Japanin hyökkäykset Koreaan (1592–1598)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Japanin hyökkäykset Koreaan
Japanin maihinnousu Busanissa.
Japanin maihinnousu Busanissa.
Päivämäärä:

15921593, 15971598

Paikka:

Korean niemimaa

Lopputulos:

Ensimmäinen hyökkäys:
Aselepo Konishi Yukinagan ja Li Rusongin toimista
Toinen hyökkäys:
Japanilaisten perääntyminen Toyotomi Hideyoshin kuoltua

Osapuolet

Kiinan Ming-dynastia
Korean Choseon-dynastia

Japani

Japanin hyökkäykset Koreaan olivat kahden konfliktin sarja, jotka sijoittuvat välille 15921598. Vuonna 1592 Japanin yhdistänyt Toyotomi Hideyoshi aloitti ensimmäisen hyökkäyksen tarkoituksenaan vallata Choseon-dynastian hallitsema Korean niemimaa sekä erityisesti Ming-dynastian aikainen Kiina. Sota päättyi vuoden 1593 aselepoon. Toinen invaasio alkoi kostotoimena vuonna 1597, ja päättyi Hideyoshin kuoltua.

Ensimmäinen hyökkäys (1592–1593)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulla 23. toukokuuta 1592 Japanin hyökkäysjoukkojen ensimmäinen divisioona lähti liikkeelle Tsushimasta, ja saapui Busanin satamaan illalla. Divisioonaa johti kristitty daimio Konishi Yukinaga, ja siihen kuului yli 18 000 sotilasta. Wǒn Kyunin johtama Korean laivastojoukko havaitsi japanilaisten alukset, mutta ei puuttunut näiden etenemiseen. Maissa ensimmäinen divisioona jakaantui kahtia, ja Sō Yoshitoshin johtamat joukot jäivät piirittämään Busania samalla kun Yukinaga hyökkäsi läheiseen Dadaejinin linnoitukseen.[1]

Yoshitoshi kehotti korealaisia luopumaan taistelusta ja tarjoamaan japanilaisille vapaan kulun Kiinaan, mutta nämä eivät suostuneet. Piirityksessä korealaisten johtaja Chǒng Pal sai osuman japanilaisten luodista ja menehtyi, ollen ensimmäinen taisteluissa kuollut korealainen komentaja. Tämän seurauksena korealaisten moraali laski, ja japanilaiset valtasivat Busanin tappaen kaikki kaupungissa olleet siviilejä ja eläimiä myöten. Myös Yukinaga valloitti Dadaejinin onnistuneesti.[2]

Matka Souliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yukinagan oli määrä miehittää japanilaisten rantautumispaikka ja odottaa muiden joukkojen saapumista, mutta hän päätti jatkaa matkaansa kohti Soulia.[3] Muutaman kilometrin päässä Busanista hän kohtasi Tongnaen linnoituksen. Japanilaiset yrittivät jälleen käännyttää korealaisia tarjoamaan heille vapaan kulun niemimaan läpi, mutta linnoituksen komentaja Song Sanghyǒn kieltäytyi todeten ”minun on helppoa kuolla, mutta vaikea antaa teidän päästä läpi.” Linnoitus kukistettiin, mitä seurasi jälleen Busanin kaltainen joukkomurha.[2]

Katō Kiyomasan johtama toinen divisioona saapui Busaniin 27. toukokuuta ja Kuroda Nagamasan kolmas divisioona rantautui Nakdong-joen länsipuolelle seuraavana päivänä. Kiyomasan joukot lähtivät etenemään kohti Seoulia ja valtasivat matkalla Gyeongjun.[4]

Soulia kohti edennyt Sō Yoshitoshi otti haltuunsa Yangsanin linnan, jonka korealaiset olivat hylänneet japanilaisten lähestyessä.[2] Yukinagan joukot lähtivät samana päivänä Tongnaesta ja etenivät seuraavaksi vastaan tulleelle Daegulle, jonka korealaiset olivat myös hylänneet valmistautuakseen taistelemaan pohjoisempana.[5] Yukinaga jatkoi matkaa ylittäen puolustamattoman Nakdong-joen, jolla hän sai kuulla tiedustelijoiltaan korealaisten odottavan häntä Sangjussa.[5] Yukinaga kohtasi Yi Ilin johtamat joukot lähellä kaupunkia ja ajoi nämä perääntymään Chungjuun.[6] Chungjussa korealaiset raportoivat tapahtumista komentaja Sin Ipille, joka päätti kohdata vastustajansa Tangumdaen kukkuloilla. Hän sijoitti sotilaansa Han-joen varrelle niin etteivät nämä voisi paeta.[6] Taistelu oli joka tapauksessa jälleen voitokas japanilaisille ja Sin Ip menehtyi sotilaittensa joukossa.[7]

