi vai tsukesage. Ero on siinä, että hōmongin kuvio suunnitellaan leikattuun ja esiharsittuun kimonoon, kun taas tsukesagen kuvio värjätään ennen kankaan leikkaamista. Tsukesage on erityisesti nykyisin suosittu kimonotyyppi, sillä se sopii hyvin monenlaisiin tilaisuuksiin riippuen siitä, millaiseen obiin se yhdistetään ^[3].

[muokkaa] Iro-muji

Iro-muji (色無地, "värillinen-ilman-kuviota") on yksivärinen silkkikimono. Jos siinä on vaakuna, se käy muodollisiin tilaisuuksiin. Lisäksi sen juhlavuutta voi säätää obin materiaalilla ja mallilla. Iro-muji ei ole koskaan kokovalkoinen tai musta: tavallisimpia värejä ovat iloiset ja naiselliset, vaaleat ja taitetut siniset, vaaleanpunaiset ja vihreät.

[muokkaa] Komon

Komon (小紋, "pieni kuvio") on tehty kankaasta, jossa on nimensä mukaisesti "pieni", toistuva kuva-aihe. Aiheen koko vaihtelee noin postimerkin suuruisesta jopa vadin kokoiseen. Erotuksena muista kuviollisista kimonoista komonin kuviot ovat eri puolilla kimonoa eri päin eivätkä yleensä jatku saumojen yli.

Yksivärisiltä näyttävät komonit ovat muita komoneita juhlallisempia.

• Eba-komon on harvinainen ja puolijuhlallinen komonin tyyppi, jonka kuviot muodostavat vaakasuuntaisia raitoja. Kuviot ovat kohdakkain saumakohdissa. Eba-komon on hieman juhlallisempi kuin tavalliset komonit.
• Edo-komonissa on hyvin pieniä geometrisia tai esittäviä kuvioita, jotka on perinteisesti tehty katagami-tekniikalla, jossa ensin painertaan kankaalle tärkkimassaa kuviolliseksi leikatun paperikaavan läpi, ja sitten värjätään kangas, jolloin syntyy valkoinen kuvio värillisellä pohjalla. Edo-komonin kuvion voi erottaa vain aivan läheltä, ja se on siksi se sijoittuu juhlavuus- ja muodollisuusasteikoilla aivan komonin ja yksivärisen iro-mujin keskiväliin. Same-komon on edo-komonin tyyppi, jossa kuvioina on vain pieniä, valkoisia pisteitä.
• Tsukesage-komon on tavallista komonia astetta juhlavampi: siinä kuviot kulkevat kauttaaltaan "oikein päin".

[muokkaa] Epämuodolliset kimonot

Epämuodollisia kimonoita valmistetaan monista materiaaleista. Niiden ulkonäkö riippuu tyylistä ja vuodenajasta. Perinteisiä ovat esimerkiksi jōfu (上布, ramiharso), villa ja tsumugi (紬) (kehrätty silkki). Nykyaikaisia kimonoita valmistetaan myös viskoosista, polyesteristä ja erilaisista sekoitteista ja niitä koristellaan nykyaikaisin paino- ja värjäystekniikoin (araeru = vesipesunkestävä). Näitä kimonoita voi pitää epämuodollisissa tilanteissa, kuten pienissä juhlissa, kaupungilla, ravintolassa, teatterissa tai kotona. Niiden sopimista tilaisuuteen voi sovittaa koristeellisella tai vähemmän koristeellisella obilla. Vähemmän seremonialliset kimonot ovat käytännössä lähes kadonneet eurooppalaistyylisten vaatteiden tieltä. Toisaalta esiintyy myös muodikkaita kimonoita asusteineen.

[muokkaa] Yukata

Pääartikkeli: Yukata

Yukata (浴衣) on puuvillakankainen oloasu ja kylpytakki. Perinteisesti yukata on ollut indigonsinisen ja valkoisen kirjava. Hyvälaatuinen yukata käy ulkovaatteeksi perinteisiin kesätapahtumiin ja esimerkiksi kylpylöihin, jos se puetaan sopivan obin kanssa. Kotona yukataa voidaan pitää kylpytakkina tai oloasuna kapean vyön kanssa.

[muokkaa] Miesten kimono

Wikipedian perustaja Jimmy Wales kimonossa

Miesten ja naisten kimonoissa on hyvin vähän eroja. Ainoa ero ompelussa on naisten kimonon pyöristetympi hiha, joka ommellaan kiinni vähän matkaa olkapään kohdalta, niin että hihan takareunassa ja kainalossa on aukko. Miesten kimonon hiha ommellaan lähes koko matkaltaan kiinni vartalokappaleeseen, ja hihan muoto on kulmikas.

