Jürgen Habermas

Wikipedia

Max Horkheimer, Theodor Adorno ja Jürgen Habermas vuonna 1965 Heidelbergissa (Habermas taaempana oikealla haromassa hiuksiaan).

Jürgen Habermas (s. 18. heinäkuuta 1929, Düsseldorf, Saksa) on saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, joka edustaa kriittistä teoriaa ja pragmatismia. Hänen työnsä keskittyy yhteiskuntatutkimuksen teorian ja sitä kautta tietoteorian perusteisiin, kehittyneen kapitalistis-teollisen yhteiskunnan eritteluun sekä demokratian ja oikeusvaltion tutkimiseen. Habermas vaikutti ja vaikuttaa yhä myös vahvasti nykyisessä Saksan politiikassa.

Habermas pitää tärkeimpänä saavutuksenaan kommunikatiivisen järjen tai kommunikatiivisen rationalismin käsitteen ja teorian kehittämistä, joka eroaa perinteisestä rationalismista sijoittamalla järjen henkilöidenvälisen viestinnän rakenteisiin eikä niinkään tietoisiin henkilöihin tai todellisuuteen. Hän näkee jatkavansa Kantin ja valistusajan sekä demokraattisen sosialismin perinteessä painotuksellaan, jonka mukaan ihmiskunta kykenee saavuttamaan järjenkäytön avulla inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman maailman.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

[muokkaa] Teoksia

Das Absolute und die Geschichte. Von der Zwiespältigkeit in Schellings Denken (väitöskirja, 1954)
Student und Politik. Eine soziologische Untersuchung zum politischen Bewußtsein Frankfurter Studenten (yhdessä L. v. Friedburgin, Ch. Oehlerin ja F. Weltzin kanssa) (1961)
Strukturwandel der Öffentlichkeit. Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft (habilitaatio, 1962)
Erkenntnis und Interesse (1968)
Technik und Wissenschaft als „Ideologie“ (1968)
Protestbewegung und Hochschulreform (1969)
Zur Logik der Sozialwissenschaften (1970)
Theorie der Gesellschaft oder Sozialtechnologie. Was leistet die Systemforschung? (yhdessä Niklas Luhmannin kanssa) (1971)
Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (1973)
Zur Rekonstruktion des Historischen Materialismus (1976)
Theorie des kommunikativen Handelns (1981)
Moralbewußtsein und kommunikatives Handeln (1983)
Die neue Unübersichtlichkeit. Kleine Politische Schriften V (1985)
Der philosophische Diskurs der Moderne (1988)
Faktizität und Geltung. Beiträge zur Diskurstheorie des Rechts und des demokratischen Rechtsstaates (1992)
Die Einbeziehung des Anderen. Studien zur politischen Theorie (1996)
Vom sinnlichen Eindruck zum symbolischen Ausdruck. Philosophische Essays (1997)
Kommunikatives Handeln und Detranszendentalisierung der Vernunft (2001)
Öffentlicher Raum und politische Öffentlichkeit. Lebensgeschichtliche Wurzeln zweier Gedankenmotive (2004)
Der gespaltene Westen (2004)
Zwischen Naturalismus und Religion. Philosophische Aufsätze (2005)

[muokkaa] Suomennettu tuotanto

Jürgen Habermas, Järki ja kommunikaatio: tekstejä 1981–1985. Suom. Jussi Kotkavirta. Gaudeamus 1987, Helsinki.
Jürgen Habermas, Julkisuuden rakennemuutos. Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. Suom. Veikko Pietilä. Vastapaino 2004, Tampere.