Obi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi nuorta naista kimonoissaan buddhalaispyhätön portaissa. Obit on solmittu yleiselle rumpusolmulle (taiko-musubi).

Obi (jap. 帯, おび, kirjaimellisesti ”vyö”) on perinteiseen japanilaiseen asuun kuuluva vyö, jota käytetään osana kimonoasua. Miesten obi on kapeahko, noin 10 cm:n levyinen, mutta naisten muodollinen vyö voi olla 30 cm leveä ja 4 m pitkä.

Naisten leveä ja koristeellinen obi ei enää nykyään varsinaisesti kiinnitä kimonoa: kimonon pitävät kiinni obin alle sidottavat alusvyöt ja nauhat. Myös obi itse vaatii omat kovikkeensa ja nauhansa.

Obit luokitellaan eri tyyppeihin juhlavuutensa, materiaalinsa, käyttötarkoituksensa ja muiden ominaisuuksien mukaan. Epämuodollisemmat obit ovat kapeampia ja lyhyempiä. Erityisesti naisten obeja on monenlaisia: leveitä ja brokadisia juhlaan sekä kapeampia, yksinkertaisempia arkeen. Koristeellisimmat ja värikkäimmät obit on tarkoitettu nuorten naisten käyttöön.[1][2] Nykyaikainen obi on hyvin huomiota herättävä asuste, jopa vaikuttavampi kuin kimono itse. Hieno, muodollinen obi voi joskus olla kalliimpi kuin koko muu kimonoasu yhteensä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuva 1930-luvulta. Huomaa nykyiseen tyyliin verrattuna ”vinot” obi ja obijime.

Obi oli alkuaikoinaan köysimäinen nyöri tai noin kahdeksan sentin levyinen nauhamainen vyö. Miesten ja naisten obit olivat tuolloin samantapaisia. 1600-luvun alussa sekä miehet että naiset käyttivät nauhaobia; 1680-luvulle tultaessa naisten obien leveys oli jo kaksinkertaistunut. 1730-luvulla naisten obit olivat jo noin 25 cm leveitä ja 1800-luvulle tultaessa jopa noin 30 cm leveitä. Tässä vaiheessa obin kiinni pitämiseen tarvittiin jo erillisiä nauhoja ja huiveja. Miesten obi leveni enimmillään noin 16 cm leveäksi 1730-luvulla.[Dalby, Kimono 1]

Ennen vuonna 1600 alkanutta Edo-kautta naisten kosodet kiinnitettiin lanteilta kapealla vyöllä.[3] Tuolloin käytössä ollut leveästi torsokappaleeseen kiinnitetty hihamalli olisi estänyt leveämmän obin käytön. Kun kosoden hihat Edo-kaudelle tultaessa levenivät (eli pitenivät), naisten obikin leveni. Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin puvun esteettinen sopusuhtaisuuden säilyttämisen vuoksi leveät hihat vaativat tasapainokseen leveän vyön. Toiseksi, toisin kuin nykyisin, 1770-luvulla myös vaimojen hihat olivat leveät. Leveiden hihojen käyttö ilman kainaloiden alle tulevia aukileita olisi haitannut liikkumista huomattavasti. Aukileet taas antoivat vyötäisiltä ylöspäin tilaa leveämmälle obille.[Dalby, Kimono 1]

Alussa kaikki obit solmittiin edestä. Myöhemmin muoti alkoi vaikuttaa solmun sijaintiin ja obit voitiin solmia kyljelle tai selkäpuolelle. Obien levetessä suurenevat solmut olivat hankalia puvun etupuolella ja niinpä 1600-lopulla obit solmittiin jo useimmiten selkäpuolelle. Tapa ei kuitenkaan vakiintunut täysin ennen 1900-luvun alkua.[Dalby, Kimono 1]

1700-luvun lopulla naisten kosodeissa olivat muotia ylipitkät helmat, joiden annettiin laahata lattiaa sisätiloissa. Ulkona liikkumista varten ylimääräinen kangas sidottiin obin alle shigoki-obiksi kutsutulla leveällä kangasnauhalla. Nykyaikaiset kimonot tehdään samaan tapaan ylipitkiksi, mutta niiden helmojen ei anneta laahata, vaan ylimääräinen pituus sidotaan lanteille ohashori-taitteeksi. Shigoki-obia käytetään myös nykyään, mutta se toimii enää lähinnä koristeena.[Dalby, Kimono 1]

