Tokugawa Ieyasu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tokugawa Ieyasu
徳川家康
Tokugawa Ieyasu2.JPG
Shōgun
16031605
Seuraaja Tokugawa Hidetada
Tiedot
Syntynyt 31. tammikuuta 1543
Okazakin linna, Mikawa
Kuollut 1. kesäkuuta 1616
Sunpu

Tokugawa Ieyasu (jap. 徳川家康, [tokugawa iejasu], 15431616) oli Japanin shōgun vuosina 16031605, mutta käytännössä hänen valtakautensa jatkui kuolemaan 1616 asti. Hän perusti Tokugawa-shōgunaatin, joka hallitsi Japania vuoden 1868 Meiji-restauraatioon asti. Ieyasu vaihtoi elämänsä aikana nimeään useaan otteeseen, ja hänet tunnettiin myös nimillä Matsudaira Takechiyo, Matsudaira Jirōsaburō Motonobu, Matsudaira Kurandonosuke Motoyasu sekä Tōshō Daigongen.

Ieyasu eli sotaisan nuoruuden ja keski-iän. Hän nousi shōguniksi vasta 60-vuotiaana elettyään pidempään kuin yksikään kilpailijoistaan. Vuonna 1561 Tokugawa Ieyasu ja Oda Nobunaga muodostivat liiton klaaniensa vanhoista vihamielisyyksistä huolimatta. Nobunagan kuoltua Ieyasu siirtyi Toyotomi Hideyoshin alaisuuteen, ja palveli tätä Hideyoshin kuolemaan saakka.

Tokugawa Ieyasu käytti viimeiset vuotensa Tokugawan shōgunaatin luomiseen. Tokugawasta tuli Japanin kolmas shōgun-klaani aiempien Minamoton ja Ashikagan klaanien jälkeen. Tokugawa-klaani hallitsi Japania seuraavien 250 vuoden ajan. Ieyasu luopui vallasta muodollisesti poikansa hyväksi 1605, mutta käytännössä hän hallitsi Japania elämänsä loppuun asti. Jätettyään viralliset shōgunin tehtävät Ieyasu vetäytyi Sunpun kaupunkiin, ja valvoi maineikkaan Edo-linnoituksen rakennustöitä.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokugawa Ieyasu syntyi Mikawassa 31. tammikuuta 1543, Tenbunin yhdentenätoista vuotena.[1] Hänen syntymänimensä oli Matsudaira Takechiyo (jap. 松平竹千代) [2] Ieyasun isä oli Mikawaa hallinneen Matsudaira-klaanin daimio Matsudaira Hirotada ja äiti Kariyaa hallinneen Mizuno Tadamasan tytär.[2] Nämä olivat vasta 17- ja 15-vuotiaita Ieyasun syntyessä, ja kaksi vuotta myöhemmin Ieyasun äiti lähetettiin takaisin perheensä luokse.[3] Molemmat menivät myöhemmin tahollaan uusiin naimisiin ja saivat lisää lapsia.[3] Matsudaira-klaani hajosi vuonna 1550, kun osa klaanista halusi tukea Imagawa-klaania ja osa Odaa. Tämän seurauksena Ieyasun elämän varhaiset vuodet kuluivat jatkuvassa vaarassa Odan ja Imagawan käydessä keskinäistä sotaa. Toisin kuin isänsä ja suurin osa sukuhaarastaan, Hirotada kannatti Imagawa-klaania.[4]

Kun Oda-klaani hyökkäsi Mikawaan, Hirotada pyysi apua Imagawan johtajalta, Imagawa Yoshimotolta, joka suostui auttamaan, mutta vaati Hirotadaa lähettämään 6-vuotiaan Ieyasun hänelle panttivangiksi. Hirotada suostui ehtoihin, mutta Oda-klaanin johtaja Oda Nobuhide kuuli sopimuksesta ja kaappasi kohti Imagawa-klaania matkanneen Ieyasun.[4] Nobuhide uhkasi teloittaa Ieyasun, mikäli hänen isänsä ei suostuisi katkaisemaan kaikkia siteitään Imagawa-klaaniin. Hirotada kuitenkin kieltäytyi todeten lapsensa uhraamisen vahvistavan entisestään Imagawan luottamusta häneen. Hirotadan vastausta kunnioittanut Nobuhide päätti olla vahingoittamatta nuorta Ieyasua ja lähetti tämän kolmeksi vuodeksi Banshōjin temppeliin Nagoyaan.[4]

