Kalle Carlstedt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaarlo ”Kalle” Fredrik Oskar Carlstedt (2. helmikuuta 1891 Lieto10. lokakuuta 1952) oli suomalainen kuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti puupiirroksistaan.

Carlstedtin vanhemmat olivat asemapäällikkö Carl Zachris Carlstedt ja Anna Mathilda Danielsson. Hänen veljensä oli taidemaalari Mikko Carlstedt. Kalle Carlstedt kävi vuosina 1902–1911 Hämeenlinnan Klassillista lyseota, mutta erosi lopulta koulusta jäätyään seitsemännelle luokalle ja siirtyi opiskelemaan Ateneumissa toimineeseen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun josta hän valmistui 1913.

Carlstedt erikoistui jo alusta lähtien puupiirrosten tekemiseen ja hän saavutti niillä huomiota vuonna 1916 Moskovassa ja vuonna 1919 Kööpenhaminassa pidetyissä Suomen taiteen näyttelyissä. Carlstedt teki puupiirrostekniikalla kirjankuvitustöitä, joista tunnetuimpia ovat Eino Leinon Helkavirsiä ja Sata Kantelettaren laulua. Hän suunnitteli myös kirjojen kansikuvia, ex libriksiä ja 1930-luvulta alkaen teki myös tussilaveerauksia. Carlstedt otti vaikutteita taiteeseensa muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Edvard Munchilta ja Vincent van Goghilta. Carlstedt myös suunnitteli yhteistyössä Gustaf von Numersin kanssa Sääksmäen kunnan vaakunan vuonna 1954.

Carlstedt teki vain muutaman opintomatkan ulkomaille ja asui enimmäkseen kotonaan Sääksmäellä ja myös Helsingissä sekä Konginkankaalla. Carlstedt matkusti kuitenkin hyvin paljon kotimaassa ja erityisesti matkareitti Keuruun, Jyväskylän, Suolahden ja Konginkankaan kautta Viitasaarelle oli hänen suosiossaan. Tämän puupiirtäjän reitin varrelta Carlstedt keräsi vaikutteita taiteeseensa maisemista ja talonpoikaisista rakennuksista.

Carlstedtin hyvä ystävä oli kirjailija Joel Lehtonen, johon hän tutustui 1917. Carlstedt kuvitti Lehtosen kirjan Kuolleet omenapuut ja Lehtonen puolestaan vietti paljon aikaa Carlstedtin luona Sääksmäen Huittulassa ja Isossa Vohlisaaressa. Lehtonen hankki myös 1925 kesäpaikkansa Carlstedtin naapurista Pienestä Vohlisaaresta. Muita Carlstedtin kirjailijaystäviä olivat muun muassa Larin-Kyösti ja Viljo Kojo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]