Naisten kimono on "ylipitkä"; nykyaikana se taitetaan lyhyemmäksi lantion kohdalle tulevalla ohashori-taitteella. Miesten kimono ommellaan sopivan pituiseksi. Nykyaikana on myös tapana, että miesten kimono on yksivärinen tai geometrisesti kuvioitu. Naisten kimono on varsinkin juhlatilaisuuksissa koristeellinen, usein epäsymmetrisesti koristeltu. Toinen heti näkyvä ero on vyö. Miesten vyö on kapea (noin 10 cm) ja se sidotaan lanteille. Naisten vyö on jopa 35 cm leveä ja 4 m pitkä ja se asettuu rinnan alapuolelle.

[muokkaa] Seremoniallinen kimono

• Musta kimono, jossa on viisi vaakunaa (kuro-montsuke)
• Sendai-hira -silkkiset, mustavalkoraidalliset hakamat
• Musta haori, jossa on vaakunat ja valkoiset nyörit
• Värillinen aluskimono jossa on valkoinen tai vaaleanharmaa kaulus
• Kaku-obi, valkoiset tabit ja zōrit, joissa on joko mustat tai valkoiset remmit
• Valkoinen viuhka.

[muokkaa] Muodollinen kimono

• Yksivärinen, esimerkiksi tsumugi-kankainen kimono, jossa on yksi vaakuna.
• Kimonoon sopiva haori, joko samanvärinen tai vähän tummempi tai vaaleampi. Haorissa on 1 vaakuna ja sävyyn sopivat nyörit
• Komon-kuvioinen aluskimono, jossa on valkoinen, vaalean harmaa tai ruskea kaulus
• Kaku-obi; valkoiset tai mustat tabit ja zōrit, joissa on joko mustat tai valkoiset nyörit.

[muokkaa] Epämuodollinen kimono

• Yksivärinen tai kuviollinen kimono ilman vaakunaa, joka on tsumugia, villaa, paksua puuvillaa, polyesterisekoitetta tai muuta sellaista
• Yksivärinen tai kuviollinen haori. Jos kimonoa käytetään julkisella paikalla, haorin tulisi olla kimonoon sopiva, samaa sävyä ja kuviota
• Kuviollinen aluskimono, jonka kauluksen väri poikkeaa kimonon väristä
• Kaku-obi julkisella paikalla, pehmeä heko-obi kotona. Indigonsiniset tabit sekä zōrit tai getat.

[muokkaa] Yukata

• Kaku-obi julkisilla paikoilla, heko-obi yksityistiloissa
• Getat ilman tabeja.

[muokkaa] Muoti ja alakulttuurit

Muotisuunnittelijat esittelevät lehdissä usein kimonon haute couture -muunnoksia. Perinteistä kimonoasuakin muutellaan epävirallisemmilla pukemistavoilla ja tavallisesta poikkeavilla asusteilla, mutta ne eivät yleensä saa paljoakaan suosiota, sillä kimonoa pidetään yleensä konservatiivisena ja "kansallispukuna". Viime vuosina kimono on ollut enemmän muotia kuin aikaisemmin ja värikkäitä aluskauluksia ja kuviollisia tabeja on näkynyt monissa paikoissa. Tietysti voidaan myös nimenomaan järkyttää konservatiivista tyyliä muuntamalla kimono esimerkiksi goottilaiseksi.

Geisha työssä.

[muokkaa] Geishat ja maikot

Geishojen ja maikojen kuvia näkee paljon televisiossa, lehdissä ja mainoksissa. Maikojen 1800-luvun tyylinen kimono saattaa olla länsimaalaisille paljon tutumpi kuin tavallinen kimono. Sen sijaan pukujen yksityiskohdat ovat hyvinkin monimutkaisia, on eri kaupunkien tyylejä, eri juhliin ja ikäkausiin kuuluvia asuja ja niin edelleen. Eniten esitelty on varmaankin kiotolainen tyyli. Geishat ovat nykyään miltei ainoita henkilöitä Japanissa, jotka käyttävät kimonoa jokapäiväisessä elämässään.