Obityypeistä muodollisimmat ovat nykyään jäämässä pois käytöstä. Painavaa ja pitkää maru-obia käyttävät maikojen lisäksi ainoastaan morsiamet osana hääpukuaan. Sen sijalla käytetään usein kevyempää fukuro-obia. Alkujaan arkinen nagoya-obi on nykyään obeista käytetyin, ja kallisarvoisemmista materiaaleista valmistettuna sellainen kelpuutetaan osaksi jopa puoliseremoniallista asua. Myös koristesolmujen kirjo on kaventunut niin, että naiset sitovat obinsa nykyisin lähes yksinomaan yksinkertaiselle rumpusolmulle.[Dalby, Kimono 2] Valmiiksi solmuksi muotoillut tsuke-obit ovat myös hyvin suosittuja nykyään.

Naisten obi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten leveä obi taitetaan puettaessa osapuilleen kahtia (15–20 cm). Tyylikkäimpänä pidetään obia, jonka leveys on valittu vartalon mittasuhteiden mukaan: noin kymmenes henkilön pituudesta. Koko obin leveys näkyy ainoastaan koristesolmussa (musubi).

Naisten obi sidotaan koristeelliselle musubi-solmulle. Sidontatapoja on kymmeniä erilaisia, ja ne sopivat erilaisiin tilaisuuksiin ja erilaisille kimonoille.

Naisten obeja on montaa erilaista tyyppiä, ja niiden käyttöä saattaa hyvin säädellä ainakin yhtä paljon kirjoittamattomia sääntöjä kuin erilaisten kimonoiden käyttöä. Tietynlaisia obeja käytetään tietynlaisten kimonoiden kanssa; naimattomat ja naidut naiset sitovat obin erilaisille solmuille. Monesti obilla hienosäädetään kimonoasun juhlavuutta: sama kimono voi soveltua hyvinkin erilaisiin tilaisuuksiin riippuen siitä, millaista obia sen kanssa pidetään.[4]

