Hélène Cixous
Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kuusikymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
1970-luvulla Cixous alkoi kirjoittaa seksualiteetin ja kielen välisestä suhteesta. Muiden poststrukturalististen feministien tavoin hän katsoo, että seksuaalisuutemme on sidoksissa tapaan, jolla kommunikoimme yhteisössä. Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja yhteistyökumppani, filosofi Jacques Derrida piti Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta sekä antiikin tragedioista.
Cixous'lla on ollut kansainvälisesti keskeinen asema feministisen ajattelun kehityksessä, ensi sijassa toisen aallon feminismin sekä queer-ajattelun muovautumisessa. Hän on perustanut Euroopan ensimmäisen naistutkimuskeskuksen (nyk. sukupuolentutkimuksen laitos) Paris VIII -yliopistoon.
Teoksia[muokkaa]
- Dedans (saanut Prix Médicis -palkinnon 1969)
- Le Rire de la Méduse (1975)
- Sorties (1975)
- La Jeune Née (1975)
- La Venue à l'écriture (1977)
- Musta purje Valkea purje (Voile Noire Voile Blanche, 1994, aiheena Anna Ahmatova)
- Portrait de Jacques Derrida en jeune saint juif (2001)
Suomennetut teokset[muokkaa]
- Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia 2013, Tutkijaliitto ry. suom. Heta Rundgren ja Aura Sevón
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Jasken, Julie: Introduction to Helene Cixous (englanniksi)
