Silkkiuikku
| Silkkiuikku | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Podiceps cristatus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Soidintanssi on näyttävä. Linnun pituus on 46–51 cm, siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 900–1400 grammaa.
Silkkiuikun Ääni: Kakisteleva ”käk-käk-kä-kä-kä-kä-kä”, käheä parkuna ”köö-köö-köö” ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä.
Vanhin suomalainen rengastettu silkkiuikku on ollut 6 vuotta 5 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen, 19 vuotta 3 kuukautta.
Levinneisyys [muokkaa]
Pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä-ja Keski-Suomessa paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Suomen pesimäkanta on n. 50 000 paria.** Euroopan kanta on n. 300 000, Venäjän 100 000-1 miljoona ja Turkin 1000-10 000 paria.
Lisääntyminen [muokkaa]
Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3-6 kpl, ja niitä haudotaan 25-29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä pari viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.
Usein myös koirassilkkiuikku huolehtii poikasista emon kanssa. Tällöin isän yleensä nähdään sukeltelemassa ja hakemassa poikasille syötäväksi kalaa jopa 1-2 km päästä pesästä. Emo odottaa poikueen kanssa suojassa pesän lähellä. Poikaset pitävät yhteyden vanhempiinsa kimeällä uikutuksella ja pienempänä myös piipityksellä. Poikaset osaavat jo pienestä saakka sukellella veden alle, vaikka eivät vielä ravintoa itse hankikaan. Joskus poikaset viipyvät jopa 1-2 kuukautta vanhoiksi vanhempiensa luona.
Ravinto [muokkaa]
Silkkiuikku syö kaloja (enimmäkseen särkiä), sekä selkärangattomia ,kuten etanat kovakuoriaiset yms.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Podiceps cristatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Silkkiuikku Yleisradion viikon luontoäänenä
- Lammi, Esa 1989: Saariston haasteet ja uikkujen vastaukset. Johan Ulfvensin väitöskirjan esittely. - Lintumies 3.1989 s. 124-126. LYL.
- Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelgo versus lake habitats. - Acta Zool. Fennica 183:1-75.
- Ulfvens, Johan 1989: Offshore breeding in the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: two offshore areas examined in relation to an inshore area in western Finland. - Ornis Fennica 66:112-116.
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- Silkkiuikku Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
Sivulta puuttuu