Vuonna 1549 Hirotoda kuoli luultavasti luonnollisista syistä. Samoihin aikoihin myös Oda Nobuhide menehtyi epidemian aikana. Imagawa-klaani reagoi kuolemaan välittömästi ja piiritti Odan uuden johtajan Oda Nobuhiron linnan Anjōssa.[5] Imagawa lähetti viestin linnassa olleelle Oda Nobunagalle ja lupasi luopua piirityksestä, mikäli tämä luovuttaisi heille Ieyasun. Nobunaga suostui tähän, ja nuori Ieyasu siirtyi Imagawa-klaanin palvelukseen.[6] Ieyasu lähetettiin ensin käymään lyhyesti Okazakissa suorittamaan isänsä muistotilaisuuden ja tapaamaan klaaninsa päättäjiä. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Imagawan pääkaupunki Sunpuun.[6]

Imagawan palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1556 Ieyasu täytti viisitoista vuotta ja sai aikuistumisriitissä nimekseen Matsudaira Jirōsaburō Motonobu (jap. 松平 次郎三郎 元信).[7] Vuotta myöhemmin hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa kanssa ja vaihtoi nimekseen Matsudaira Kurandonosuke Motoyasu (jap. 松平蔵人佐元康).[8] He saivat muutamaa vuotta myöhemmin lapsen, Matsudaira Nobuyasun, joka lähetettiin yhdessä äitinsä kanssa panttivangeiksi Imagawan pääkaupunki Sunpuun. Ieyasun sallittiin palata hetkeksi Mikawaan, missä hän sai tietää Imagawan yrittäneen heikentää Matsudaira-klaania velvoittamalla tätä taistelemaan Odaa vastaan puolestaan.[9]

Ieyasu komennettiin ensimmäiseen taisteluunsa Teraben linnaa vastaan vuonna 1558.[10] Hänen oli määrä kukistaa linnaa hallinnut Suzuki Shigeteru, joka oli loikannut Odan puolelle. Ieyasu osoittautui päteväksi komentajaksi, ja voitokkaan taistelun jälkeen hän poltti linnan. Tämän seurauksena Nobunaga lähetti hänen peräänsä joukkojaan, mutta Ieyasu onnistui ajamaan nämä kimpustaan.[11] Ieyasu osoitti kykynsä jälleen seuraavana vuotena, kun hän muonitti Odakan linnoitusta ja harhautti sitä piirittäneet joukot valehyökkäyksellä toiseen linnoitukseen.[12] Vuonna 1560 Nobunaga oli viimein saanut Oda-klaanin hallintaansa. Tällöin Yoshimoto johti suuren Imagawan armeijan vastustajansa alueelle tarkoituksenaan kukistaa tämä lopullisesti. Ieyasun osuus suunnitelmasta oli kukistaa Marunen linnoitus, mistä hän suoriutuikin voitokkaasti.[13] Tämän takia Ieyasu ei ollut läsnä Okehazaman taistelussa, jossa Nobunaga surmasi Yoshimoton yllätyshyökkäyksellä.[12]

Liittouma Odan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ieyasu keskusteli neuvonantajiensa kanssa vaihtoehdoistaan ja päätti liittoutua Oda-klaanin kanssa. Yoshimoton kuoltua Imagawa-klaanin johtoon oli noussut Imagawa Ujizane, jolla oli kuitenkin yhä panttivankeina Yoshimoton ajalta Ieyasun vaimo ja poika.[14] Tästä syystä Ieyasu joutui salaamaan liittoumansa Imagawalta.[15] Vuonna 1562 Ieyasu hyökkäsi Kaminogōn linnaa vastaan, tappoi sitä hallinneen Udono Nagaterun ja vangitsi tämän kaksi lasta. Hän tarjosi vankejaan Ujizanelle vaihdossa omasta vaimosta ja lapsestaan, ja tämä suostui vaihtoon. Ujizane kuitenkin katui myöhemmin päätöstään ja teloitti yhä panttivankina olleen Ieyasun appi-isän sekä 12 muuta naista ja lasta.[16]

