Thomas Kuhn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Thomas Samuel Kuhn (18. heinäkuuta 192217. kesäkuuta 1996) lukeutui 1900-luvun merkittävimpiin tieteenfilosofeihin ja tieteenhistorioitsijoihin. Koulutukseltaan hän oli Harvardista vuonna 1949 väitellyt fyysikko.

Kuhn tunnetaan parhaiten vuonna 1962 ilmestyneestä pääteoksestaan Tieteellisten vallankumousten rakenne. Siinä hän esittää, ettei tiede kulje tasaista ja hienovaraista erilaisten teorioiden falsifioinnin polkua vaan että tieteen historiaa leimaavat pikemminkin ajoittaiset vallankumoukset, "paradigmanvaihdokset". Kuhnin tutkimustyön vaikutus näkyy nykyisessäkin tieteenfilosofiassa, johon paradigman ja normaalitieteen käsitteet ovat juurtuneet.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentamattomia julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Copernican Revolution: planetary astronomy in the development of Western thought. Cambridge: Harvard University Press, 1957. ISBN 0-674-17100-4
  • ”The Function of Measurement in Modern Physical Science”. Isis, 52(1961): 161–193.
  • ”The Function of Dogma in Scientific Research”. Pp. 347–69, teoksessa A. C. Crombie (toim.): Scientific Change (Symposium on the History of Science, University of Oxford, 9–15 July 1961). New York and London: Basic Books and Heineman, 1963.
  • The Essential Tension: Selected Studies in Scientific Tradition and Change. Chicago and London: University of Chicago Press, 1977. ISBN 0-226-45805-9
  • Black-Body Theory and the Quantum Discontinuity, 1894–1912. Chicago: University of Chicago Press, 1987. ISBN 0-226-45800-8
  • The Road Since Structure: Philosophical Essays, 1970–1993. Chicago: University of Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-45798-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bird, Alexander: Thomas Kuhn The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • De Langhe, Rogier (toim.): Thomas Kuhn Online News, Philosophy, Biography, Bibliography. (englanniksi)
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.