Silkkiuikku
Wikipedia
| Silkkiuikku | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Podiceps cristatus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on suuri töyhtöpäinen vesilintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Soidintanssi on upeaa nähtävää. Linnun pituus on 46–51 cm, siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 900–1400 grammaa.
Silkkiuikun ääni on käkätystä kek-kek-kek, ja karmeaa korinaa. Soidintanssiin liittyy monipuolisempia ääniä. Poikaset piiskuttavat korkealla äänellä.
Vanhin suomalainen rengastettu silkkiuikku on ollut 6 vuotta 5 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen, 19 vuotta 3 kuukautta.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä-ja Keski-Suomessa paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Suomen pesimäkanta on n. 50 000 paria.** Euroopan kanta on n. 300 000, Venäjän 100 000-1 miljoona ja Turkin 1000-10 000 paria.
[muokkaa] Lisääntyminen
Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3-6 kpl, ja niitä haudotaan 25-29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä pari viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.
[muokkaa] Ravinto
Sukeltaa kalojen perässä, syö myös vesien pikkueläimiä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 16.10.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Silkkiuikku Yleisradion viikon luontoäänenä
- Lammi, Esa 1989: Saariston haasteet ja uikkujen vastaukset. Johan Ulfvensin väitöskirjan esittely. - Lintumies 3.1989 s. 124-126. LYL.
- Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelgo versus lake habitats. - Acta Zool. Fennica 183:1-75.
- Ulfvens, Johan 1989: Offshore breeding in the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: two offshore areas examined in relation to an inshore area in western Finland. - Ornis Fennica 66:112-116.
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- Silkkiuikku Lintukuva.fi -verkkopalvelussa