Vuosina 1563–1564 Ieyasu joutui taistelemaan Ikkō-ikki-liikkeen sotaisia buddhalaismunkkeja vastaan.[12] Azukizakan taistelussa hän lähes menehtyi saatuaan rintakehäänsä osuman luodista, joka ei kuitenkaan lävistänyt Ieyasun rintapanssaria. Jōdo-suuntauksen munkkien avustuksella Ieyasu tukahdutti kapinan ja kukisti häntä vastustaneet temppelit.[17] Samalla Ieyasu laajensi valtapiiriään ja sai viimein haltuunsa koko Mikawan provinssin. Sitten hän päätti pidättyä taistelemasta toisia daimoita vastaan ja kehittää provinssinsa hallintoa. Vuonna 1565 hän nimitti kolme bugyōta, joiden oli määrä huolehtia provinssin sisäisistä asioista. Nämä olivat Kōriki Kiyonaga, Honda Shigetsugu ja Amano Yasukage.[18]

Lyhyt rauhallinen kausi päättyi, kun Takeda-klaania johtanut Takeda Shingen ehdotti Ieyasulle yhteistä hyökkäystä Imagawaa vastaan. Hyökkäys ajoi Ujizanen perääntymään Kakegawaan, ja Ieyasu lähti piirittämään hänen linnaansa. Shingen poltti Imagawan pääkaupunki Sunpun, mikä sai Imagawan liittolaisen Hōjō-klaanin liittymään taisteluun. Shingen oli pakotettu perääntymään. Samalla Ieyasu suostutteli Ujizanen luovuttamaan hänelle linnoituksensa ja lupasi vastapalveluksena auttaa Hōjōta taistelussa Takedaa vastaan.[19] Hän myös lupasi palauttaa Surugan tälle myöhemmin, mihin Ujizane suostui, ja luovutti provinssinsa Ieyasulle.[20] Samana vuonna Ieyasu sai keisarilta luvan ottaa sukunimekseen Tokugawa, minkä myötä hänet julistettiin Minamoto-klaanin jälkeläiseksi.[21]

Oda Nobunagan alueet vuonna 1582 (harmaalla) ja Tokugawa Ieyasun alueet vuodesta 1560 vuoteen 1589 (punaisella).

Vuonna 1570 Ieyasu päätti siirtää pääkaupunkinsa Hamamatsuun ja jätti Okazakin poikansa Nobuyasun hallintaan.[20] Tuolloin Ieyasu myös osallistui noin 5 000 sotilaalla Anegawan taisteluun, jossa hän taisteli yhdessä Nobunagan kanssa Azain ja Asakuran klaaneja vastaan. Taistelu päättyi Nobunagan ja Ieyasun voittoon, mutta vastustavat klaanit eivät kukistuneet vielä lopullisesti.[21] Lokakuussa 1572 Shingen kokosi joukkonsa ja lähti marssimaan kohti Mikawaa. Mukanaan hänellä oli 20 000 omaa sotilasta sekä vahvistuksia Hōjōlta, jonka johtoon noussut Hōjō Ujimasa oli liittoutunut Takedan kanssa.[22] Ieyasu sai apua Nobunagalta, joka kuitenkin kehotti useaan otteeseen pienempää armeijaa komentanutta Ieyasua perääntymään. Ieyasu ei suostunut tähän, ja joukot kohtasivat Mikatagaharan taistelussa lähellä Hamamatsun kaupunkia. Taistelu päättyi Shingenin voittoon, ja huomattavasti joukkoja menettänyt Ieyasu perääntyi linnaansa. Shingen ei kuitenkaan onnistunut hyödyntämään voittoaan vaan joutui palaamaan pääkaupunkiinsa, sillä hän pelkäsi Nobunagan hyökkäävän selustaansa.[23]

