Boleslaus I Rohkea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boleslaus I.jpg

Boleslaus I Rohkea (puolaksi Bolesław I Chrobry; 96717. kesäkuuta 1025). Hän oli Puolan herttuana vuodesta 992 vuoteen 1000, jonka jälkeen hän sai Puolan kuninkaan arvonimen. Lisäksi hän oli Böömin herttua vuosina 1003–1004. Boleslauksen isä oli Puolan herttua Mieszko I ja äiti Böömin Herttuan Boleslauksen ja Biagotan tytär Dubrawka. Boleslauksen isä oli yhdistänyt Oder- ja Burgjoen välisellä alueella asuneet slaaviheimot yhteen Puolan herttuakunnaksi. Mieszkos I:n kuoltua 992 Boleslaus nousi isänsä jälkeen Puolan herttuaksi.

Avioliittopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen nousuaan herttuaksi oli Boleslaus mukana valtapolitiikassa avioliitojensa avulla. Ensimmäiseksi aviopuolisoksi pojalleen Mieszko I hankki Meißenin maakreivin Rikgagin tyttären. Avioliiton tarkoituksena oli laajentaa Puolaa Meißeniin, mutta Böömin Boleslaus II ei pitänyt Puolan intressien laajenemisesta Meißeniin. Tällöin Boleslaus II pyysi tukea Bayerin herttualta Henrik II Toraisalta. Boleslaus purki avioliittonsa liittoutuakseen Unkarin kanssa uuden avioliiton avulla, mutta Unkarista ei ollut paljonkaan apua Böömiä vastaan, joten tämäkin avioliitto päättyi nopeasti vuonna 987. Seuraavaksi Boleslaus avioitui sorbiaatelistoon kuuluneen Dobromirin tyttären Emnildan kanssa. Avioliiton avulla Ostmarkin elbenslaavit tulivat tiiviimmin Puolan yhteyteen.

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti isänsä Mieszko I:n kuoleman jälkeen Boleslaus karkotti äitipuolensa Odan ja tämän alaikäiset lapset entiseen kotimaahansa Saksiin. Boleslaus tahtoi näin turvata oman vallanperimyksensä. Heti noustuaan herttuaksi, alkoi Boleslaus laajentaa valtakuntaansa taistelemalla pakanallisia luitzeneita vastaan, kuten hänen isänsä oli tehnyt yhdessä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Otto III:n kanssa. Näin Boleslaus lisäsi vaikutusvaltaansa Elbenslaavien keskuudessa Böömin vaikutusvallan laskiessa. Apuna Boleslauksella oli Meißenin maakreivi Ekkehard, joka oli hänen äitinsä Dubrawkan poika tämän edellisestä avioliitostaan.

Jan Matejko: Keisari Otto III ylentää herttua Boleslauksen kuninkaaksi vuonna 1000.

Boleslaus oli aktiivinen myös kirkollisissa asioissa. Hän siirsi vuonna 997 murhatun lähetyspiispa Adalbert Prahalaisen maalliset jäännökst Gneseen, jonna hän suunnitteli myös piispanistuimen perustamista. Vuonna 1000 keisari Otto III teki pyhinvaellusmatkan Gneseen. Puolalaiset historioitsijat pitävät keisarin käynnin tarkoituksena sitä, että hän olisi nostanut Boleslauksen kuninkaaksi. Boleslauksen kruunajaiset on kuitenkin järjestetty vuonna 1025. Keisarin vierailu joka tapauksessa nosti puolalaisen ruhtinaan arvoa. Hän pystyi mm. kuninkaan lailla asettamaan piispan virkaansa.

Sodat keisari Henrik II:ta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Otto III:n kuoltua 1002 Meißenin maakreivi Ekkehard havitteli Saksan kuninkaan kruunua, mutta tuli murhatuksi. Sukulaisuuteen vedoten Boleslaus yritti liittää Meißenin valtapiiriinsä raja-alueena.

Kesäkuussa 1002 Boleslaus tapasi Saksan uuden kuninkaan Henrik II:n Merseburgissa, ja he neuvottelivat Meißenin tulevaisuudesta. Neuvottelupaikan läheisyydessä puolalaiset joutuivat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, jonka syytä ei tiedetä, mutta josta Boleslaus syytti keisari Henrik II:ta. Hallitsijoitten väliset suhteet olivat nyt kuitenkin lopullisesti tulehtuneet.

Muutaman viikon kuluttua Meißenin Ekkehardin poika, kreivi Hermann avioitui Boleslauksen tyttären Reglindisin kanssa. Vähän tämän jälkeen yritti Boleslaus saada Böömin vallantavoittelijan Vladivojin liittymään keisarin vastaiseen liittoutumaan, mutta turhaan. Maaliskuussa 1003 Boleslaus otti itse vallan käsiinsä Böömissä.

