Silkkipaino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taidegrafiikka

Tsunami by hokusai 19th century.jpg

Monotypia
Kohopaino

Puupiirros
Linoleikkaus

Syväpaino

Kuivaneula
Etsaus
Akvatinta
Mezzotinta
Carborundum

Laakapaino

Litografia
Serigrafia

Vedosmerkinnät

Passepartout
Suomalaiset
taidegraafikot

n  k  m

Silkkipaino eli seripaino (engl. screen-printing) on painomenetelmä, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painopinnalle. Painokuvio on luotu seulakankaalle sen alapintaan kiinnitetyn painoaihion eli sapluunan avulla. Sapluuna tukkii seulan niistä kohdista joista värin ei haluta siirtyvän painopinnalle.[1]

Silkkipainon nimitys tulee siitä, että aikaisemmin seulakankaana käytettiin silkkiä, nykyään seulakangas on kuitenkin useimmiten valmistettu polyesteristä. Muita seulakankaan materiaaleja voivat olla polyamidit (nailon tai perlon) tai metallit (teräs tai pronssi).[2]

Silkkipainossa painopinnan ei tarvitse olla puristuksissa eikä sen tarvitse olla tasainen. Siksi silkkipainolla on mahdollista painaa hyvin monenlaisille materiaaleille kuten paperille, tekstiileille, puulle, metalleille, lasille, muoville ja kankaalle. Silkkipainoväreillä saadaan tarvittaessa erittäin paksuja, peittäviä tai kestäviä väripintoja, jotka olisivat muilla painomenetelmillä mahdotonta toteuttaa. Taidegrafiikassa menetelmästä käytetään nimitystä serigrafia.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silketrykk.svg

Menetelmä perustuu kehykseen (E) pingoitetun seulakankaan (D) värinläpäisyyn. Väri (A) painetaan kumista tai polyuretaanista valmistetulla lastalla eli raakelilla (B) seulakankaan läpi painopinnalle (F). Jotta väri läpäisisi seulakankaan vain halutuista paikoista, valmistetaan seulalle painokaavio eli sapluuna (C). Se estää värin läpipääsyn niissä kohdissa, joissa väriä ei haluta painopinnalle.

Kaavion valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavion valmistukseen voidaan käyttää leikkuufilmejä, joihin haluttu kuvio leikataan käsin jonka jälkeen filmi kiinnitetään seulalle.

Kaavio voidaan valmistaa seulafillerillä, paksulla maalin kaltaisella täyteaineella, jolla kuva voidaan maalata suoraan seulakankaalle negatiivina.


Yleisin menetelmä on kuitenkin nykyisin valotuskaavion käyttö, jossa seulalle levitetään ensin valoherkkä emulsio, jonka annetaan kuivua. Emulsio peitetään valotusoriginaalilla eli filmillä joka päästää valoa läpi vain halutuista kohdista. Valotusfilmi voi olla mm. graafinen filmi, mustesuihkutuloste tai valokopio kalvolle. Kuva voi olla myös suoraan piirretty esim. piirustusmuoville. Valotusfilmi asetetaan emulsiota vasten ja seula altistetaan sen jälkeen fillmin läpi ultraviolettivalolle joka kovettaa emulsion niistä kohdista joihin UV-valo pääsee vaikuttamaan valotusfilmin läpi. Valotuksen ja kovettumisen jälkeen kaavion pehmeiksi jääneet kohdat pestään auki vesisuihkulla ja seulan annetaan kuivua ennen painamista.[3]

Painaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkipainoseula asetetaan painopinnan päälle ja väri levitetään seulan päälle. Väri pakotetaan seulan lävitse käyttämällä painolastaa eli raakelia joka vedetään seulan yli. Paine pakottaa värin siirtymään painopinnalle seulan läpi alueista, joita ei peitä kaavio. Raakelin painovoimakkuus ja seulakankaan tiheys vaikuttavat eniten siihen kuinka paljon väriä siirtyy painopinnalle.