Ieyasun ja Nobunagan onneksi Shingen menehtyi piiritystilanteessa tammikuussa 1573, ja häntä klaanin johtoon seurasi vähemmän kyvykäs Takeda Katsuyori.[23] Vuonna 1575 Katsuyori piiritti Nagashinon linnan, mutta ei saanut vallattua tätä useista yrityksistä huolimatta. Samalla Ieyasu oli pyytänyt Nobunagalta apua, ja tämä saapui henkilökohtaisesti yhdessä Ieyasun kanssa taistelupaikalle. Taistelussa Nobunagan ja Ieyasun 38 000 sotilaan armeija tuhosi Katsuyorin 15 000 sotilaan joukot, joista vain 3 000 pääsi pakenemaan Katsuyori mukanaan.[24][25] Vuonna 1579 Ieyasun vaimoa ja vanhinta poikaa Matsudaira Nobuyasua syytettiin salaliitosta Nobunagaa vastaan yhdessä Takeda Katsuyorin kanssa. Nobunagan tytär Tokuhime oli naimisissa Nobuyasun kanssa ja paljasti isälleen anoppinsa aikeet. Nobunaga vaati Ieyasua rankaisemaan perhettään, ja tämä määräsi vaimonsa teloitettavaksi ja Nobuyasun tekemään seppukun.[26] Sota Takedaa vastaan päättyi lopulta vuonna 1582, kun Odan, Tokugawan ja Hōjōn liittouma valloitti Kain provinssin. Useat Katsuyorin alaiset hylkäsivät Takedan ja siirtyivät tämän vastustajien puolelle. Lopulta Katsuyori sekä tämän vanhin poika Takeda Nobukatsu jäivät kiinni Temmokuzanin taistelussa, ja heidät pakotettiin tekemään seppuku.[27]

Vuonna 1582 Ieyasu sai kuulla, että Akechi Mitsuhide oli pettänyt Nobunagan, joka oli pakotettu tekemään seppukun. Ieyasu oli tuolloin kaukana omalta alueeltaan ja alkoi kiirehtiä takaisin Mikawaan vältellen Mitsuhiden joukkoja. Viikko Mikawaan saapumisen jälkeen Ieyasun armeija lähti marssimaan kohti Mitsuhidea kostaakseen tälle Nobunagan kuoleman. He olivat kuitenkin myöhässä, ja saivat tietää Hideyoshin jo kukistaneen Mitsuhiden Yamazakin taistelussa.[28] Nobunagan kuoleman myötä tämän hallinnoimat provinssit vapautuivat kilpailulle. Kain provinssia komentanut Kawajiri Hidetake tappoi yhden Ieyasun avustajista, minkä myötä Ieyasu hyökkäsi välittömästi provinssiin ja otti sen hallintaansa. Hōjō Ujimasa vastusti tätä lähettämällä paljon suuremman armeijansa provinssiin, mutta Ieyasu ja Ujimasa pääsivät yhteisymmärrykseen ennen yhtäkään taistelua. Ieyasu sai tämän myötä haltuunsa Kain ja Shinanon provinssit, kun taas Hōjō otti itselleen Kazusan provinssin.[28]

Ieyasu ja Hideyoshi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1584 Ieyasu päätti kannattaa Nobunagan vanhinta poikaa, Oda Nobukatsua, taistelussa Hideyoshia vastaan, minkä syyksi hän ilmoitti uskollisuutensa Nobunagan muistoa kohtaan.[29] Taistelut alkoivat Owarin ja Isen provinsseista, joissa Nobukatsu sai haltuunsa muutamia linnoituksia.[30] Hideyoshi vastasi lähettämällä armeijansa Owariin, mutta selvää lopputulosta ei saatu kuukausien taisteluiden jälkeenkään. Hideyoshi päätti lopettaa taistelut neuvotteluilla ja teki rauhan Nobukatsun kanssa. Hideyoshi kehotti Nobukatsua tarjoamaan myös Ieyasulle rauhaa. Koska Ieyasu oli taistellut alun perin Nobukatsun pyynnöstä, ei hänellä ollut syytä kieltäytyä.[31] Rauhan myötä Hideyoshi adoptoi Ieyasun toisen pojan Ogimarun.[31]

