Lyhdynkantajat
| Lyhdynkantajat | |
|---|---|
 |
|
| nimi | Lyhdynkantajat |
| tekijä | Emil Wikström |
| valmistumisvuosi | 1914 |
| taiteenlaji | graniittiveistos |
| sijainti | Helsingin päärautatieasema |
| paikkakunta | Helsinki |
Lyhdynkantajat ovat Helsingin päärautatieaseman pääovella sijaitsevia veistoksia. Emil Wikströmin suunnittelemat veistokset valmistuivat vuonna 1914. Lyhdynkantajat ovat osa Eliel Saarisen piirtämän jugend-tyylisen rautatieaseman julkisivua.[1] Veistosryhmä koostuu neljästä graniittisesta mieshahmosta, jotka kannattelevat maapallolamppuja. Jykeväleukaisilla hahmoilla on lihaksikas ylävartalo, mutta niiden alaosana on Eliel Saariselle tyypillisellä tavalla kuvioitu pylväselementti. Miesten hiukset on leikattu niin sanotun körttiläisen mallin mukaan. Hahmojen mallina sanotaan olleen 1800-luvun lopulla syntynyt torppari Jalmari Lehtinen. Visavuoren puutarhurina palvellut Lehtinen oli toiminut muulloinkin Wikströmin veistosten mallina.[1][2] Lyhdynkantajien kipsiluonnoksia on useita Visavuoren museossa.[3] Graniittifiguurit on todennäköisesti tehty hankolaisessa Ab Granit Oy:ssä, kuten myös Lönnrotin patsaan jalusta.[1]
Lyhdynkantajissa yhdistyy kansallisromanttinen graniittinen jugend-tyyli ja antiikin taide. Eliel Saarisen ensimmäisissä suunnitelmissa veistosten aiheena oli karhu, jota oli kansallismuseon pääportaiden ohella käytetty Viipurin rautatieasemalla. Saarinen päätyi kuitenkin tilaamaan Wikströmiltä nykyiset mieshahmot. Neljä tyyliteltyä jättikokoista mieshahmoa on veistetty saman kipsimallin mukaan. Veistoksia on verrattu egyptiläisen ja assyrialaisen veistotaiteen massiivisiin kiviveistoksiin. Wikström oli kiinnostunut antiikin kuvanveistosta, ja hahmojen esikuvana ovatkin olleet arkkitehtuurissa antiikista lähtien käytetyt hermit, eli pilarit, joiden yläosa on veistetty ihmisen, aluksi Hermeen muotoiseksi. Hermit olivat Wikströmin aikaan ajankohtainen ilmiö myös Wienin arkkitehtuurissa.[4][2]
Lyhdynkantajien suunnittelija Emil Wikström oli yksi Suomen kultakauden taiteen tärkeimpiä kuvanveistäjiä. Hän teki Lyhdynkantajien ohella muitakin arkkitehtuuriin liittyviä veistoksia, kuten Kansallismuseon portaiden karhuveistoksen ja pronssiveistokset Säätytalon päätykolmioon.[1]
Sisällysluettelo |
Lyhdynkantajat VR:n mainoksissa ja muussa kulttuurissa [muokkaa]
Suositut Lyhdynkantajat tunnetaan hyvin. Helsingin Sanomien kyselyn (2008) mukaan kaupungin neljästäsadasta ulkoveistoksesta Lyhdynkantajat oli kymmenenneksi suosituin. Voittaja oli Emil Cedercreutzin Äidinrakkaus, toiseksi tuli Ville Vallgrenin Havis Amanda.[4][5]
Laajaan tietoisuuteen Lyhdynkantajat ovat tulleet nimellä "Kivimiehet" VR:n mainoskampanjan ansiosta. Veistoksia on hyödynnetty printtimainoksissa kuvamanipulaatioiden avulla ja animoituina televisiossa vuodesta 2002 alkaen. Mainoksissa toisinaan jalat alleen saavat veistokset[3] ovat matkustaneet eri kaupungeissa, olleet talvilomalla Lapissa ja keskustelleet Veronan patsaskonferenssissa puhtaammasta ympäristöstä.[4] Niitä on myös puettu erilaisiin asuihin.
Kivimieskampanja on onnistunut hyvin. VR:n imago on uudistunut ja junamatkustamisen kiinnostavuus on lisääntynyt sympaattisten hahmojen ansiosta.[6] Kivimieskampanja saanut palkintoja, kuten tehokkaasta markkinointiviestinnästä jaettavat Grand Effie- ja Gold Effie-palkinnot.[7] Myös Mainostajien liitto palkitsi VR:n Vuoden mainostaja -palkinnolla.[6]
VR:n mainosten ohella Lyhdynkantajat ovat esiintyneet pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksissa.[3]
Myös Linnanmäen huvipuistoon on rakennettu mukaillut jäljennökset Lyhdynkantajat -veistoksista: siellä ne kannattelevat puistoa kattojen tasalla kiertävän yksiraiteisen maisemajunan kiskotusta.
Kunnostus kesällä 2013 [muokkaa]
Veistokset kunnostetaan ja puhdistetaan kesällä 2013. Sen vuoksi ne puretaan osiin ja kuljetetaan Pasilan konepajalle restauroitaviksi. Samalla niissä olevat valaisimet uusitaan ja vaihdetaan LED-valoihin, millä pyritään energiansäästöön ja samalla varmatoimisuuteen.[8]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Helsingin taidemuseo Viitattu 1.12.2009
- ↑ a b Serlachiuksen taidemuseo, web archive Viitattu 1.12.2009
- ↑ a b c Kuka taiteili kiviset körttipäät? Turun Sanomat 5.3.2005 Viitattu 1.12.2009
- ↑ a b c Tyti Stolt-Grönholm: Kivimiehet, Taideteollinen korkeakoulu, doc-tiedosto 19.4.2009 Viitattu 1.12.2009
- ↑ Kymmenen suosituinta Helsingin Sanomat Viitattu 1.12.2009
- ↑ a b Riku-Matti Akkanen: VR:n kivimiehet hurmaavat charmillaan, Taloussanomat 22.3.2007 Viitattu 1.12.2009
- ↑ Kivimiehet, effie.fi
- ↑ Marju Järvinen: Kivimiehet lähtevät kesäksi kylpyreissulle. Metro, 16.5.2013, nro 93, s. 06. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.5.2013.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyhdynkantajat Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
