Kaarlo Kauppila
Kaarlo Vilhelm Kauppila (17. huhtikuuta 1893 Ikaalinen – 30. elokuuta 1956) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kaarlo Erland Kauppila ja Hilma Johanna Hemilä.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppila kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1912–1915.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppila liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 26. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Kauppila siirrettiin 23. syyskuuta 1917 pataljoonan Pioneerikomppaniaan ja lähetettiin rautatienrakennuskursseille Libauhun.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppila saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi komppanianvääpeliksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 23. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan esikuntaan esikuntavääpeliksi. Kauppila otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Kauppila palveli edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hän toimi 24. elokuuta 1918 alkaen 2. komppaniassa vääpelinä ja sittemmin joukkueenjohtajana. Hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, josta hän erosi 21. huhtikuuta 1920. Armeijaan hän astui uudelleen palvelukseen 4. toukokuuta 1921, jolloin hänet sijoitettiin Pioneeripataljoonaan, missä hän toimi adjutanttina ja nuorempana upseerina. Armeijasta hän erosi toistamiseen 15. marraskuuta 1922 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Ikaalisten suojeluskuntaan. Tehtävässä hän palveli 30. lokakuuta 1923 saakka. Hän toimi vielä toistamiseenkin pienen hetken Ikaalisten paikallispäällikkönä vuonna 1928 ja seuraava kosketus armeijan harmaisiin olikin sitten osallistuminen upseerien kertausharjoituksiin Niinisalossa vuonna 1939, joka enteili jo lähestyvää sotaa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppila osallistui talvisotaan Ikaalisten suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ään, josta hänet vapautettiin palveluksesta lääkärin lausunnon perusteella. Hänet on haudattu Ikaalisiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.