Hideyoshin nousun myötä Ieyasun rivit alkoivat hajota. Ieyasua pienestä asti palvellut Ishikawa Kazumasa päätti jättää paikkansa Okazakin linnassa ja siirtyi Hideyoshin palvelukseen Osakaan. Lisäksi muun muassa Ogasawara Sadayoshi ja Mizuno Tadashige jättivät Ieyasun, sillä he uskoivat tämän aseman horjuneen.[32] Hideyoshin ja Tokugawan välit pysyivät samanlaisina parin vuoden ajan, eikä Ieyasu suostunut virallisesti tunnustamaan Hideyoshia Nobukatsun kehoituksista huolimatta. Lopulta Hideyoshi kuitenkin alkoi suostutella tätä puolelleen, ja ehdotti Ieyasulle avioliittoa siskopuolensa Asahi-himen kanssa. Ieyasu suostui, mutta vaati Hideyoshia puolestaan suostumaan kolmeen ehtoon. Näiden mukaan Ieyasun pojan Naganarun tuli olla isänsä seuraaja, tätä ei otettaisi Hideyoshin panttivangiksi ja tämän tuli periä kaikki Ieyasun neljä provinssia.[33] Ieyasu ja Hideyoshi eivät kuitenkaan tavanneet toisiaan häissä, eikä heidän suhteensa muuttunut näkyvästi.[34]

Ieyasun ja Hideyoshin käyttämä go-lauta.

Vuonna 1586 Hideyoshi kutsui Ieyasun Osakaan vierailulle ja lähetti samalla oman äitinsä vierailulle Okazakiin, eli käytännössä toimimaan Ieyasun panttivankina Osakan vierailun ajaksi.[35] Ieyasu päätti viimein lopettaa Hideyoshin vastustamisen ja saapui tunnustamaan liittoa Hideyoshin kanssa. Hideyoshi vastasi Ieyasun eleeseen lukuisin lahjoin ja saattoi tämän kädestä pitäen linnaansa ennen muita vieraitaan.[36]

Vuonna 1590 Hideyoshi aloitti sodan yhä itsenäistä Hōjō Ujimasaa vastaan.[37] Hideyoshi oli useaan otteeseen pyytänyt tätä taipumaan alaisuuteensa, mutta Ujimasa ei ollut suostunut.[38] Koska Ieyasu oli lähimpänä Hōjōa, hänen taakkansa sodassa oli myös sotilaallisesti hyvin suuri. Ieyasu marssi Tōkaidōta pitkin Hōjōn pääkaupunki Odawaraan ja valtasi matkalla olleet linnoitukset. Odawarassa hän kohtasi piiritysjoukot, ja kuuden kuukauden piirityksen jälkeen Hōjō antautui. Ujimasa joutui tekemään seppukun yhdessä veljensä Ujiterun ja kahden vanhemman neuvonantajansa kanssa.[39] Piirityksen aikana Hideyoshi tarjosi Ieyasulle kahdeksaa Kantōn provinssia, mikäli tämä luopuisi viidestä jo hallitsemastaan provinssista. Ieyasu suostui ja otti haltuunsa Hōjōlle kuuluneet alueet.[37] Hän valitsi yllättäen uudeksi pääkaupungikseen pienen Edon sen sijaan, että olisi muuttanut Odawaraan tai Kamakuraan.[40]

