Jaakko Hintikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista filosofia. Jaakko Hintikka on myös suomalainen salibandyn pelaaja.
Jaakko Hintikka
Jaakko Hintikka vuonna 2006.
Jaakko Hintikka vuonna 2006.
Syntynyt 12. tammikuuta 1929 (ikä 85)
Helsingin maalaiskunta
Asuinpaikka Helsinki, Porvoo
Kansallisuus Suomi
Tutkimusala filosofia, logiikka
Instituutti Bostonin yliopisto
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tunnustukset Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1989

Kaarlo Jaakko Juhani Hintikka (s. 12. tammikuuta 1929 Helsingin maalaiskunta) on suomalainen filosofi, joka on työskennellyt Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hän väitteli tohtoriksi matematiikan alalta Helsingin yliopistossa vuonna 1956. Väitöskirja käsitteli ensimmäisen kertaluokan logiikkaa.

Hintikka toimi Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina 1955–1959, professorina 1959–1970, Suomen Akatemian tutkijaprofessorina 1970–1981 ja uudelleen Helsingin yliopiston dosenttina 1981–1992. Hintikka on toiminut Yhdysvalloissa filosofian professorina Stanfordin yliopistossa 1965–1982, Floridan valtionyliopistossa 1978–1990 ja vuodesta 1990 Bostonin yliopistossa.

Hintikan tärkeimmät tutkimukset kuuluvat matemaattisen ja filosofisen logiikan alaan. Hänen tutkimuksensa ja teoriansa ovat koskeneet etenkin modaalilogiikkaan liittyvää mahdollisten maailmojen semantiikkaa, episteemistä logiikkaa, induktiologiikkaa ja loogiseen kieliteoriaan kuuluvaa peliteoreettista semantiikkaa. Hintikan keksimän kysymysten logiikan eli interrogatiivimallin avulla on tutkittu tieteellistä muutosta ja selittämistä. Hän on myös kehittänyt ensimmäisen kertaluvun logiikkaa ilmaisuvoimaisempaa riippumattomuusystävällistä logiikkaa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hintikka sai ensi kosketuksensa filosofiaan koululaisena Eino Kailan teosten välityksellä. Hän valmistui ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta 1947. Jaakko Hintikka opiskeli Helsingin yliopistossa matematiikkaa, mutta Georg Henrik von Wrightin luennot saivat hänet kiinnostumaan filosofiasta.[1] Matematiikassa ja fysiikassa hänen opettajiaan olivat muun muassa Gustav Elfving, Erkki Laurila ja Rolf Nevanlinna. Vuosina 1948–49 Hintikka opiskeli Yhdysvalloissa Williams Collegessa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistossa vuonna 1952.[2]

Hintikka väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1956. Väitöskirja käsitteli ensimmäisen kertaluokan logiikkaa, ja se perustui von Wrightin teorioihin.[1] Väitöskirja Distributive Normal Forms in the Calculus of Predicates oli läpimurtoteos, jota Hintikka on myöhemmin hyödyntänyt useissa töissään.[2]

Vuonna 1954 Hintikka sai kolmevuotisen Junior Fellow -tutkimusviran Harvardin yliopistosta. Harvard oli 1950-luvun lopulla nykyaikaisen filosofisen semantiikan syntysija, ja Hintikka on pitänyt Harvardin vuosiaan ratkaisevina myöhemmän uransa kannalta.[2]

Hintikka toimi Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina vuosina 1955–1959 ja professorina 1959–1970. Vuonna 1970 hän sai nimityksen Suomen Akatemian pysyväksi tutkijaprofessoriksi. Luovuttuaan tutkijaprofessuuristaan hän toimi Helsingin yliopistossa uudelleen dosenttina vuosina 1981–1992. Lukuvuonna 2010–2011 Hintikka toimi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsenenä.[2]

Hintikka toimi vierailevana filosofian professorina Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa vuosina 1965–1982 ja Floridan valtionyliopistossa Tallahasseessa 1978–1990.[2][3] Vuodesta 1990 hän on ollut filosofian professori Bostonin yliopistossa.[2] Saatuaan professuurin Stanfordin yliopistosta hän vuorotteli lukukausittain Helsingin ja Kalifornian välillä. Lisäksi Hintikka on toiminut vierailevana professorina ja tutkijana lukuisissa ulkomaisissa yliopistoissa.[2]

Suomalaisen filosofian todellinen kansainvälistyminen alkoi Georg Henrik von Wrightin ja Jaakko Hintikan ansiosta 1900-luvun puolivälissä. Aikaisemmin Eino Kailalla oli ollut hyvät suhteet saksalaiselle kielialueelle ja erityisesti Wieniin, mutta toinen maailmansota katkaisi kehityksen. Von Wright ja Hintikka loivat pysyvät yhteydet angloamerikkalaiseen filosofiaan. Hintikka vieraili muun muassa Brownin yliopistossa ja Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa jo 1960-luvun alussa. Kotimaassa Hintikka on edistänyt useiden nuorten tutkijoiden kansainvälistymistä.[2]

