Georgi Malenkov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georgi Malenkov
Malenkov
ministerineuvoston puheenjohtaja
6. maaliskuuta 19538. maaliskuuta 1955
Edeltäjä Josif Stalin
Seuraaja Nikolai Bulganin
Tiedot
Syntynyt 8. tammikuuta 1902
Venäjän lippu Orenburg, Venäjän keisarikunta
Kuollut 14. tammikuuta 1988 (86 vuotta)
Neuvostoliiton lippu Moskova, Neuvostoliitto
Puolue NKP
Ammatti insinööri

Georgi Maksimilianovitš Malenkov (ven. Гео́ргий Максимилиа́нович Маленко́в; 8. tammikuuta 1902 (J: 26. joulukuuta 1901) Orenburg - 14. tammikuuta 1988 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja (pääministeri) vuosina 19531955. Vuonna 1955 Malenkov joutui Nikita Hruštšovin johtaman enemmistön epäsuosioon ja nimitettiin sähkövoimalaitosten ministeriksi ja varapääministeriksi. Vuonna 1957 hän oli mukana puolueen vastaisessa ryhmässä, erotettiin luottamustehtävistä ja nimitettiin kazakstanilaisen voimalan johtajaksi.[1]

Varhaisemmat vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malenkov oli syntynyt Orenburgissa, Venäjällä. Malenkov oli makedonialaisesta upseeriperheestä[2]. Malenkov oli liittynyt Puna-armeijaan vuonna 1919 ja kommunistipuolueeseen huhtikuussa 1920.[1] Puna-armeijassa hän toimi poliittisena komissaarina. Malenkov valmistui insinööriksi Moskovan teknisestä korkeakoulusta vuonna 1925.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malenkov työskenteli kommunistipuolueessa ja hänestä tuli yksi Stalinin suosikeista. Malenkov oli suunnittelemassa ja järjestämässä 1930-luvun vainoja yhdessä Lavrenti Berijan kanssa, Stalinin käskystä. Toisen maailmansodan aikana Malenkov ja Berija vastasivat Neuvostoliiton ammus- ja lentokonetuotannosta. Malenkov valittiin politbyroohon vuonna 1946.[1] Andrei Ždanovin jouduttua Stalinin epäsuosioon vuonna 1948 Malenkovista tuli Stalinin seuraajaehdokas. Malenkov ja Berija karkottivat Ždanovin kannattajat kommunistipuolueesta ja lähettivät heidät työleireille. Malenkovista tuli puoluesihteeristön jäsen ja Stalinin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malenkovin talousuudistukset:

  • kulutustavarateollisuuden perustaminen
  • elintarviketoimitusten parantaminen
  • asuntorakentamisen lisääminen
  • pakkotyöjärjestelmän purkaminen

Malenkovin ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malenkovin ajatus ydinsodasta molempia osapuolia tuhoavana voimana ei saanut kannatusta sotilasjohdon ja raskaan teollisuuden kannattajien Nikolai Bulganin ja Nikita Hruštšov puolelta. Suhteita länsimaihin avattiin. Neuvostoliiton ulkopolitiikka muuttui joustavammaksi.

Malenkovin syrjäyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malenkov pakotettiin eroamaan pääministerin tehtävästä helmikuussa 1955. Malenkovin uudistusten hitaus ja aiempi yhteistyö Berijan kanssa katsottiin syiksi erottamiselle, samoin kuin neuvostoarmeijan upseeriston tyytymättömyys tuleviin muutoksiin kuten armeijan miesmäärän supistamiseen. Malenkov kannatti Molotovia teollisuuden keskittämiskysymyksessä vuonna 1957. Keskuskomitea kutsuttiin koolle. Keskuskomitea ryhmittyi Hruštšovin puolelle. Molotov, Malenkov ja Lazar Kaganovitš leimattiin puolueen vastaisiksi henkilöiksi. Heidät erotettiin presidiumista ja keskuskomiteasta. Malenkov erotettiin kommunistipuolueesta vuonna 1961 ja hän siirtyi Öskemeniin Kazakstaniin, jossa hän toimi vesivoimalan johtajana.

Malenkov kuoli 14. tammikuuta 1988 Moskovassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 121. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Zubok, V.M. & Pleshakov, K., Inside the Kremlin's cold war: from Stalin to Khrushchev, Harvard University Press, 1996, pp. 140: "His ancestors were czarist military officers of Macedonian extraction."