Vuonna 1592 Hideyoshi hyökkäsi Koreaan tarkoituksenaan vallata sekä Korea että Kiina. Ieyasu ei syrjäisen sijaintinsa takia osallistunut sotilaallisesti kampanjaan, mutta otti osaa sotaneuvostoon sekä toimi Itä-Japanin daimioiden komentajana. Korean sota vahvisti Ieyasun asemaa entisestään, sillä hän ei useista muista daimioista poiketen menettänyt lainkaan joukkoja eikä resursseja.[41] Toukokuussa 1598 heikentynyt ja pian menehtyvä Hideyoshi nimitti viiden vanhimman neuvoston, jonka oli määrä toimia sijaishallitsijana, kunnes Hideyoshin seuraaja Toyotomi Hideyori olisi tarpeeksi vanha nousemaan valtaan. Neuvostoon hän valitsi Maeda Toshiien, Mōri Terumoton, Ukita Hideien, Uesugi Kagekatsun ja Ieyasun.[42] Neuvoston tuli toimia yhteistyössä viiden aikaisemmin nimetyn bugyōn kanssa.[43]

Sekigaharan sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekigaharan taistelua kuvaava sermi.

Hideyoshi menehtyi sairauteensa 18. syyskuuta 1598, ja valta siirtyi vanhimpien neuvostolle. Pian Ieyasu päätti solmia useita poliittisia avioliittoja pojilleen ja tyttärilleen, mikä oli ollut kiellettyä Hideyoshin aikana.[42] Tämä sai osan daimioista vihastumaan, ja erityisesti bugyō Ishida Mitsunari vastusti tekoa ja valitti tästä neuvoston vanhimmalle jäsenelle, Toshiielle. Ieyasun onneksi Toshiie kuitenkin menehtyi seuraavana vuonna, ja suuri osa Maedan alaisista liittoutui Ieyasun kanssa.[44] Ieyasun vastustus keskittyi lähinnä Ishida Mitsunariin, joka jopa yritti murhauttaa Ieyasun.[45] Myös Mitsunari sai kokea osansa vastustajiensa vihasta, sillä Ishidan vieraillessa Maedan kuolinpedillä Osakassa linnassa olleet Ieyasun liittolaiset suunnittelivat Mitsunarin murhaamista. Mitsunari kuitenkin pakeni ja päätyi saamaan suojelua itse Ieyasulta.[44]

Tässä vaiheessa lähes jokainen Japanin daimio oli valinnut puolensa joko Mitsunarin tai Ieyasun joukoissa. Ieyasun liittouma koostui lähinnä Itä-Japanin provinssien daimioista, joihin kuuluivat muun muassa Date-, Mogami-, Satake- ja Maeda-klaani.[46] Mitsunari puolestaan liittoutui muun muassa Ukita Hideien, Mori Terumoton, Uesugi Kagekatsun sekä useiden Itä-Japanin daimioiden kanssa.[47] Daimioiden välit kiristyivät entisestään, kun Ieyasu sai tietää Uesugi Kagekatsun rakentaneen uutta linnaa Kazashigaharaan. Ieyasu pyysi tätä saapumaan luokseen selvittämään aikeitaan, mutta Kagekatsu ei suostunut lähtemään alueeltaan. Lisäksi Ieyasun lähettiläs oli joutua Kagekatsun teloittamaksi.[48]

Ieyasu päätti marssia Uesugia vastaan ja lähti Osakasta 18. kesäkuuta 1600. Matkalla Ieyasu sai kuitenkin tietää Mitsunarin aloittaneen sodan häntä vastaan lännessä ja päätti kääntyä tätä vastaan.[49] Uesugin hän jätti liittolaistensa Date Masamunen ja Mogami Yoshiakin hoidettavaksi.[50] Ieyasu marssi liittolaisinaan Tōkaidōta pitkin samalla, kun hänen poikansa Hidetada kulki Nakasendōa pitkin 38 000 sotilaan voimin. Taistelu Sanada Masayukia vastaan kuitenkin hidasti Hidetadan joukkoja, eivätkä ne ehtineet lopulliseen taisteluun.[51] 21. lokakuuta 1600 Mitsunarin ja Ieyasun joukot kohtasivat ratkaisevassa taistelussa Sekigaharassa, jossa kohtasi 160 000 sotilasta ja jota pidetään yhtenä Japanin historian tärkeimmistä. Taistelu päättyi Ieyasun lopulliseen voittoon. Länsi-Japanin liittouma tuhoutui, ja taistelua seuraavina päivinä Mitsunari sekä usea muu liittouman johtaja vangittiin ja tapettiin.[51]

Tokugawa-shōgunaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ieyasu shōgunina.