Naisten obityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimpien naisten obityyppien suhteelliset koot:
1. Tsuke/tsukuri/kantan obi
2. Hanhaba obi
3. Nagoya obi
4. Fukuro obi
5. Maru obi.
  • Darari-obi (jap. だらり帯) on maikojen käyttämä erityisen pitkä maru-obi, jonka toisessa päässä on obin omistajan okiyan merkki (kamon). Darari-obi voi olla jopa 600 cm pitkä.
  • Fukuro-obi (jap. 袋帯, ”pussi-obi”) on maru-obia astetta vähemmän juhlallinen[5] ja nykyään käytännössä juhlavin käytössä oleva obi.[Dalby, Kimono 2] Sen kangas on joko taitettu kahtia tai kaksi kangasta on ommeltu vastakkain ja sisällä on kovikekangas. Jos kankaita on kaksi, obin vasten vartaloa tulevan puolen kangas voi olla halvempaa ja päällyskangas esimerkiksi brokadia. Fukuro-obi on hääpukuja lukuun ottamatta korvannut painavan maru-obin seremoniallisten ja juhlapukujen obina.[6] Se tehdään usein niin, että näkymättömiin vyötärölle, kerrosten alle ja solmun alle tulevat osat ovat sileää, ohuempaa ja kevyempää silkkiä.[5] Fukuro-obi on noin 30 cm leveä ja 360–450 cm pitkä.
Käytössä fukuro-obia voi tuskin lainkaan erottaa maru-obista.[5] Fukuro-obeja valmistetaan karkeasti ottaen kolmea eri alalaatua. Kallein ja juhlavin näistä on kuvioitua brokadia molemmilta puoliltaan. Toinen laatu on kahdelta kolmasosaltaan kuvioitu, niin kutsuttu ”60 prosentin fukuro-obi”, ja edellistä jonkin verran kevyempi ja halvempi. Kolmas laatu on kuvioitu ainoastaan niiltä osin, jotka jäävät näkyviin kun obi sidotaan yleiselle o-taiko-musubille eli rumpusolmulle.[Dalby, Kimono 2]
Fukuro-nagoya-obiksi (jap. 袋名古屋帯) (myös hassun-nagoya-obi, jap. 八寸名古屋帯) kutsutaan obia, joka on ommeltu kahtia vain taiko-solmun alun kohdalta. Vartalon ympäri kierrettävä osuus taitetaan puettaessa. Fukuro-nagoya-obi on tarkoitettu tavallista taiko-solmua muodollisemman niin kutsutun nijuudaiko-solmun tekoon. Se on noin 350 cm pitkä.[6]
  • Hakata-obi (jap. 博多帯, ”hakatalaisobi”) on vuorittamaton kudottu obi, jossa loimi on ohut ja kude paksua.[7]
  • Hoso-obi (”kapea vyö”, jap. 細帯) on yhteisnimitys epämuodollisille, tavanomaista obia puolet kapeammille obeille. Ne ovat leveydeltään 15 tai 20 cm ja pituudeltaan noin 330 cm.[6]
Hanhaba-obi (jap. 半幅帯,[8] t. 半巾帯 ”puolileveä obi”) on nykyisin suosittu,[9] vuorittamaton[6] ja epämuodollinen obi, jota käytetään yukatan tai arkisten kimonoiden kanssa.[5] Yukatan kanssa suosittuja ovat eri puolilta eriväriset obit, joita voi solmiessa taitella erilaisten väriefektien luomiseksi.[10] Hanhaba-obi on 15 cm leveä ja 300–400 cm pitkä. Sen sitominen on verrattain helppoa,[9] eikä siihen useimmiten tarvita tyynyjä tai nauhoja.[4] Hanhaba-obin solmut ovat yksinkertaistettuja malleja kai-no-kuchi-musubista (”simpukkasolmu”), bunko-musubista (”laatikkosolmu”) tai chōchō-musubista (”perhossolmu”). Koska epämuodollisen obin kanssa on "luvallisempaa" leikitellä, hanhaba-obille keksitään myös omia solmuja, joihin liitetään usein erilaisia koristenauhoja ynnä muuta sellaista.[10][9]
Kobukuro-obiksi (jap. 小袋帯) kutsutaan hoso-obia, jonka leveys on 20 tai 15 cm ja pituus noin 330 cm.[6] Kobukuro-obi on muodollisempi ja juhlallisempi kuin hanhaba-obi.
  • Hara-awase-obi tai chūya-obi (jap. 典雅帯) on epämuodollinen obi,[2] jossa on eriväriset puolet. Edo- ja Meiji-kauden kuvissa sitä näkee usein, mutta nykyään sitä ei enää käytetä.[Dalby, Kimono 2] Chūya-obissa (”päivä ja yö”) toinen puoli on tumma ja vähän koristeltu ja toinen on värikkäämpi ja juhlava, joten vyötä voi käyttää sekä arkena että juhlavammassa tilaisuudessa. Obi on kooltaan ”muodollinen” eli noin 30 cm leveä ja 350–400 cm pitkä.
  • Heko-obi (jap. 兵児帯, ”pehmeä obi”) on hyvin epämuodollinen vyö, joka on tehty pehmeästä, ohuesta kankaasta,[4] joka on usein värjätty shibori-tekniikalla.[6] Se on perinteisesti miesten ja lasten epämuodollinen obi,[7][6] ja välillä naisten ei ollut sopivaa käyttää sitä ollenkaan. Nykyisin nuoret naiset voivat käyttää heko-obia hyvin modernien, epämuodollisten kimonoasujen ja yukatan kanssa. Aikuisten heko-obi on tavallisen obin kokoinen, noin 20–30 cm leveä ja noin 300 cm pitkä.[7]