Lukuisat suomalaiset filosofit 1960-luvulta 1980-luvulle ovat olleet Hintikan oppilaita tai hänen työryhmänsä jäseniä. Hänen ensimmäisiä tutkimusavustajiaan olivat Ilkka Niiniluoto, Juha Manninen, Unto Remes, Veikko Rantala ja Simo Knuuttila. Hintikan oppilaista ensimmäisinä väittelivät Raimo Tuomela ja Risto Hilpinen. Muita oppilaita ovat olleet muun muassa Esa Saarinen, Lauri Carlson ja Juhani Pietarinen.[2]

Hintikka kirjoittanut yli 30 teosta, joista monia on käännetty eri kielille. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli 300 tieteellistä artikkelia.[2] Hän on toimittanut tai ollut yhtenä toimittajana 17 teoksessa.[4].

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hintikka on tuotannossaan käsitellyt tieto-oppia, tieteenfilosofiaaa, estetiikkaa, kielifilosofiaa, filosofian historiaa ja filosofian nykysuuntauksia. Hänen merkittävimmät saavutuksensa ovat matemaattisesta ja filosofisesta logiikasta. Filosofisen logiikan alalla hän on nykyajan johtavia tutkijoita ja sen menetelmien merkittävä kehittäjä.

Hintikan vuonna 1955 esittelemän mallijoukkojen teorian avulla ensimmäisen kertaluokan logiikalle voidaan muotoilla uusi tehokas todistusteoria. Modaalilogiikan alalla vuonna 1957 Hintikka ja ruotsalainen loogikko Stig Kanger muotoilivat toisistaan riippumatta mahdollisten maailmojen semantiikan perusajatukset. Teoksellaan Knowledge and Belief (1962) Hintikasta tuli myös episteemisen logiikan uranuurtaja. Hieman myöhemmissä teoksissaan Hintikka muotoili yleisen propositionaalisia asenteita koskevan teoriansa. Suomalaisista filosofeista Ilkka Niiniluoto ja Tuomo Aho ovat myöhemmin soveltaneet tätä teoriaa kuvittelun ja muistin logiikkaan.[2]

Myöhemmin Hintikka on tutkinut loogista kieliteoriaa. Teoksessaan Logic, Language-Games and Information (1973) hän kehitteli uutta peliteoreettista semantiikkaa, jota hän on myöhemmin soveltanut sekä formaalisiin että luonnollisiin kieliin. The Semantics of Questions and the Questions of Semantics (1976) Hintikka muotoili uuden kysymysten logiikan, jossa hyödynnetään sekä peliteoreettista semantiikkaa että episteemistä logiikkaa. Siinä kysymykset ymmärretään uutta informaatio koskeviksi vaatimuksiksi, joiden tavoitteena on saattaa kysyjä tietämisen tilaan. Kysymyssarjoja ja niihin liittyviä toimintatapoja tarkastellaan dialogisessa logiikassa.[2]

Hintikan kehittämän kysymysten logiikan avulla on tutkittu tieteellistä muutosta. Interrogatiivimallissa kokeellista tutkimusta lähestytään kysymysten esittämisenä luonnolle. Matti Sintonen on soveltanut tätä mallia biologian teorioiden tarkasteluun. Hintikka on käyttänyt kysymysten logiikkaa myös tieteellisen selittämisen selventämisessä muun muassa Ilpo Halosen kanssa.[2]

Yhteistyökumppaninsa Gabriel Sandun kanssa Hintikka on kehittänyt niin sanotun riippumattomuusystävällisen logiikan (Independence-friendly eli IF-logic), joka sallii lauseessa esiintyvien kvanttorien tulkintojen riippumattomuuden toisistaan. Logiikka on ilmaisuvoimaltaan rikkaampi kuin perinteinen ensimmäisen kertaluvun logiikka, ja sille on löytynyt sovelluksia sekä filosofiassa että kieliteoriassa. Hintikka on tutkinut myös induktiologiikkaa.[2]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Library of Living Philosophers -kirjasarjassa julkaistiin vuonna 2006 Hintikalle omistettu nide.[5] Kyseiseen sarjaan pääsemistä pidetään filosofian alalla Nobelin palkintoon verrattavissa olevana kunnianosoituksena.[6]

Hintikka on ollut Suomalaisen tiedeakatemian jäsen vuodesta 1961 ja kunniajäsen vuodesta 2007. Lisäksi hän on Norjan tiedeakatemian ja American Academy of Arts and Sciences -yhteisön jäsen sekä Krakovan, Liègen, Oulun, Turun ja Uppsalan yliopistojen kunniatohtori.[2]

Jaakko Hintikka sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1989. Jaakko Hintikalle myönnettiin Suomen leijonan ritarikunnan suurristi vuonna 2011[7].

