Kostonjärvi
| Kostonjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Taivalkoski, Posio |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Kostonjoki |
| Järvinumero | 61.622.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 231,6 m |
| Rantaviiva | 71,1 km |
| Pinta-ala | 43,69 km² [1] |
| Tilavuus | 0,222 km³ |
| Keskisyvyys | 5,09 m |
| Suurin syvyys | 17 m |
| Valuma-alue | 1 289 km2 |
| Keskivirtaama | 14 m³/s (MQ) [2] |
 Kostonjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kostonjärvi on keskikokoinen järvi Iijoen päävesistössä. Se sijaitsee Taivalkoskella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Taivalkosken–Kuusamon tien (valtatie 20) läheisyydessä. Se on päävesistön suurin järvi.[1]
Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on säännöstelty yhdessä Kynsijärven, Kostonjärven, Tervajärven ja Unilammen kanssa, jotka kuuluvat yhdessä saman säännöstelyluvan alle. Alun perin säännöstelylupa oli myönnetty Suomen valtiolle, mutta vuonna 1995 maa- ja metsätalousministeriö siirsi säännöstelyluvan Iijoen Voima Oy:lle. Säännöstelyn on toteuttanut Pohjolan Voima Oy ja sillä tasataan osaltaan Iijoen virtaaman vuosivaihteluita joessa olevien viiden voimalaitoksen sähköntuotantoa ajatellen. Nämä voimalaitokset ovat yläjuoksulta alajuoksulle päin lueteltuina Haapakosken-, Pahkakosken-, Kierikin-, Maalismaan- ja Raasakan voimalaitos. Kostonjärvi on voimakkaasti säännöstelty, ja vedenkorkeuden sallittu vaihtelu on 5 metriä.[1][2]
Ennen voimalaitossäännöstelyä vedenpintaa säädeltiin tukinuittoa silmällä pitäen padolla, joka oli rakennettu Kostonjärvelle 1940-luvulla. Kun uutta säännöstelypatoa alettiin rakentamaan heinäkuussa 1964, perattiin Kostonjoen niskaa, poistettiin uittopato ja laajennettiin padon perusteita. pato valmistui saman vuoden marraskuussa.[2]
Kostonjärven säännöstelyväli on noin 5 metriä ja säännöstely on vaikuttanut Kostonjärven ylä- ja alivedenkorkeuksiin. Vedenpinnan laskiessa talvella keskivedenkorkeudestaan jää paljon ranta-alueita jää kuiville. Kuivuvan alueen pinta-ala on noin 800 hehtaaria.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kostonjärvi Järviwikissä. Viitattu 22.3.2014.
- ↑ a b c d Hiltunen, Matti: Kostonjärven, Kynsijärven, Tervajärven ja Unilammen kalatalousvelvoitteen (Arkistoitu – Internet Archive) tarkkailutulokset vuosina 2002–2007 (PDF), Muhoksen kalatalouspalvelut, 2008, viitattu 21.7.2017
| Kyliä |
Inkee – Jokijärvi – Jurmu – Koitila – Kurtti – Loukusa – Metsäkylä – Parviainen – Pisto – Taivalkosken kirkonkylä – Tyrävaara – Vaarakylä |
|---|---|
| Järviä, jokia ja muita vesistöjä |
Iijoki – Kostonjoki – Kostonjärvi – Korvuanjärvi – Kurtinjärvi |
| Nähtävyyksiä |
Kallioniemi – Kylmäluoman retkeilyalue – Päätalopäivät – Taivalkosken kirkko – Syötteen kansallispuisto |
| Muuta |
Mustavaaran kaivos – Korvuan rautatieasema – Kurtin rautatieasema – Taivalkosken rautatieasema – Taivalniskan seisake – Taivalvaaran rautatieasema |
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).