Kiyomasan toinen divisioona kohtasi Yukinagan joukot Chungjussa, mutta divisioonat päättivät jatkaa eri reittejä Souliin.[8] Soulin puolustajat kuitenkin pakenivat lähestyneitä japanilaisia, ja kaupunki oli helposti vallattavissa. Myös Korean kuningas oli paennut Pjongjangiin järkyttyneenä valtakuntansa puolustuksen pettämisestä.[5] Yukinaga ehti kaupunkiin ensin löydettyään nopeasti sopivan paikan ylittää Han-joen.[9]

Konshin eteneminen Koreassa keltaisella, Kiyomasan eteneminen sinisellä värillä.

Sotaretket pohjoisessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. kesäkuuta japanilaiset joukot jatkoivat matkaa Soulista ja kohtasivat seuraavan kerran vastarintaa Imjin-joella, jonka vastarannan korealaiset olivat miehittäneet.[10] Konishi ja Kiyomasa joutuivat odottamaan joella useita päiviä, mutta löysivät lopulta tavan ylittää joen. He esittivät perääntyvänsä kohti Munsania, ja korealaiset lähtivät japanilaisten perään epäorganisoidusti joutuen japanilaisten väijytykseen.[11] Kukistettuaan pakenevat korealaiset, japanilaisille avautui vapaa reitti kohti Pjongjangia, jota kohti Yukinagan joukot lähivät marssimaan. Kiyomasa puolestaan lähti joukkoineen etenemään kohti koillista estämään mahdolliset hyökkäykset Yukinagan selustaan.[10]

Yukinaga eteni ongelmitta Pjongjangin välittömässä läheisyydessä olevalle Taedong-joelle, jonka varrelle hän leiriytyi ja yritti jälleen neuvotella korealaisten kanssa. Nämä kuitenkin yrittivät yllättää japanilaisten leirin yöllisellä hyökkäyksellä ja onnistuivat tekemään jonkin verran vahinkoa. Konishiin liittynyt Kuroda Nagamasan johtama kolmas divisioona onnistui ajamaan korealaiset pakoon. Joen yli kahlanneet korealaiset näyttivät huomaamattaan japanilaiselle parhaat ylityspaikat, ja nämä seurasivat pian perässä.[12] 14. heinäkuuta japanilaiset astuivat hylättyyn kaupunkiin, josta paenneet korealaiset olivat jättäneet kiireessä muonavarantonsa japanilaisten käytettäväksi.[8][13]

Koilliseen suunnannut Kiyomasa onnistui aikeessaan vallata alue japanilaisten haltuun ja loi alueelle japanilaista mallia vastaavan verotuksen.[14] Kiyomasa ei kohdannut suurta vastarintaa ja vangitsi kaksi japanilaisia paennutta korealaista prinssiä. Lopulta Kiyomasan joukot päätyivät harvaan asutulle seudulle, missä he joutuivat usein villieläinten hyökkäysten kohteeksi. Siellä sotilaat harrastivat huvikseen tiikerinmetsästystä, ja Kiyomasakin tappoi tiikerin keihäällään.[10] Rauhoitettuaan Koillis-Korean, Kiyomasa päätti edetä Mantšuriaan, mutta joutui lopulta perääntymään menetettyään suuren osan joukoistaan ja saatuaan käskyn palata etelään.[15]

Amiraali Yin meritaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpikonnalaivan pienoismalli.

Korealaisten ensimmäinen vastaisku japanilaisia vastaan saavutettiin merellä. Amiraali Yi Sun-sin lähti matkaan laivastonsa kanssa, johon kuului 24 panokseonia, 15 pienempää taistelulaivaa sekä 46 muuta alusta. 16. kesäkuuta laivasto kohtasi 50 aluksen kokoisen japanilaisen laivaston ankkuroituna Okpon satamaan Geojedon saarella.[4] Saarta ryöstelleet japanilaiset palasivat nopeasti takaisin aluksilleen, ja pyrkivät karkuun. Yi avasi tulen japanilasia vastaan, ja nämä pakenivat aluksiltaan maihin.[16] Yi ei lähettänyt partiota maihin vaan jatkoi matkaa, ja kohtasi yöllä viisi japanilaisalusta, joista hän onnistui tuhoamaan neljä.[17]

Seuraavana päivänä korealaisille tiedotettiin japanilaishavainnoista lännessä. Amiraali Yi kiirehti paikalle, ja tuhosi kolmestatoista aluksesta yksitoista. Taisteluissa tuhoutui yhteensä 37 japanilaisalusta, mutta ei yhtään korealaista.[17]

Noin kolme viikkoa Okpon taistelun jälkeen amiraali Yi ohjasi laivastonsa kohti Sacheonia, missä raporttien mukaan oli japanilaisten aluksia. Tällä kertaa Yin laivastoon kuului myös yksi kilpikonnalaiva, jonka Yi oli itse valmistuttanut. Saavuttuaan Sacheoniin, Yi kohtasi japanilaisten ankkuroituneen laivaston. Korealaisten nuolet eivät olisi yltäneet vahingoittamaan maissa olleita japanilaisia, joten Yi esitti perääntyvänsä. Japanilaiset miehittivät nopeasti aluksensa, ja lähtivät Yin perään. He joutuivat kilpikonnalaivan tulilinjalle, ja korealaiset tuhosivat kaikki heitä seuranneet japanilaisalukset. Amiraali Yin olkapäähän osui luoti taistelun aikana, mutta hän selvisi vammasta hengissä.[18]

10. heinäkuuta 1592 Korean laivasto kohtasi 21 ankkuroitunutta japanilaisten alusta Dangpon satamassa.[4] Näitä johti suuri lippulaiva, joka kuului komentaja Kurushima Michiyukille. Yi komensi kilpikonnalaivansa hyökkäämään lippulaivaa vastaan, ja onnistui tappamaan Michiyukin. Tämän myötä japanilaisten taistelutahto laski, ja lähes kaikki japanilaisten alukset upotettiin tai poltettiin.[19]

Yi kohtasi japanilaisten laivaston jälleen 13. heinäkuuta Danghangpon taistelussa, jolloin hän havaitsi 26 japanilaista alusta ankkuroituneena. Japanilaiset alkoivat välittömästi tulittaa Yin laivastoa, ja lyhyen tulitaistelun jälkeen Yi käytti jälleen onnistuneesti perääntymistaktiikkaa. Kaikki japanilaiset alukset yhtä lukuunottamatta tuhottiin, ja korealaiset keräsivät taistelusta 43 päätä, joista leikatut korvat lähetettiin kuninkaalle.[20] Myös pakoon päässyt japanilaisalus tuhottiin seuraavana aamuna.[21]

Myös Toyotomi Hideyoshi kiinnitti huomiota Korean laivaston saavutuksiin, ja määräsi kolme amiraaliaan jättämään taistelut maalla. Nämä olivat Wakizaka Yasuharu, Kato Yoshiaki ja Kuki Yoshitaka. Heidän tehtäväkseen annettiin kerätä laivasto amiraali Yin tuhoamiseksi. Wakizakan laivasto oli jo valmiina toimimaan, joten hän päätti lähteä taisteluun ilman liittolaisiaan. Hänellä oli käytössään 82 alusta, joihin kuului 36 suurta ja 24 keskikokoista sotalaivaa.[21] Samaan aikaan amiraali Yi oli saanut kuulla japanilaisten maajoukkojen etenemisestä Jeollan provinssiin, ja alkoi partioida provinssin rannikkoa pitkin tarkoituksenaan tuhota eteensä osuneet japanilaisalukset. Yin laivastoon kuului japanilaisten arvioiden mukaan noin 100 alusta.[22]

13. elokuuta 1592 korealaiset saivat tietää suuresta japanilaisesta laivastosta, ja seuraavana aamuna laivastot kohtasivat Hansandon taistelussa. Wakizakan johtamat japanilaiset olivat asettuneet kapeaan salmeen, ja amiraali Yi lähetti kuusi alusta houkkuttelemaan vastustajansa avonaisemmalle alueelle.[22] Japanilaiset seurasivat, ja korealaiset hyökkäsivät japanilaisten kimppuun puoliympyräksi muodostuneena, mitä amiraali Yi kutsui nimellä "kurjen siipi". Korealaisilla oli taistelussa mukana ainakin kolme kilpikonnalaivaa, joista kaksi oli hiljattain rakennettu.[23] Taistelu päättyi korealaisten voittoon, ja vain harva alus pääsi pakenemaan. Amiraali Wakisaka kuului paenneiden joukkoon, sillä hänen lippulaivansa päihitti korealaiset alukset nopeudessa.[24]