Sekigaharan voiton jälkeen Ieyasu jakoi daimioiden läänitykset uudestaan ja palkitsi näin uskollisina pysyneitä vasallejaan. Taistelua edeltäneistä 214 daimiosta 87 oli taistellut Mitsunarin puolella, ja näistä 81 menetti joko henkensä tai läänityksensä.[52] Ieyasu nimitti edesmenneiden daimioiden tilalle hänelle mieluisia henkilöitä, ja läänitysten uudelleenjärjestelyn jälkeen Japanin daimioista noin puolet kuului Tokugawan klaaniin.[52] Hideyorille Ieyasu myönsi Osakan linnan sekä Settsun, Kawachin ja Izumin provinssit, jotka muodostivat yhteensä 650 000 kokun läänin. Hän myös järjesti oman tyttärensä avioitumisen nuoren Hideyorin kanssa.[53]

24. maaliskuuta 1603 keisari Go-Yōzei nimitti Ieyasun virallisesti shōguniksi. Edellinen vastaavan tittelin haltija oli ollut Nobunagan vuonna 1575 syrjäyttämä Ashikaga Yoshiaki. Sen sijaan Nobunaga ja Hideyoshi eivät voineet nousta vastaavaan asemaan, koska eivät kuuluneet Minamoton sukuun.[54] Ieyasu jäi eläkkeelle vuonna 1605, ja shōguniksi nousi Tokugawa Hidetada.[52] Todellisuudessa Ieyasu kuitenkin toimi kuolemaansa saakka todellisena hallitsijana.[55] Ieyasu palasi Sunpuun, mutta samalla valvoi Edon linnan rakentamista. Rakennusurakka kesti useita vuosia, ja kaikkien daimioiden määrättiin osallistumaan sen kustannuksiin.[56] Ieyasu myös valvoi Japanin suhteita Alankomaiden, Englannin ja Espanjan kanssa. Hän salli hollantilaisten käydä vapaasti kauppaa Japanissa ja rakentaa tehtaan Hiradoon.[57] Hän myös pyrki lisäämään kauppaa erityisesti Espanjan siirtomaiden kanssa.[58]

Vuonna 1614 Ieyasu ja Hideyori ajautuivat sotaan, mitä seurasi Osakan piiritys. Ieyasu oli jo pitkään pyrkinyt eristämään Hideyorin ja kehottanut tätä käyttämään varojaan kalliisiin rakennushankkeisiin. Lopulta kaksikon välit kiristyivät entisestään, ja Ieyasu lähti marssimaan kohti Osakaa Sunpusta, samalla kun Hidetada johti toista armeijaa Edosta. Hideyori pyysi apua kaikilta daimioilta, mutta nämä eivät suostuneet nousemaan Ieyasua vastaan, ja Hideyori joutui tyytymään 90 000 omaan sotilaaseensa. Samalla daimiot tarjosivat apuaan Ieyasulle, jonka 94 000 sotilaan armeija piiritti Osakan linnan.[59] Piirityksen aikana ei käyty juurikaan taisteluita, mutta sen sijaan Ieyasu määräsi kaupungin pommitettavaksi. Hän yritti saada vastustajansa antautumaan uhkaamalla Hideyarin äitia, Yodo-donoa, ja määräsi tämän oleskelutilat tulitettaviksi. Samalla Ieyasu lähetti kehotuksen rauhaan ja ehdotti joko Yodo-donon antautumista panttivangiksi Edoon tai linnan vallihautojen täyttämistä. Linnan puolustajat päättivät toteuttaa jälkimmäisen, ja Ieyasun joukot täyttivät kaikki linnan vallihaudat sisimmäistä lukuunottamatta.[60] Ei kuitenkaan kulunut kauaa kunnes Ieyasu sai tietää Osakan joukkojen salaa kaivavan vallihautoja esiin ja värväävän lisää joukkoja. Ieyasu vastasi tähän lähettämällä jälleen joukkonsa länteen, mutta tällä kertaa Hidetada toimi armeijan ylimpänä komentajana. Taistelu päättyi Ieyasun voittoon, ja Hideyorin itsemurhaan.[61] Ieyasu myös teloitti Hideyorin kahdeksanvuotiaan pojan, minkä myötä hän poisti Toyotomin uhan lopullisesti.[62]

