Silkkiuikku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silkkiuikku
Podiceps cristatus 3 (Marek Szczepanek).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Silkkiuikut Podiceps
Laji: cristatus
Kaksiosainen nimi
Podiceps cristatus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Podiceps cristatus.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Silkkiuikku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Silkkiuikku Commonsissa

Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Soidintanssi on näyttävä. Linnun pituus on 46–51 cm, siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 900–1400 grammaa.

Silkkiuikun Ääni: Kakisteleva ”käk-käk-kä-kä-kä-kä-kä”, käheä parkuna ”köö-köö-köö” ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä.

Vanhin suomalainen rengastettu silkkiuikku on ollut 6 vuotta 5 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen, 19 vuotta 3 kuukautta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä-ja Keski-Suomessa paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Suomen pesimäkanta on n. 50 000 paria.** Euroopan kanta on n. 300 000, Venäjän 100 000-1 miljoona ja Turkin 1000-10 000 paria.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3-6 kpl, ja niitä haudotaan 25-29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä pari viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.

Usein myös koirassilkkiuikku huolehtii poikasista emon kanssa. Tällöin isän yleensä nähdään sukeltelemassa ja hakemassa poikasille syötäväksi kalaa jopa 1-2 km päästä pesästä. Emo odottaa poikueen kanssa suojassa pesän lähellä. Poikaset pitävät yhteyden vanhempiinsa kimeällä uikutuksella ja pienempänä myös piipityksellä. Poikaset osaavat jo pienestä saakka sukellella veden alle, vaikka eivät vielä ravintoa itse hankikaan. Joskus poikaset viipyvät jopa 1-2 kuukautta vanhoiksi vanhempiensa luona.lähde?

Kesäpukuinen silkkiuikku.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkiuikku syö kaloja (enimmäkseen särkiä), sekä selkärangattomia, kuten etanat kovakuoriaiset tms.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Podiceps cristatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silkkiuikku Yleisradion viikon luontoäänenä
  • Lammi, Esa 1989: Saariston haasteet ja uikkujen vastaukset. Johan Ulfvensin väitöskirjan esittely. - Lintumies 3.1989 s. 124-126. LYL.
  • Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelgo versus lake habitats. - Acta Zool. Fennica 183:1-75.
  • Ulfvens, Johan 1989: Offshore breeding in the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: two offshore areas examined in relation to an inshore area in western Finland. - Ornis Fennica 66:112-116.
  • Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
  • Silkkiuikku Lintukuva.fi-verkkopalvelussa