Handandon taistelu sai pian jatkoa, kun Kato Yoshiaki ja Kuki Yoshitaka saapuivat tarkoituksenaan saada osansa Wakizakan voitosta. He kuitenkin kohtasivat taistelussa hävinneen amiraalin Angolpossa, jonne Wakizaka oli perääntynyt. Amiraali Yi oli lähtenyt Wakizakan perään, mutta joutui kovan tuulen takia odottamaan päivän, ja saapui Angolpohon 16. elokuuta. Hän yritti jälleen houkutella japanilaisia hyökkäämään perääntymistaktiikallaan, mutta tällä kertaa tuloksetta. Yi joutui muuttamaan taktiikkaansa, ja komensi korealaiset alukset tulittamaan vuorotellen japanilaisia, ja perääntymään tehden tilaa muille. Lopulta hän kuitenkin päätti lopettaa hyökkäyksen, koska pelkäsi japanilaisten kostavan hyökkäyksen tappamalla korealaisia siviilejä. Yi palasi paikalle seuraavana päivänä, jolloin japanilaiset olivat perääntyneet.[25]

Ming liittyy sotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ming-dynastian keisari Wanli.

Kiinan Ming-dynastia oli halukas avustamaan Koreaa sodassa Japania vastaan, mutta oli kiireinen omien konfliktiensa kanssa erityisesti Ningxian kapinan tukahduttamisessa. Elokuussa 1592 Kiinan keisari Wanli lähetti ensimmäiset apujoukkonsa Korealle. Kyseessä oli vain 3 000 sotilaan armeija, jonka tehtävänä oli vallata japanilaisilta Pjongjang. Armeijan komentaja Zu Chengxun oli kuitenkin varma onnistumisestaan.[26] 23. elokuuta kiinalaiset hyökkäsivät Pjongjangiin raskaassa sadekuurossa, ja onnistuivat yllättämään Konishi Yukinagan täysin. Japanilaiset eivät olleet valmistautuneet taisteluun, eivätkä kaikki sotilaat ehtineet pukeutua haarniskoihin, tai hakea aseitaan. Kiinalaiset pääsivät kaupungin sisään, mutta tällöin japanilaiset ymmärsivät ylivoimansa, ja ajoivat vastustajansa perääntymään.[27]

Kiinalaiset palasivat Koreaan seuraavana vuonna. He olivat kukistaneet Ningxian kapinan, ja pystyivät nyt keskittymään taisteluun japanilaisia vastaan. Tällä kertaa taisteluun lähetettiin Ningxiassa taistellut Li Rusong, joka johti suuren kiinalaisarmeijan Pjongjangille. Tähän liittyi myös 10 000 korealaisen armeija Yi Ilin ja Kim Ǔngsǒn johtamana, sekä 5 000 soturimunkkia. Pjongjangia puolestaan puolusti ainoastaan Konishi Yukinagan ensimmäinen divisioona, jonka jäljelle jääneistä joukoita suurin osa oli kaupungin sisällä.[28]

Pjongjangin saarto alkoi 5. helmikuuta. Li Rusong jakoi joukkonsa jokaiselle kaupungin portille tarkoituksenaan saartaa Pjongjang, ja alkaa tulittaa tätä neljästä eri suunnasta. Hän myös lähetti 3 000 soturimunkkia hyökkäämään Yukinagan kimppuun Moran-kukkulalle, missä tämän komentokeskus oli. Munkit pääsivät onnistuneesti lähelle Yukinagaa, mutta tämä pakeni Sō Yoshitoshin avustuksella. Moranilla käydyt taistelut kestivät kaksi päivää, kunnes viimeinenkin japanilaiskomentaja Matsuura Shigenobu joutui perääntymään.[29]