  • Hitoe-obi (jap. 単帯) tarkoittaa ”yksikerroksista obia”.[11] Se on tehty silkkikankaasta, joka on niin kovaa, ettei obiin sen lisäksi tarvitse ommella vuorikangasta tai kovikkeita; esimerkiksi hakata-orista. Sitä voidaan käyttää arkisen kimonon tai yukatan kanssa.[11][2] Hitoe-obi on leveydeltään 15–20 cm (hanhaba-obi)[6] tai 30 cm ja noin 400 cm[6] pitkä.
  • Kyōbukuro-obi (jap. 京袋帯) keksittiin 70-luvulla Kioton Nishijinissä.[6] Se on käyttötarkoitukseltaan nagoya-obin ja fukuro-obin välissä ja soveltuu tyylikkäänä osana myös arkipukuun.[6] Se on rakenteeltaan samanlainen kuin fukuro-obi, pituudeltaan kuin nagoya-obi.[6] Tämän vuoksi sitä voi käyttää myös ”väärin päin”.[6] Se on noin 30 cm leveä ja 350 cm pitkä.[6]
  • Maru-obi (jap. 丸帯, ”yksiosainen obi”) on kaikkein juhlallisin obi. Se tehdään noin 68 cm leveästä[7] brokadinkappaleesta, joka taitetaan kaksinkertaisen vuorikankaan ympärille ja ommellaan siihen kiinni. Maru-obit olivat suosionsa huipulla Taishō- ja Meiji-kausilla.[5] Paksuutensa ja painonsa vuoksi maru-obit ovat vaikeita käsitellä ja nykyään niitä käyttävät lähinnä geishat ja maikot. Toinen tärkeä käyttö on osana morsiuspukua.[5] Maru-obi on noin 30–35 cm leveä ja 360–450 cm pitkä,[9][6] kauttaaltaan kuvioitu[7] ja usein kirjailtu metallilangoilla ja lehtimetalleilla.[4]
  • Nagoya-obi (jap. 名古屋帯) (erotuksena fukuro-nagoya-obista myös kyūsun-nagoya-obi, jap. 九寸名古屋帯[6]) on nykyään tavallisin obi. Nagoya-obin tunnistaa sen erikoisesta muodosta: toinen pää on kapea ja toinen leveä[5] obin solmimisen helpottamiseksi. Nagoya-obi voi olla kokonaan tai osittain kuvioitu. Nagoya-obista solmitaan yleensä vain taiko-solmu, ja jotkin nagoya-obit on suunniteltu siten, että niissä on kuvio kohdassa, joka tulee solmun ”rumpuun”. Tällaiset obit on tarkoitettu ainoastaan taiko-solmun tekoon. Nagoya-obi on muita lyhyempi, noin 315—345 cm pitkä, mutta samanlevyinen (noin 30 cm).[9]
Nagoya-obi on suhteellisen uusi keksintö: sen kehitti nagoyalainen ompelijatar 1920-luvun loppupuolella. Uudesta helppokäyttöisestä obista tuli suosittu Tokion geishojen keskuudessa, mistä se levisi muodikkaiden kaupunkilaisten arkikäyttöön.[Dalby, Kimono 2]
Nagoya-obin juhlavuusaste riippuu muiden obien tavoin sen materiaalista. Se ei alkuperäisen arkisen käyttönsä vuoksi voi varsinaisesti koskaan olla seremoniallisen asun osa, mutta hyvin hienosta brokadista tehty nagoya-obi voidaan hyväksyä puoliseremoniallisissa tilaisuuksissa.[Dalby, Kimono 2]
Termi nagoya-obi voi viitata myös satoja vuosia sitten käytettyyn samannimiseen obiin, joka oli paljon kapeampi ja köysimäisempi.[2]
  • Odori-obiksi (jap. 盆踊帯, ”tanssi-obi”) voidaan kutsua obia, jota käytetään tanssiesityksissä.[2] Odori-obin kuvio on yleensä iso, selkeä ja metallinsävyinen, jotta se erottuu esityksessä tarpeeksi pitkälle. Odori-obi on 10–30 cm leveä ja 350–450 cm pitkä. Odori-obi terminä ei ole selkeästi rajattu: sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa tanssiesityksiin tarkoitettua obia.[2]
  • Sakiori-obi on tehty kutomalla loimeen vanhoista kankaista purettua lankaa tai leikattua nauhaa. Sakiori-materiaalia käytetään kotona pidettävien kimonoiden kanssa. Sakiori-obi on kooltaan hanhaba-obin tapainen ja hyvin epämuodollinen.
  • Tenga-obi (jap. 典雅帯, ”tyylikäs obi”) muistuttaa hanhaba-obia, mutta on sitä juhlavampi. Se on yleensä vähän leveämpi ja tehty hienommasta, juhlaan sopivasta kankaasta. Koristeissa on useimmiten juhlaan sopivia symbolisia aiheita, joiden uskotaan tuottavan onnea. Kooltaan tenga-obi on noin 20 cm leveä ja 350–400 cm pitkä.
  • Tsuke-obi (jap. 付け帯) (tai tsukuri-obi (jap. 作り帯) tai kantan-obi) on mikä tahansa obi, jota ei tarvitse solmia perinteiseen tapaan. Siinä on erillinen muotoon ommeltu, usein pahvilla tuettu solmu ja vyötärölle kierrettävä osa. Tsuke-obi pysyy kiinni nauhoilla.[12] Tsuke-obit ovat yleensä hyvin epämuodollisia[11] ja niitä käytetään lähinnä yukata-asuissa.

