Minamoto-klaani

Minamoto-klaani (jap. 源氏, Minamoto-shi) oli japanilainen merkittävä samurai- ja aatelissuku, joka kohosi Japanin tosiasiallisiksi hallitsijoiksi Kamakura-kaudella. Nimi merkitsee "kotikaupunkia" ja jos sen kirjainmerkit luetaan kiinaksi, ne voidaan lausua Genji. Klaani oli kotoisiin Osakan seudulta.^[1]

Klaani sai alkunsa Heian-kaudella, kun hovi kasvoi liian suureksi, ja keisari määräsi, että edellisen keisarin jälkeläiset liian monennessa polvessa eivät enää ole prinssejä, vaan saavat sukunimen ja aatelisarvon. Päätöstä aletiin soveltaa keisari Kammun aikana (782–805), ja näin syntyi Minamoto-klaanin ohella Taira-klaani.

Minamoton klaania kutsutaan myös Genji-klaaniksi, ja siihen perustettiin neljä sukuhaaraa neljän keisarin jälkeläisille: Saga-Genji, Murakami-Genji, Uda-Genji ja Seiwa-Genji. Näistä viimeksi mainittu on historiallisesti merkittävin. Sen perusti prinssi Sadazumin poika, keisari Seiwan pojanpoika Tsunemoto, joka otti sukunimekseen Minamoto vuonna 961.^[2]

Klaanin kuuluisin jäsen oli Minamoto no Yoritomo, Kamakura-shōgunaatin ensimmäinen shōgun. Selviteltyään välejään Taira-klaanin kanssa Heiji-kapinan aikana vuonna 1159 ja sitä seuranneessa Genpei-sodassa hän nousi samurai-luokan johtoon ja koko Japanin tosiasialliseksi hallitsijaksi vuonna 1192.