Vladimir Suuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Suuri ukrainalaisessa setelissä (1992).
Rusin valtakunta Vladimir Suuren aikana (vaaleanvihreä alue


Vladimir Suuri (ven. Влади́мир I Святосла́вич, Vladimir I Svjatoslavitš) oli Kiovan Venäjän hallitsija vuosina 980–1015. Vladimir otti kristillisen kasteen ja tunnetaan myös nimellä Pyhä Vladimir Kiovalainen.

Tie valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir oli Kiovan ruhtinas Svjatoslavin ja tämän orjan Malušan poika. Hän hallitsi ensin isänsä kuoltua Novgorodissa. Vladimir raivasi tiensä valtakunnan johtoon käymällä 980 varjagilaisten apujoukkojen kanssa vanhemman veljensä Jaropolkin kimppuun ja surmaamalla tämän.

Kristilliset tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain, mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987–988 Bysantin keisari Basileios II oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan.[1] Vladimir kuitenkin auttoi Basileiosta ja palkkioksi avustaan hän halusi vaimokseen tämän sisaren, Anna Porfyrogenitan. Anna ei halunnut naimisiin pakanan kanssa, minkä vuoksi Vladimir otti ortodoksisen kasteen 19. toukokuuta 989 Krimin Hersonissa Pyhän Basileioksen kirkossa. Tämän jälkeen heidät vihittiin siellä. He palasivat Kiovaan ja kastoivat sen kaikki asukkaat Dneprin vedellä. Vladimir Suuren ja Annan hallitusaikana Kiovan Venäjä otti valtionuskonnokseen ortodoksisen uskon.[2]

Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa Neitsyt Marialle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin metropoliitaksi, mutta hän johti Venäjän kirkkoa yhdessä Konstantinopolin nimittämän kreikkalaisen prelaatin kanssa.

Muu valtiollinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir voitti korvatit Galitsiassa ja petsenegit myös sekä perusti Sula- ja Desna-jokien rannoille kaupunkeja, joita asutti venäläisillä, suomensukuisilla ja varjagiasukkailla. Hallituskautensa lopulla hän jakoi valtakuntansa poikiensa kesken, mutta näistä Jaroslav nousi kapinaan; valmistautuessaan sotaretkelle häntä vastaan Vladimir kuoli 15. heinäkuuta 1015.[3]

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimirilla oli useita vaimoja, joista ainakin seuraavista on tietoja

Rogneda Polotskin prinsessa, lapset:

N.N., kreikkalainen nunna, lapsi:

Adela Böömistä, lapsia:

  • Svjatoslav, Smolenskin ruhtinas, kuoli veljesten välisessä valtataistelussa 1015
  • Mstislav, Tshernigovin ruhtinas

Adela Volgan Bulgariasta, voi olla sama kuin edellinen, lapsia:

Anna Porfyrogenita, Bysantin prinsessa, ei lapsia (joissakin lähteissä mainitaan 3 lasta)

N.N., saksalainen vaimo

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (2010) A Synopsis of Byzantine History, 811-1057. Cambridge University Press, 319 (footnote). 
  2. Nestorin kronikka, s.73
  3. Otavan tietosanakirja, Helsinki 1919
  • Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Korpela: Beitrage zur Bevölkerungsgeschichte und Prosopographie der Kiever Rus' bis zum Tode von Vladimir Monomah. Studia historica jyväskyläensia 54. Jyväskylä 1995.
  • Jukka Korpela: Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.
Kiovan vaakuna Edeltäjä:
Jaropolk
Kiovan ruhtinas
9801015
Seuraaja:
Svjatopolk I