Kiotolainen maiko pukeutuu koko harjoitteluaikansa kimonoon ja vahalla muotoiltuun kampaukseen. Illalla kimono on hyvin koristeellinen, värikäs tanssipuku, jossa on laahushelma (o-hikizuri). Siihen kuuluu aluskimono, joka näkyy kun helmaa kannetaan ulkona kädessä, ja jossa on värikäs, kirjailtu kauluksen suoja. Aluskimonon kauluksen väri riippuu maikon koulutuksen asteesta: mitä lähempänä hän on geishaksi etenemistä, "eri-kaea", sitä enemmän valkoista on suhteessa punaisen määrään. Asuun kuuluvat myös roikkuva obin solmu (darari-musubi), punainen obi-age ja kampaukseen kiinnitetyt, vuodenaikaan sopivat koristeet (kanzashi). Päivällä kimono tai yukata on tavallista mallia, mutta maikon on pidettävä kimonoa ja viikoittain kunnostettavaa vahattua kampaustaan joka päivä koko harjoittelunsa ajan.

Geisha voi pukeutua monilla eri tavoilla: pukeutuminen riippuu siitä minne hänet on kutsuttu viihdyttämään asiakkaita. Vain tanssiesityksiin geishat pukeutuvat valkoiseen meikkiin ja laahustavaan kimonoon, jonka väritys on hillitympi kuin maikoilla. Geishan kimonon hihat ovat lyhyet, maikolla pitkät. Geishan obi solmitaan hillitylle solmulle ja kampaus on useimmiten peruukki.

Yleisimmin geisha pukeutuu melkein täysin tavalliseen kimonoon. Vain asiantuntija voi huomata pienet erot, kuten kaulusten asettelemisen hiukan epäsymmetrisesti ja löysemmän obin.

[muokkaa] Kimono-hime

Kimono-hime ("kimonoprinsessa") tarkoittaa nuorta naista tai tyttöä, joka pukeutuu kimonoon perinteistä poikkeavalla, nykymuodin kanssa leikittelevällä tyylillä. Termi tarkoittaa myös vastaavaa tyyliä. Kimono-hime saattaa esimerkiksi käyttää obijimen paikalla värikästä vyötä, käyttää obiagena pitkää, pöyheää organzankappaletta tai vaikka sitoa kimonon huomattavan lyhyeksi ja käyttää sitä farkkujen ja saapikkaiden kanssa. Japanissa ilmestyy myös samanniminen nuorten naisten kimonomuotilehti.

[muokkaa] Koromogae (???): kimonon vaihtaminen vuoden-ajan mukaan

Vaateiden vaihtaminen vuodenajan mukaan koskee myös koulupukuja ja uskontoon liittyviä rituaali-asuja, kuten pappien kaapuja.

• Tammi-, helmi-, ja maaliskuussa kimono, obi ja aluskimono ovat vuoritettuja eli awase (袷)
• Huhtikuun 15. päivänä aluskimono (nagajuban) ja haori vaihdetaan vuorittomiin hitoe (単)
• Toukokuun 10. päivänä obi vaihdetaan vuorittomaan, 15. päivänä kimono vaihdetaan vuorittomaan
• Kesäkuun 10. päivänä obi ja aluskimono vaihdetaan harsokankaisiin eli usumono (薄物)
• Heinäkuussa kaikki asun osat (kimono, aluskimono, obi ja haori) ovat harsokankaisia
• Elokuun 20. päivänä obi vaihdetaan hitoeksi
• Syyskuussa kimono vaihdetaan hitoeksi, 20. päivästä eteenpäin obi on vuorillinen
• Lokakuussa kimono ja obi ovat vuorillisia, aluskimono ja haori ovat hitoe
• Marras- ja joulukuussa kaikki asun osat ovat vuorillisia

Miehen, naisen ja neidon kimonoiden perusmuodot. Miehen kimonossa hihat ovat suorakulmaiset ja ommeltu kiinni vartalokappaleeseen. Naisen kimonon hihoissa on pyöristetyt alaulkokulmat; hihat ovat alaosastaan irrallaan vartalokappaleesta. Neidon furisoden hihojen ulkokulmat pyöristyvät voimakkaasti. Hihat ovat huomattavan pitkät.

[muokkaa] Lähteet

• Kimono: Fashioning kulture, Liza Dalby
• The Book of Kimono, Norio Yamanaka
• The Story of Kimono, Liddell Jill
• Geisha – A living tradition, Kyoko Aihara
• Japanese Costume and the Makers of its Elegant Tradition, Minnich Helen Benton ja Nomura Shojiro
• Katsumi Yumioka: Summer Kimonos and the Colors of Japan / 着物と日本の色　着物篇. Tokio, Japani: Pie Books, 2006. ISBN4-89444-531-X. (japaniksi), (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimono.

• Kimono ja sen historia (englanniksi)
• Kimono, kimono fabric & Japanese clothing, kimonon ja sen käyttämisen perustiedot (englanniksi)
• The Costume Museum: Rebirth of The Tale of Genji Japanilaista pukuhistoriaa (englanniksi)
• Traditional Crafts of Japan (englanniksi)