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtihaastattelussa Hintikka hän on arvostellut fundamentalismin erilaisia muotoja. Hintikka arvioi, että opetus, koulutus ja talouden kehittäminen ja varsinkin luonnontieteiden opettaminen vie pohjaa kiihkoilulta.[8]. Vuonna 2011 Helsingin yliopistossa pitämässään puheessa Hintikka arvioi, että filosofian opettajat ovat laiminlyöneet mahdollisuuksiaan opettaa hyvää ajattelua muiden alojen harjoittajille yliopistoissa.

Taidekokoelmansa Hintikka lahjoitti vuonna 2010 Keravan taidemuseolle[9]. Kirjakokoelmansa Jaakko Hintikka lahjoitti vuonna 2012 Helsingin yliopistolle. Kirjalahjoitus käsittää yli 200 hyllymetriä teoksia ja sisältää pääosin tieteenfilosofiaa.[10]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Distributive normal forms in the calculus of predicates. Diss. Acta Philosophica Fennica. Helsinki: Societas philosophica, 1953.
  • A new approach to sentential logic. Helsingfors: Societas scientiarum Fennica, 1953.
  • Notes on the quantification theory. Helsingfors: Societas scientiarum Fennica, 1955.
  • Knowledge and belief: An introduction to the logic of the two notions. Cornell University Press, 1962.
  • Logic, Language-Games and Information: Kantian Themes in the Philosophy of Logic. Oxford: Clarendon Press, 1973. ISBN 978-0-19-824364-9.
  • Intentions of Intentionality and Other New Models for Modalities. Reidel, 1975.
  • The Semantics of Questions and the Questions of Semantics: Case studies in the interrelations of logic, semantics, and syntax. Acta philosophica Fennica vol. 28, No 24. Helsinki & Amsterdam: Societas philosophica Fennica, 1976. ISBN 951-95053-5-0.
  • Investigating Wittgenstein. Blackwell. (yhdessä Merrill B. Hintikan kanssa, 1986)
  • Principles of Mathematics Revisited. Cambridge University Press, 1996.
  • The Logic of Epistemology and the Epistemology of Logic (1989) ISBN 0-7923-0040-8
  • Knowledge and the known: Historical perspectives in epistemology. 2nd edition (1st edition 1974). Synthese historical library vol. 11. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 1991. ISBN 90-277-0455-4.
  • Hintikka, Jaakko & Bachman, James: What if ...?: Toward excellence in reasoning. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1991. ISBN 0-87484-964-0. (englanniksi)
  • Ludwig Wittgenstein: Half-Truths and One-and-a-Half-Truths (1996) ISBN 0-7923-4091-4
  • Lingua Universalis vs Calculus Ratiocinator (1997) ISBN 0-7923-4246-1
  • Paradigms for Language Theory and Other Essays (1998) ISBN 0-7923-4780-3
  • Language, Truth and Logic in Mathematics (1998) ISBN 0-7923-4766-8
  • Inquiry as Inquiry: A Logic of Scientific Discovery (1999) ISBN 0-7923-5477-X
  • Analyses of Aristotle (2004) ISBN 1-4020-2040-6
  • Socratic Epistemology (2007) ISBN 978-0-521-61651-5

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Philosophy of Mathematics. Oxford: Oxford University Press, 1969.
  • Hintikka, Jaakko & Routila, Lauri (toim.): Filosofian tila ja tulevaisuus. Prisma-tietokirjasto 21. Helsinki: Weilin + Göös, 1970.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lehtinen, Aki Petteri: Loogista puhetta. Helsingin Sanomat: Kuukausiliite, kesäkuu 2011, s. 54.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Vilkko, Risto: Johdanto. Teoksessa Manninen, Juha & Vilkko, Risto (toim.): Ajattelun välineet ja maailmat: Kirjoituksia Jaakko Hintikan filosofiasta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-103-6.
  3. Jaakko Hintikka: Curriculum vitae 2006. Helsingin yliopisto, teoreettinen filosofia. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  4. Jaakko Hintikka. Professor of Philosophy Boston University. (englanniksi)
  5. Auxier 2006.
  6. Rauhansalo, Minna: Akateemikko von Wrightin muistolaatta paljastettiin 23.10.2006. Helsingin yliopisto.
  7. Professori Jaakko Hintikalle Suomen Leijonan suurristi Vuosikertomus 2011: Resurssit ja tilastot: Palkitut. Helsingin yliopisto.
  8. Helsingin Sanomat 12.1.2004.
  9. Kantokorpi, Otso: Julkaistua 1 & 2: Mistä ja miten filosofi tykkää? / Museon synty on aina yksityisessä Alaston kriitikko. 13.4.2010.
  10. Meriläinen-Tenhu, Minna: Professori Jaakko Hintikka lahjoitti kirjakokoelmansa Helsingin yliopistolle 5.1.2012. Helsingin yliopisto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek