Lehtikulta
.JPG)
Lehtikulta on ohueksi valssattua ja taottua kultaa, paksuudeltaan noin 0,0001 mm.[1]
Vuonna 2020 Euroopassa valmistettiin yhteensä noin 25 miljoonaa kultalehteä. Yleensä lehtikullasta käytettävän kullan alkuperä on tuntematonta. Taottavan aineksen tulee olla 99,99-prosenttisen puhdasta.[2] Lehtikulta valmistetaan kullasta, joka ensin valssataan ja sitten taotaan ohuiksi, noin 0,0001 mm paksuiseksi kultalehdiksi. Lehti voi olla myös kullan, hopean ja tinan seosta.[1] Yhden millimetrin paksuisessa pinossa on päällekkäin noin 10 000 kultalehteä.[3] [4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyttö aiemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtikullalla kultaaminen oli edullisin tapa kullata veistoksia ja arkkitehtuurielementtejä ennen elektrolyysin keksimistä. Keskiajalla lehtimetalleja käytettiin puuveistosten ja maalausten pintavärinä. Lehtikultaa on käytetty myös arkkitehtuurissa ja sisustuksessa,[1] sekä pronssiveistosten ja kirkkojen kupolien kultaamisessa. Veistosten, patsaiden ja dekoraatioiden kultaamisen ohella kultausta on käytetty keskiaikaisten kirjojen kuvituksissa. Keskiaikaisten maalausten pyhimyskehät tai koko tausta olivat usein lehtikultaa etenkin uskonnollisissa maalauksissa. Kirkkotaiteessa ja -arkkitehtuurissa kultausta käytetään yhä muutenkin. Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon kattoristien sekä virolaisen Sindin kirkon ristin kultauksessa on käytetty Lapin Tankavaarasta peräisin olevaa lehtikultaa[5].
Wäinö Aaltonen suosi lehtikultausta puuveistoksissaan, jotka usein olivat kubistisia tai pelkistettyjä.[6]
Käyttö nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ikoneissa jatkuu uskonnollisen taiteen kultausperinne. Lehtikullalla kullataan myös kehyksiä.
Monet nykytaiteilijat ovat suosineet lehtikultaa ja muita lehtimetalleja viime vuosikymmeninä. Suomessa sitä on käytetty erityisen paljon grafiikassa. Antti Tanttu tunnetaan kankaalle liimatuista puupiirrosvedoksistaan, joihin on lisätty usein lehtikultausta.[7] Harri Leppänen on tehnyt kultataustaisia teoksia, samoin Teija-Tuulia Ahola, joka on kullannut myös vanhojen puistopuiden sisustoja[8] ja tehnyt installaatioita kullatuista kartonkirullista. Ahola on myös tehnyt Tampereen taidemuseoon seinämaalauksen lehtikullasta.[9][10] Samoin veistoksissa käytetään lehtikultaa, joka muuttaa myös readymade-esineiden ilmettä oleellisesti. Esimerkiksi virolaisella Leonhard Lapinilla on runsaan kymmenen readymade-esineen Installaatio (2008–2009), jossa hän muuntaa kotimaansa talonpoikaiskulttuurin puuesineitä petsivärin ja lehtikullan avulla yleviksi uusiksi esineiksi.[11]
Lehtikultaa käytetään myös jälkiruokien ja makeisten koristelussa. Esimerkiksi Intiassa lehtikultaa ja lehtihopeaa käytetään häissä pääruokien juhlistamiseen. Myös Japanissa on ollut varsinkin talouden hintakuplan aikoihin saatavilla lehtikultaa sisältäviä makeisia, ja vihreää teetä kultausperinteistään tunnetussa Kanazawassa. Lisäksi Gdańsk on tunnettu kullatuista makeisistaan. Kultaseppä Carl Fabergén näyttelyn kunniaksi eräs ravintola valmisti Suomessa lehtikultahippusilla viimeisteltyjä tryffelimakeisia.[12]
Lehtikultauksen vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
22 karaatin lehtikultalevyä kiinnitetään oravankarvasiveltimellä. -
Lehtikullalla päällystetty kehys valmiina akaattikivellä kiillotettavaksi. -
Kultausta viimeistellään akaatilla kiillottamalla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 375. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ HS Helsinki | Raimo Snellman sai neronleimauksen seisottuaan kylmässä joessa – Sen seurauksena helsinkiläisessä ateljeessa alkoi pyöriä uudenlainen kultabisnes Ilta-Sanomat. 6.1.2021. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Märkä rätti vie kultauksen – liian innokas siivous vaarantaa valtion omaisuutta Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Piippo, Maarit: Kultaus – taivaallista valoa. Glorian Antiikki, Kevät 2000.
- ↑ Ainutlaatuista Suomessa: Hämeenlinnan ortodoksinen kirkko sai katolleen Lapin jokikullalla kullatut ristit Yle Uutiset. 6.8.2021. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Wäinö Aaltosen museo: Wäinö Aaltonen Henkilöhistoria[vanhentunut linkki]
- ↑ Sara Hildén -museon tiedote Antti Tantun näyttelystä. Viitattu 14.8.2009.
- ↑ Museokeskus Vapriikin lehdistötiedote Teija-Tuulia Aholan ympäristötaideteoksesta Kerrostumia Viitattu 14.8.2009.
- ↑ Taidekeskus Mältinrannan kuvaus Teija-Tuulia Aholan näyttelystä[vanhentunut linkki] Viitattu 14.8.2009.
- ↑ Taide-lehden kritiikki Suomen taiteilijain näyttelystä (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.8.2009.
- ↑ Turun Sanomien kritiikki Lapinin näyttelystä Wäinö Aaltosen museossa. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.8.2009.
- ↑ Fabergén ajan makunautintoja (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.8.2009.
