Jakov Jurovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakov Jurovski.

Jakov Mihailovitš Jurovski (ven. Яков Михайлович Юровский, 19. kesäkuuta (J: 7. kesäkuuta) 1878 Tomsk – ennen 2. elokuuta 1938 Moskova) oli venäläinen bolševikkivallankumouksellinen, NKP:n jäsen ja toimihenkilö sekä tšekisti. Hänet tunnetaan Venäjän keisarikunnan viimeisen hallitsijan Nikolai II:n perheen ja palveluskunnan teloittajana Jekaterinburgissa heinäkuussa 1918.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakov Jurovski syntyi kymmenlapsisen työläisperheen kahdeksantena lapsena Tomskissa. Hänen isänsä oli lasittaja ja äitinsä ompelija. Perhe oli hyvin uskonnollinen ja nuori Jakov sai ortodoksijuutalaisen kasvatuksen. Hän opiskeli Tomskin juutalaisessa synagogassa, mutta ei suorittanut kurssiaan loppuun. Nuorukaisena hän valmistui kellosepäksi ja piti vuosina 1891–1892 kelloverstasta Tomskissa. 1904 Jurovski meni naimisiin synagogassa, mutta kääntyi perheineen luterilaiseksi myöhemmin. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen 1905 ja tutustui henkilökohtaisesti Jakov Sverdloviin. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen hän muutti Berliiniin Saksaan. Venäjälle palattuaan hän asui jonkin aikaa Jekaterinodarissa, jossa avasi kellosepän liikkeen, mutta muutti sittemmin Tomskiin. 1912 hänet lähetettiin Jekaterinburgiin vallankumoukselliseen työhön, jonka julkisivuksi hän avasi valokuvaamon kaupunkiin.

Vallankumous ja tsaariperheen murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Jurovskista tuli alueneuvoston jäsen ja lokakuun vallankumouksen myötä hänestä tehtiin Jekaterinburgin oblastin Tšekan lainopillinen aluekomissaari. Kesäkuussa 1918 Jurovski nimitettiin Ipatjevin talon komendantiksi. Talossa pidettiin vankeina Nikolai II:sta ja hänen perhettään, sekä palveluskuntaa. Jurovski sai Uralin Tšekan alueneuvostolta käskyn suorittaa keisariperheen murha kesällä 1918. Jurovski johti teloitusryhmää, joka surmasi tsaariperheen jäsenet ja hautasi ruumiit heinäkuussa 1918.

Jurovski laati teloituksesta ja ruumiiden kätkemisestä yksityiskohtaisen muistion Trotskille. Muistion hiilipaperikopio jäi hänen papereihinsa ja sitä tietä hänen pojalleen, joka luovutti sen aikanaan venäläiselle elokuvaohjaaja Geli Rjaboville.

Venäjän kansalaissodan jälkeen Jurovski hoiti useita virkoja bolševikkipuolueessa asuen välillä Moskovassa, jossa hän kuoli vuonna 1938 tulehtuneen mahahaavan seurauksena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robert K. Massie: Romanovit: Keisariperheen viimeinen luku. Helsinki, Otava, 1996 ISBN 951-1-14275-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakov Jurovski.