Seulan puhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painamisen jälkeen seulasta puhdistetaan ensin väri. Ylimääräinen väri voidaan ottaa talteen seuraavaa painokertaa varten jonka jälkeen seula pestään värijäämistä. Jos kaaviolla ei enää paineta, poistetaan stensiili seulasta emulsionpoistoaineella. Jos seulalle jää väri- tai emulsiojäämiä voidaan ne poistaa haamukuvanpoistoaineilla. Ennen uuden valotuskaavion valmistamista seulalle tehdään rasvanpoistokäsittely.

Seripainokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teolliseen seripainantaan tarkoitetut seripainokoneet ovat kehittyneet manuaalisesta painopöydistä täysautomaattisiksi taso- ja sylinteripainokoneiksi.[4]

Tasokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasokoneella voidaan painaa mille tahansa sileäpintaisille arkkeina, levyinä tai rullalla oleville materiaaleille niiden paksuudesta riippumatta. Yhdellä ajolla voidaan painaa jopa neljä väriä materiaalin yhdelle puolelle. Tasopainantaan perustuvat seripainokoneet painavat rullalta rullalle. Materiaalirata pysähtyy aina painamisen ajaksi ja siirtyy sitten eteenpäin yhden kuvionleveyden eli seulakehyksen leveyden verran. Leveäraitaisilla koneilla painetaan etenkin kankaita, kapeammilla tarroja tai paperia.[5]

Sylinterikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seripainannassa käytettävät sylinteripainokoneet ovat täysautomaattisia arkkipainokoneita. Niissä suora painokaavio liikkuu samalla nopeudella kuin sen alla oleva sylinteri pyörii. Raakeli niiden kosketuskohdan yläpuolella pysyy paikallaan ja pakottaa väriä seulan läpi sylinterin pinnalla kulkevalle materiaalille. Pulloja ja muita lieriömäisiä kappaleita voidaan painaa asettamalla ne painosylinterin paikalle.[6]

Silkkipainanta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen silkkipainon toi Suomeen Berliinin vuoden 1930 messuilta Helsingin taidevärjäämön toimitusjohtaja Sirkka Bredenberg tekstiilien painamista varten. Paperin, kuten etikettien painamiseen tarkoitettu ensimmäinen silkkipaino aloitti Kromipaino Oy:ssä vuonna 1948. Pian myös Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa otettiin mallia tukholmalaisten PUB- ja Konsum-liikkeiden näyttävistä silkkipainojulisteista, ja samalla menetelmällä alettiin painaa Elannon ja OTK:n mainosjulisteita. Näistä vanhin säilynyt on Oiva Hurmeen piirtämä ja viidellä värillä painettu vuoden 1948 joulujuliste. Myös graafikko Raimo Raimela oli yksi ensimmäisistä silkkipainotuotteiden tekijöitä 1950-luvun alussa.[7] Samoihin aikoihin Marimekko aloitti toimintansa silkkipainetuilla puuvillakankailla.

Silkkipainotöitä tehneitä taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkipainotöitä ovat tehneet muun muassa Josef Albers, Chuck Close, Robert Indiana, Roy Lichtenstein, Julian Opie, Robert Rauschenberg, Bridget Riley, Edward Ruscha ja Andy Warhol.

Serigrafioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serigrafioita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppälä ym. 2000, s. 106–107.
  2. Seppälä ym. 2000, s. 106–107.
  3. Seppälä ym. 2000, s. 106–107.
  4. Seppälä ym. 2000, s. 109–110.
  5. Seppälä ym. 2000, s. 109–110.
  6. Seppälä ym. 2000, s. 109–110.
  7. Honkanen, Helmiriitta: Placatista julisteeksi. Suomalaisen julistetaiteen historiaa kirjapainotaidon alusta vuoteen 1960, s. 26–27. Otava, 1983. ISBN 951-1-07281-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Lehtinen, Reijo Mörö, Olli Reijonen: Monipuolinen serigrafia: Työvaiheet, välineet, materiaalit. Taideteollinen korkeakoulu, 2002. ISBN 951-558-103-6.
  • Алексей Парыгин: Искусство шелкографии. ХХ век (история, феноменология. техники, имена). — СПб, 2010. — 304 с. (venäläinen). ISBN 978-5-7937-0490-8
  • J. I. Bigeleisen: Screen Printing: A Contemporary Guide. – New-York, 1972. (englanti).
  • Michelle Caza: La Sérigraphie – Genève: Bonvent, 1973. (ranskalainen).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.