Huittula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Huittula on kylä ja taajama entisessä Sääksmäen kunnassa, joka kuuluu nykyään Valkeakosken kaupunkiin. Taajamassa oli vuoden 2011 lopussa 332 asukasta.[1]

Huittula on Sääksmäen kunnan entistä keskustaa, jonka lähellä sijaitsee keskiajalta peräisin oleva Sääksmäen kirkko. Kirkon seutu, joka muodostaa historiallisen Sääksmäen ytimen, kuuluu Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Huittulassa toimii Rauhalan koulu ja lähellä ovat Rapolan kartano, Rapolanharjun muinainen linnavuori sekä Voipaalan kuvataidekeskus. Linkkimasto Huittulanharjun kupeessa on Huittulan ja Kemmolan kylien välisellä rajalla.

Kylän pääkatu on Huittulantie, joka on osa Yhdystie 3071:tä eli Vanhaa Hämeenlinnantietä.

Huittulan taiteilijayhdyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huittulassa oli merkittävä taiteilijayhdyskunta kesäisin 1910-luvulla ja itsenäisyyden alkuvuosina. Vakituisesti Huittulassa ovat asuneet ja työskennelleet taiteilijaveljekset Mikko Carlstedt ja Kalle Carlstedt. Heidän luoksensa kerääntyi kesäisin "marraskuulaisia" kuvataiteilijoita. Viljo Kojo kuvaa kylän ja taitelijaboheemien kesäistä maalaiselämää teoksissaan Kylä ja kaupunki (1916), Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen (1919), Kiusauksesta kirkkauteen (1922) ja Suruttomain seurakunta (1921).

Kalle Carlstedtin ystävä Joel Lehtonen osti Vanajaveden saaresta Lintukoto-nimisen huvilan 1920-luvun alussa. Myös hän kertoo Huittulasta kirjassaan Hyvästi Lintukoto. Mikko Carlstedtin kanssa Huittulassa maalasi jopa samoja aiheita useana vuonna Mikko Oinonen, joka suunnitteli asettuvansa kylään vakituisesti asumaan.

Filosofian tohtori Thorsten Renvall rakennutti Lars Sonckin suunnitteleman kansallisromanttisen huvilansa, nykyisen Tervapääskyn, keskeiselle paikalle Huittulaan vuonna 1913.

Lähteet ja kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  • Historiallinen Sääksmäki Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  • Viljo Kojo: Liian onnellinen (1926).
  • Viljo Kojo: Postitalon Anna-Mari ja Särkän poika (1928).
  • Annamaija Kuuliala: Varrella Sääksmäen vienojen vesien. Sääksmäki-seura, 1988.
  • Joel Lehtonen: Putkinotkon herra. Joel Lehtosen kirjeitä Sylvia Avellanille, toim. Pekka Tarkka.