Carl Johan Adlercreutz
Sivulta puuttuu | Carl Johan Adlercreutz | |
|---|---|
| 27. huhtikuuta 1757 – 21. elokuuta 1815 | |
 |
|
| Syntymäpaikka | Porvoo |
| Maa tai osapuoli | Ruotsi |
| Palvelusvuodet | 1770–1815 |
| Ylin sotilasarvo | kenraali |
| Komentajuudet | 2. Prikaati (Suomen sota) |
| Osallistuminen sotiin ja taisteluihin |
Kustaa III:n sota, Suomen sota, Leipzigin taistelu, Norjan sotaretki (1814) |
| Korkeimmat kunniamerkit | Serafiimiritarikunnan ritari |
Carl Johan Adlercreutz (suomeksi joskus Kaarle Juhana) (27. huhtikuuta 1757 – 21. elokuuta 1815) oli Suomessa syntynyt Ruotsin armeijan kenraali ja kreivi. Hän oli kotoisin Porvoon Kiialasta.
Adlercreutz taisteli Kustaa III:n sodassa vuosina 1788–1790. Hän toimi myös Suomen sodassa toisen prikaatin päällikkönä ja ylipäällikkö Klingsporin yliadjutanttina.
Adlercreutzin ansioksi on laskettu se, että armeija ryhtyi tekemään vastarintaa Siikajoella ja Revonlahdella ja saavutti voitot Lapuan ja Alavuden taisteluissa. Hänen sankarimainettaan on luonut J. L. Runebergin runo kokoelmassa Vänrikki Stoolin tarinat. Adlercreutz kuitenkin jätti armeijan Olkijoen sopimuksen jälkeen ja siirtyi Ruotsiin.
Sodan aikana Adlercreutz osallistui henkilökohtaisesti vallankaappaukseen, jossa hän vangitsi kuningas Kustaa IV Aadolfin Tukholmassa 13. maaliskuuta 1809. Palkkioksi hän sai kenraaliadjutantin arvon ja käytännössä koko armeijan johdon. Adlercreutz johti Ruotsin armeijaa taisteluissa Napoleonia vastaan ja Norjan sotaretkellä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Veli-Matti Syrjö: Adlercreutz, Carl Johan (1757-1815)). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu 6.9.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