Myös Pjongjangin japanilaiset joutuivat tiukille, ja Yukinaga päätti luopua linnasta. Japanilaiset lähtivät yön pimeyden turvin perääntymään jäätyneen Taedongjoen yli, ja suuntasivat kohti Soulia. Tämä matka kesti yhdeksän päivää, ja matkalla japanilaiset kohtasivat ongelmia muonituksen ja kylmyyden kanssa. Tähän ei auttanut se, että japanilaiset komentajat olivat hylänneet matkalla olleet linnoituksensa kuultuaan kiinalaisten etenemisestä. Esimerkiksi Ōtomo Yoshimune oli polttanut ja hylännyt Pungsanin linnoituksen kuultuaan Pjongjangin piirityksestä, ja Yukinagan joukot kohtasivat ainoastaan linnoituksen rauniot.[30]

Mingin armeija seurasi pian perässä, ja saapui Soulin pohjoispuolelle. Tätä seurasi Byeokjegwanin taistelu, joka tunnetaan Korean sotaretken suurimpana maataisteluna. 27. helmikuuta alkanut taistelu päättyi Li Rusongin perääntymiseen, mutta tämä ei muuttanut sodan asetelmia juurikaan.[31]

Haengjun piiritys ja perääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Wanli ottaa vastaan kenraaleitaan.

Kiinalaisten peräännyttyä toistaiseksi japanilaisten huomio kiinnittyi Haengjun linnoitukseen 13 kilometrin päässä Soulista. Ukita Hideie otti tehtäväkseen vallata linnoitus, ja 14. maaliskuuta lähti marssimaan 30 000 sotilaan armija mukanaan. Taistelussa komentajina Hideien ohella toimivat myös Konishi Yukinaga sekä Kobayakawa Takakage. Haengjun komentaja Kwon Yul kuitenkin osasi odottaa japanilaisia, ja oli vahvistanut linnan puolustusta.[31]

Japanilaiset hyökkäsivät linnoitusta vastaan yhdeksän kertaa tuloksetta, ja joutuivat lopulta perääntymään. Taistelua pidetään yhtenä suurimmista korealaisten saavuttamista voitoista sodan aikana Hansandon ja Jinjun taisteluiden ohella. Kuultuaan taistelun lopputuloksesta Li Rusong päätti palata sotatantereelle, ja kiinalaiset lähtivät jälleen etenemään kohti Soulia.[32]

Samalla japanilaisten olot Soulissa olivat tukalat, sillä ruuasta oli jatkuvasti pulaa, ja taudit olivat yleisiä. Lopulta japanilaiset päättivät neuvotella rauhasta, ja saivat tähän luvan Hideyoshilta. Neuvotteluvastuun otti eniten kiinalaisia vastaan taistellut Yukinaga, joka neuvotteluiden aluksi vapautti kaksi Kiyomasan vangitsemaa korealaista prinssiä. Konishi lupasi japanilaisten perääntyvän Koreasta, ja tämä pantiin alulle välittämästi.[33] Kiinalaiset saivat Soulin haltuunsa 19. toukokuuta, ja kohtasivat japanilaisten tuhotöiden jäljet.[32] Matkalla Busaniin japanilaiset saivat sotaretkensä viimeisen voiton, sillä he valtasivat Jinjun linnoituksen kostona aikaisemmasta tappiostaan.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Invasion of Korea, s. 23.
  2. a b c Invasion of Korea, s. 24.
  3. Clements, s. 195.
  4. a b c Invasion of Korea, s. 10.
  5. a b c Invasion of Korea, s. 26.
  6. a b Clements, s. 196.
  7. Clements, s. 197.
  8. a b Invasion of Korea, s. 25.
  9. Clements, s. 198.
  10. a b c Military History, s. 201.
  11. Clements, s.203.
  12. Military History, s. 202.
  13. Clements, s.204.
  14. Invasion of Korea, s. 27.
  15. Clements, s.207.
  16. Invasion of Korea, s. 31.
  17. a b Invasion of Korea, s. 32.
  18. Invasion of Korea, s. 33.
  19. Invasion of Korea, s. 34.
  20. Invasion of Korea, s. 35.
  21. a b Invasion of Korea, s. 36.
  22. a b Invasion of Korea, s. 37.
  23. Invasion of Korea, s. 40.
  24. Invasion of Korea, s. 41.
  25. Invasion of Korea, s. 42.
  26. Invasion of Korea, s. 52.
  27. Invasion of Korea, s. 53.
  28. Invasion of Korea, s. 58.
  29. Invasion of Korea, s. 59.
  30. Invasion of Korea, s. 61.
  31. a b Invasion of Korea, s. 62.
  32. a b Invasion of Korea, s. 63.
  33. Clements, s.210.
  34. Invasion of Korea, s. 67.