Naisten obin tarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisen rumpusolmun (otaiko musubi) rakenne. Kuvassa obi-jime keskiharmaalla, obi-age tummanharmaalla. Obi-makura on obi-agen sisällä.
  • Obi-age on huivimainen kangas, joka peittää obi-makuran[13] ja kiinnittää solmun yläreunan.[11][2] Nykyään on tapana, että naimattomalla, nuorella naisella kangas näkyy selvästi obin yläreunasta; naimisissa olevalla se työnnetään melkein kokonaan piiloon obin yläreunan alle. Obi-age voidaan mieltää obin alusvaatteeksi, joten sen jättäminen näkyviin on hieman provosoivaa.
  • Obidome on pieni koriste, joka kiinnitetään obi-jimeen. Sitä ei käytetä läheskään aina.[13]
  • Obi-ita on irtonainen kovike, joka pitää obin tasaisena.[13][2] Se on ohut kankaalla päällystetty pahvilevy, joka pannaan obin kerrosten väliin puettaessa.[13] On myös obi-itoja, jotka kiinnitetään nauhalla vyötärön ympärille ennen obin pukemista.[13]
  • Obi-jime on noin 150 cm pitkä nyöri,[13] joka sidotaan obin ympäri ja solmun läpi[13] ja toimii koristeena.[7] Se voi olla punottu tai kankaasta ommeltu kapea putki.[7] Obi-jimejä on sekä litteitä että pyöreitä,[7] niiden molemmissa päissä on usein tupsut[7] ja ne valmistetaan silkistä, satiinista, brokadista[7] tai viskoosista.[13] Nyörimäinen tai topatusta putkesta tehty obijime on juhlallisempi ja muodollisempi kuin nauhamainen.[13]
  • Obi-makura on pieni tyyny, joka tukee ja muotoilee vyön solmua;[2] nykyisin tavallisimmassa rumpusolmussa on pitkulainen tyyny.[13]

