Vuoroviljely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vuoroviljely on viljelytapa, jossa viljelyalueella kasvatettavien kasvien sijaintia vaihdetaan eri vuosina. Osa pellosta saattaa olla kesantona, osalla voidaan kasvattaa herneitä ja kolmannella osalla esimerkiksi porkkanaa. Seuraavana vuonna viljelykasvien sijaintia vaihdettaessa voidaan kesantona levänneelle alueelle kylvää hernettä, joka juuristonsa typensitojabakteereja sisältävien nystyröiden avulla lannoittaa maata, hernettä kasvaneelle alueelle kylvää porkkanaa ja porkkanapelto jättää kesannolle. Luontaisen, joskin pienimuotoisen lannoituksen lisäksi vuoroviljelyn etuna on se, että edellisvuonna maaperään jääneet tiettyyn kasviin erikoistuneet tuhohyönteiset eivät löydä välittömästä ympäristöstään ravintokasviaan jolloin tuhot jäävät pienemmiksi.

Vuoroviljely on vanha tapa, jota on käytetty mm. Andeilla 600–1000 jaa. Suomessa vuoroviljely oli osa perinteistä maataloutta ja uusia viljelykierron muotoja otettin käyttöön 1800-luvulla, mikä osaltaan paransi esimerkiksi karjatalouden tuottavuutta ja muutti viljelyn suuntaa[1]. Nykyään vuoroviljelyä opetetaan viljelijöille erityisesti kehitysmaissa maan hedelmällisyyden lisäämiseksi ja olojen parantamiseksi. Vuoroviljely on myös luomupelloilla yleisesti käytetty tapa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.