Nyt Boleslauksen valtakunta alkoi olla keisari Henrik II Pyhän mielestä vaarallisen laaja, koska se ulottui Böömistä Meißenin kautta Itämerelle ja vieläpä Tanskan katsottiin kuuluvan Boleslauksen valtapiiriin avioliiton kautta. Boleslauksen äidin Dubrawkan sisar Świętosława oli avioitunut Tanskan kuninkaan Sven Kaksiparran kanssa, joka tunnettiin keisari Henrik II Pyhän vastustajana.

Henrik II yritti ratkaista Böömin ongelman tarjoamalla sitä läänitykseksi Boleslaukselle niin että Boleslaus tunnustaisi keisarin alueen ylimmäksi hallitsijaksi, mutta Boleslaus ei tähän suostunut.

Tämän seurauksena Henrik II liittoutui pakanallisen lutitseenien kanssa ja aloitti sodan Boleslausta vastaan. Kamppailu keskittyi Böömiin, Prahan seudulle, jossa Boleslaus ei juuri saanut aatelisilta eikä prahalaisilta kannatusta. Henrik sai puolelleen Böömin laillisen vallanperijän Jaromirin. Sota eteni vuonna 1005 Puolan alueelle. Molemmat osapuolet olivat samanvahvuisia, joten sodankäynnissä ei suuria voittoja tullut kummallekaan osapuolelle, joten vuonna 1005 saatiin aikaan rauha. Keisari Henrik II irtisanoi rauhansopimuksen vuonna 1007, jonka seurauksena Boleslaus hyökkäsi Magdeburgiin tuhoten sen pahasti. Henrik II vastasi tähän tekemällä sotaretken Puolaa vastaan vuonna 1010 ilman sen kummempaa menestystä. Merseburgissa solmittiin 1013 rauha. Boleslaus vastaanotti valtakunnan läänityksenä keisarilta Lausitzin ja Milzenerlandin. Tämän lisäksi hänen poikansa Mieszko II, hänen seuraajansa Puolan kuninkaana, avioitui keisari Otto III:n sisarentyttären Lothringenin Richezan kanssa. Henrik II ja sopivat myös keskinäisestä sotilasavusta.

Vielä samana vuonna Henrik II lähetti sotajoukon Boleslauksen avuksi tämän lähtiessä sotaretkelle Kiovaa vastaan. Retki oli kuitenkin sotilaallisesti tulokseton. Henrik II olisi nyt puolestaan tarvinnut tukea Italian-sotaretkelleen, mutta Boleslaus ei lähettänyt keisarin avuksi sotilaitaan, mikä kiristi hallitsijoitten välejä suuresti. Henrik II:n onnistui saada Boleslauksen poika, vallanperijä Mieszko II vangikseen. Välittäjien avulla tämä pääsi vapaaksi.

Hallitsijain välinen kädenvääntö jatkui vuonna 1015, jolloin Boleslaus lähti jälleen Kiovaan tukemaan poikapuolensa Svjatopolk I:n valtapyrkimyksiä. Henrik II puolestaan tuli mukaan tukemalla Jaroslav Viisasta. Kesällä 1017 Henrik II lähti joukkoineen Puolaan piirittämään Sleesiassa sijainnutta Nimptschin linnaa. Kiovan Jaroslav Viisas hyökkäsi Puolaan idästä ja kukisti puolalaiset. Kruununperillinen Mieszko joutui pakenemaan Böömiin. Rauha solmittiin 1018 Bautzenissa. Rauhansopimuksen sisältö on kuitenkin jäänyt hämärän peittoon. Boleslaus teki myöhemmin uuden, menestyksekkään sotaretken Kiovaan.

Viimeiset vuodet ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Henrik II:n kuoltua 1024 paavin lähettiläs saapui kruunaamaan Boleslauksen vuonna 1025 kuninkaaksi. Tämä oli saavuttanut Itä-Euroopan mahtavimman hallitsijan aseman.

Boleslaus levitti innokkaasti kristinuskoa puolalaisten keskuuteen. Taitavana kirkkopoliitikkona hän sai Puolan kirkon irrotetuksi Magdeburgin arkkipiispan alaisuudesta. Tosin vielä vuonna 1130 Magdeburgin arkkipiispa Norbert von Xanten yritti saada Puolan kirkkoa alaisuuteensa. Boleslaus loi Puolasta suurvallan, mutta hänen poikansa Mieszko II romutti sen pian.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boleslaus I Rohkea.