Miesten obi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksipuolinen noin 6 cm leveä kaku-obi

Miehet käyttävät huomattavasti kapeampaa obia kuin naiset: leveys on yleensä vain noin 10 cm. Miesten obi solmitaan huomattavasti yksinkertaisemmalla tavalla kuin naisten. Se kiedotaan lantiokorkeudelle, vatsan alle, ja sidotaan yksinkertaiselle solmulle taakse.

Miesten obityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heko-obi (jap. 兵児帯, ”pehmeä obi”) on epämuodollinen, pehmeä vyö.[6] Aikuisten heko-obi on tavallisen obin kokoinen, noin 20–30 cm leveä ja 300–400 cm pitkä. Aikuiset miehet käyttävät heko-obia ainoastaan kotona,[6] mutta nuoret pojat voivat käyttää sitä myös julkisesti esimerkiksi kesäfestivaaleilla yukatan kanssa.
  • Kaku-obi (jap. 角帯, ”jäykkä obi”) on toinen miesten käyttämä obityyppi. Se on noin 10 cm leveä ja 400 cm pitkä[6] ja soveltuu materiaalista, väristä ja kuviosta riippuen kaikkiin tilanteisiin arkitilanteista aina lähisukulaisen hautajaisiin. Kaku-obi on tyypillisesti pitkittäisraidallinen (niin kutsuttu hakata-ori[6]) ja se sidotaan useimmiten kai-no-kuchi-solmulle.