Ieyasu menehtyi vuonna 1616 luultavasti vatsasyöpään.[63] Ennen kuolemaansa hän ehti tavata ystäviään ja antaa alaisilleen viimeiset määräyksensä palvella uutta shōgunia. Ieyasua nimettiin jälkikäteen kuolemanjälkeisellä nimellä Tōshō Daigongen. Hänet haudattiin Kunōzaniin temppeliin, ja vuoden kuluttua siirrettiin Nikkōhon.[64]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bryant, Anthony J.: Sekigahara 1600: The Final Struggle for Power. Osprey Publishing, 1995. ISBN 978-1-855323-95-7. (englanniksi)
  • Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. Otava, 1994. ISBN 951-1-12746-2.
  • Sadler, A. L.: Shogun: The Life of Tokugawa Ieyasu. Tuttle Publishing, 1978. ISBN 978-4-8053-1042-7. (englanniksi)
  • Samsom, George: A History of Japan 1334-1615. Stanford University Press, 1961. ISBN 9780804705257. (englanniksi)
  • Samsom, George: A History of Japan 1615-1867. Stanford University Press, 1963. (englanniksi)
  • Turnbull, Stephen: Samurai Armies 1467-1649. Osprey Publishing, 2008. ISBN 978-184603-351-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Samurai Armies, s. 73
  2. a b Sadler, s. 4
  3. a b Sadler, s. 5
  4. a b c Sadler, s. 6
  5. Sadler, s. 7
  6. a b Sadler, s. 8
  7. Sadler, s. 11
  8. Sadler, s. 14
  9. Sadler, s. 13
  10. Samurai Armies, s. 74
  11. Sadler, s. 15
  12. a b c Samurai Armies, s. 75
  13. Sadler, s. 17
  14. Sadler, s. 20
  15. Sadler, s. 21
  16. Sadler, s. 32
  17. Sadler, s. 29
  18. Sadler, s. 33
  19. Sadler, s. 35
  20. a b Samurai Armies, s. 76
  21. a b Sadler, s. 36
  22. Sadler, s. 44
  23. a b Sadler, s. 49
  24. Sadler, s. 62
  25. Sadler, s. 64
  26. Sadler, s. 53
  27. Sadler, s. 69
  28. a b Sadler, s. 74
  29. Sadler, s. 77
  30. Sadler, s. 76
  31. a b Sadler, s. 88
  32. Sadler, s. 93
  33. Sadler, s. 95
  34. Sadler, s. 96
  35. Sadler, s. 97
  36. Sadler, s. 100
  37. a b Samurai Armies, s. 82
  38. Sadler, s. 106
  39. Sadler, s. 112
  40. Sadler, s. 117
  41. Sadler, s. 132
  42. a b Sadler, s. 135
  43. Sekigahara, s. 8
  44. a b Sadler, s. 137
  45. Sekigahara, s. 10
  46. Sekigahara, s. 15
  47. Sekigahara, s. 20
  48. Sadler, s. 140
  49. Sadler, s. 141
  50. Samurai Armies, s. 85
  51. a b Sadler, s. 150
  52. a b c Sadler, s. 213
  53. Sekigahara, s. 80
  54. Sadler, s. 168
  55. Samurai Armies, s. 86
  56. Sadler, s. 170
  57. Sadler, s. 181
  58. Sadler, s. 183
  59. Sadler, s. 218
  60. Sadler, s. 224
  61. Sadler, s. 231
  62. Sadler, s. 232
  63. Sadler, s. 257
  64. Sadler, s. 264

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Tokugawa-shōgun
16031605
Seuraaja:
Tokugawa Hidetada