Lasten obi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutyttö kimonossa. Vyötäisillä yksinkertainen pehmeä obi.

Lapset käyttävät kimonoita erityisesti shichi-go-san-juhlassa, jossa kolme- ja seitsemänvuotiaat tytöt ja viisivuotiaat pojat puetaan kimonoihin. Lasten kimonoasut muistuttavat suuresti aikuisten asuja, ja niiden osat ovat käytännössä pienoisversioita aikuisten vastaavista.[14] Aivan pienillä lapsilla käytetään pehmeitä, huivimaisia obeja.

Lasten obityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanjaku-obi (jap. 三尺帯, さんじゃくおび, ”kolmen jalan pituinen obi”) on yksi miesten obityypeistä. Se on saanut nimensä siitä, että se on kolmen vanhan japanilaisen jalkamitan (鯨尺, noin 37,9 cm) pituinen. Obia kutsutaan myös lyhyemmällä nimellä sanjaku (三尺). Edo-kaudella se oli kansan keskuudessa suosittu yukatantapaisten kimonoiden vyönä helppokäyttöisyytensä vuoksi. Eräiden teorioiden mukaan sen esikuva oli samanpituinen huivi, joka taitettiin ja sidottiin vyöksi. Sanjaku-obille on tyypillistä kaku-obin tapainen muoto, kapeus ja lyhyet ompeleet. Se tehdään yleensä pehmeästä puuvillantapaisesta kankaasta. Lyhyytensä vuoksi sanjaku-obi sidotaan muista obeista poiketen merimiessolmua vastaavalle koma-musubille tai muulle sen tapaiselle solmulle.
  • Shigoki-obi (jap. しごき帯) oli maata laahaavien kimonoiden aikana käyttöesine, jolla laahus sidottiin ylös ulkona liikkumisen ajaksi. Nykyään shigoki-obi toimii vain koristeena.[Dalby, Kimono 1] Se kuuluu muun muassa seitsemänvuotiaan tytön shichi-go-san-juhla-asuun.[15]
  • Tsuke-obi on helppokäyttöisyytensä vuoksi suosittu lasten obityyppi. Lapsille on saatavilla fukuro-obia vastaavia muodollisia tsuke-obeja.[15]

Obi kamppailulajeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Budō-obeja. Värit keltaisesta ruskeaan vastaavat judossa tasoja 9.—1. kyū.
Pääartikkeli: Obi kamppailulajeissa

Moniin japanilaisten kamppailulajien asuihin kuuluu obi eli vyö. Nämä obit ovat yleensä paksua pellavaa ja noin 5 cm leveitä. Kamppailulajiasujen obi sidotaan useimmiten eteen koma-musubille eli merimiessolmulle; esimerkiksi iaidōssa taas taakse kai-no-kuchi-solmulle.

Useimmissa kamppailulajeissa obin väri osoittaa käyttäjänsä taitotasoa. Yleisimmin värit alkavat aloittelijan valkoisesta ja päättyvät mustaan. Joissain lajeissa käytettävään asuun kuuluu hakama, joka peittää obin; tällöin obin värillä ei ole merkitystä.

Solmut (musubi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Obin solmua kutsutaan nimellä musubi (jap. 結び, むすび). Naisen puvussa solmu ei nykyaikana varsinaisesti pidä obia paikallaan vaan pikemminkin toimii kookkaana koristeena kimonopuvun selkäpuolella. Valmista solmua tukee yleensä obi-makura (tyyny), obi-age (eräänlainen huivi) ja obi-jime (nyöri). Tekovaiheessa (erityisesti jos pukeutuu ilman apua) voidaan tarvita näiden lisäksi useita väliaikaisnauhoja.

Koristesolmuja on satoja,[11][2] ja ne esittävät usein kukkia tai lintuja. Kuten kaikkea muutakin kimonoasussa, myös solmuja koskee laaja joukko kirjoittamattomia soveliaisuussääntöjä. Yleisesti ottaen monimutkaisempien ja näyttävämpien solmujen katsotaan soveltuvan nuorille naisille juhlallisiin tilaisuuksiin, hillitympien vanhemmille naisille tai muodollisiin tilaisuuksiin. Osa solmuista ei edes täytä varsinaisen solmun määritelmää.

Aiemmin solmujen uskottiin karkottavan pahoja henkiä.[2] Monilla solmuilla on myös nimi, jolla on hyväenteinen kaksoismerkitys.[2]

Solmutyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asagao-musubi (jap. 朝顔, あさがお) on yukatan kanssa käytettäväksi sopiva solmu, joka muistuttaa nimensä mukaan japanilaista päivänsineä. Solmun tekoon tarvitaan pitkälti obia, joten sen voi tehdä lähinnä pienille tytöille.[10]
  • Ayame-musubi (jap. 菖蒲, あやめ, ”kurjenmiekka”) on hyvin koristeellinen ja monimutkainen solmu, joka oikein tehtynä muistuttaa läheisesti kurjenmiekan kukkaa. Sen katsotaan sopivan nuorelle naiselle epämuodollisiin tai puoliarkisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Solmun monimutkaisuuden ja näyttävyyden tähden se tulisi yhdistää hillitympiin, mieluusti yksivärisiin kimonoon ja obiin.[16]
  • Bara-musubi (jap. 薔薇, バラ, ”ruusu”) on nykyaikainen, koristeellinen solmu. Se soveltuu nuorelle naiselle epämuodollisin juhliin. Solmun monimutkaisuuden tähden sitä ei tulisi tehdä kirjavasta tai voimakaskuvioisesta obista. Kimonon kuvioiden tulisi sopia aiheiltaan länsimaista kukkaa esittävään solmuun.[17]
  • Chōchō-musubi (jap. 蝶蝶, ちょうちょう, ”perhonen”) on bunko-solmun muunnos hanhaba-obille. Useimmat valmiiksi muotoillut obit (tsuke obi) tehdään perhossolmun malliin.
  • Darari-musubi on nykyään ainoastaan maikojen, tanssijoiden ja kabuki-näyttelijöiden käyttämä solmu, jonka tunnistaa helposti selkäpuolella pitkänä roikkuvista ”hännistä”. Historiallisina aikoina myös muun muassa kabukinäyttelijät, kurtisaanit[2] ja varakkaiden kauppiaitten tyttäret sidottivat obinsa darari-solmulle. Daradi-solmun tekoon tarvitaan erityisen pitkä, noin kuusimetrinen niin kutsuttu darari-obi.
Darari-solmusta on olemassa myös niin kutsuttu handara-muunnos, joka on nimensä mukaisesti tavallista darari-solmua puolet lyhyempi. Perinteisesti minarain eli kokelasmaikon obi sidotaan handara-musubille, mutta sitä käytetään myös maikon asussa esimerkiksi tietyissä tansseissa.
  • Kai-no-kuchi-musubi (jap. 貝の口, かいのくち, ”simpukan suu”) on hillitty solmu, jota käyttävät useimmiten miehet. Joskus myös vanhat tai tietoisesti hiukan miehistä vaikutelmaa hakevat naiset sitovat obinsa simpukansuusolmulle. Tämä solmu on myös eräs niistä, jonka päälle voidaan pukea hakama-housut.
  • Koma-musubia (jap. 駒結び, merimiessolmu, kirjaimellisesti ”varsasolmu”) käytetään yleensä haorin nyörien ja obi-jimen sitomiseen. Myös lasten lyhyt sanjaku-obi solmitaan näin.
  • Taiko-musubi tai o-taiko-musubi (jap. 太鼓, たいこ, ”rumpu”) lienee nykyisin yleisimmin käytetty solmutyyppi. Se on yksinkertainen ja hillitty ja muistuttaa lähinnä tasasivuista laatikkoa. Se sopii sekä nuorille että vanhoille naisille miltei mihin tahansa tilaisuuteen ja miltei minkä kimonon kanssa tahansa, joissain tapauksissa jopa yukatan kanssa. Ainoastaan furisoden katsotaan olevan niin juhlava ja nuorekas, että sen kanssa ei sovi käyttää rumpusolmua.
Nykyään taiko-solmu yhdistetään yleisimmin taiko-rumpuun, mutta nimen alkuperä on toisenlainen. Solmu luotiin Tokion Taikobashi-sillan juhlallisien avajaisten yhteydessä vuonna 1823.[2] Jotkin tapahtumaan osallistuneet geishat sitoivat obinsa uudella, huomiota herättäneellä tavalla, jota kutsuttiin ”pelikortin muotoiseksi” (ichimae karuta). Solmu oli muunnelma tuolloisesta yksinkertaisesta miestensolmusta. Muodinluojageishojen käyttämä solmu levisi myös tavallisen kansan keskuuteen. Taiko-solmun syntymän myötä myös obiage-huivi, obijime-nyöri ja obi-ita-kovike tulivat käyttöön. Nämä kuuluvat nykyään miltei jokaiseen kimonoasuun.[Dalby, Kimono 3]
  • Nijūdaiko-musubi (jap. 二重太鼓) eli ”kaksikerroksinen taiko-solmu” on nimensä mukaan muunnos tavallisesta taiko-solmusta, jota käytetään muodollisen fukuro-obin kanssa. Fukuro-obi on yleisemmin käytettävää nagoya-obia pidempi, joten obi on taitettava solmun muotoilun aikana kahtia.[4] Solmun nimien kaksoismerkitys on ”ilon kaksinkertaistuminen”.[18]
  • Tateya-musubi (jap. 立て矢, たてや, ”törröttävä nuoli”[19]) muistuttaa suurta rusettia ja on yksi yksinkertaisimmista ja muodollisimmista furisoden kanssa käytettävistä solmuista. Kitsukeauktoriteetti Norio Yamanakan mukaan se sopii täyspitkähihaiselle honburisodelle solmuista parhaiten.[19]
  • Washikusa-musubi (jap. 鷲草, わしくさ, ”kotka-kasvi”) on perusmuodoltaan rusetti, joka muistuttaa tiettyä lentoon nousevaa kotkaa muistuttavaa kasvia.[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gary Bennett: Aikido techniques & tactics. Yhdysvallat: Human Kinetics Publisher, 1997. ISBN 0-88011-598-X. (englanniksi)
  • Liza Dalby: Kimono, Fashioning Culture. Vintage, 2001. ISBN 0-09-942899-7. (englanniksi)
  • Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen, Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-12746-2.
  • Fay Goodman: The Ultimate Book of Martial Arts. Yhdysvallat: Lorenz Books, 1998. ISBN 1-85967-778-9. (englanniksi)
  • Norio Yamanaka: The book of kimono. Kondansha International, 1986. ISBN 0-87011-785-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fält ym., s. 452.
  2. a b c d e f g h i j k l m n Yoshino Antiques: Kimono (englanniksi)
  3. Fält ym., s. 450.
  4. a b c d e Types of Obi Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Japanese Obi Types Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Toma-san: 帯の種類について Viitattu 8.3.2009. (japaniksi)
  7. a b c d e f g h i j Kimono Flea Market Ichiroya: Glossary Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  8. 出張着付・半巾帯の販売・着付講習<京都 宇ゐ> ui-kimono.com. Viitattu 6.3.2009. (japaniksi)
  9. a b c d e Kimono Flea Market Ichiroya: More about obi Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  10. a b c Toma-san: 浴衣の帯結びの色々 Viitattu 6.3.2009. (japaniksi)
  11. a b c d e Kimono Place: Glossary Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  12. Toma-san: 作り帯のつけ方 Viitattu 6.3.2009. (japaniksi)
  13. a b c d e f g h i j Sailor Mo's Cosplay - Kimono Accessories Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  14. JapaneseKimono.com: Children's Kimono Viitattu 7.3.2009. (englanniksi)
  15. a b Toma-san: 七五三の着付け、女の子七歳編 Viitattu 6.3.2009. (japaniksi)
  16. nimim. Sortie: Ayame Obi-musubi Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  17. nimim. Sortie: Bara Obi-musubi Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  18. Yamanaka, s.66—70
  19. a b Yamanaka, s.7—12, 29-30
  20. nimim. Sortie: Washikusa Obi-musubi Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)

Liza Dalby: Kimono, a Fashioning Culture

  1. a b c d e Dalby, s. 47–55
  2. a b c d e f Dalby, s. 208–212
  3. Dalby, s. 337–348