Hilary Putnam

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hilary Putnam.

Hilary Putnam (s. 31. heinäkuuta 1926 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen filosofi, joka edustaa analyyttisen filosofian suuntausta.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putnam on ollut tärkeimpiä mielenfilosofian tutkijoita 1900-luvulla. Hänet tunnettiin mielenfilosofiassa alun perin yhtenä funktionalismin tärkeimmistä edustajista ("aivot ovat vain tietokone"), vaikka hän hylkäsikin myöhemmin teoksessaan Representation and reality näkemyksensä mahdottomana. Alun perin Putnam esitti funktionalismia vaihtoehtona mielenfilosofiassa vallalla olleelle identiteettiteorialle, jonka mukaan jokainen mielentila on identtinen tietyn aivotilan kanssa. Putnam tuli kuuluisaksi esitettyään monitoteutuvuuden argumenttinsa identiteettiteoriaa vastaan. Perustelu sanoo, että jos mielentila voidaan palauttaa tiettyyn fysikaaliseen rakenteeseen, toteuttaakseen samanlaista mielen toimintaa kahdella eliöllä on oltava identtinen fysiologinen rakenne. Tämä on mahdoton ajatus. Jo pelkästään eri ihmisillä aivoissa on eroja, mutta on myös täysin ristiriidatonta kuvitella fysiologialtaan täysin erilainen organismi, jolla on kuitenkin esimerkiksi kivun aistimuksia. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö tällainen eliö todella tuntisi kipua, vaikka sen aivot ovatkin rakenteeltaan erilaiset. Tästä syystä identiteettiteoria on epätosi.

Kielifilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielenfilosofiassaan hänen tärkeimpiin näkemyksiinsä kuului eksternalismi eli "merkitys ei ole vain pään sisällä", jonka hän on tiivistänyt "kaksoismaan ajatuskokeeseensa". Hänen mukaansa, jos näet jonkin nesteen jota kutsut "vedeksi" ja jokin muukalais-kaksoisolentosi vieraalla planeetalla näkee täysin samannäköistä nestettä ja kutsuu myös sitä vedeksi ja se lopulta osoittautuukin XYZ:ksi eikä H2O:ksi, sinä ja kaksoisolentosi tosiasiassa tarkoitatte eri asioita sanalla vesi, vaikka sillä onkin teille sama funktio (tämä liittyy läheisesti siihen, miksi Putnam hylkäsi funktionalismin). Argumentti puolustaa Putnamin ja Saul Kripken esittämää uutta merkitysteoriaa.

Putnam on myös esittänyt argumentin, jota useat pitävät pätevänä refutaationa "aivot altaassa" -ajatuskokeelle. Hänen mielestään kukaan ei voi loogisesti todeta olevansa pelkät aivot, jotka ovat kiinni laitteessa joka luo havaintomaailmamme, kuten esimerkiksi Matrix-elokuva kuvasi. Jos tosiasiassa joku väittäisi olevansa todella pelkät "aivot laitteessa", hän ei tietenkään voisi puhua oikeista "aivoista", koska ei olisi ikinä nähnyt niitä, vaan pelkästään jotain aivojen kaltaista, joka olisi havaintomaailman luojan luomaa joka tapauksessa. Jos joku siis toteaisi, "olen pelkät aivot laitteessa", hän tosiasiassa tarkoittaisi "olen pelkät laite-aivot laite-laitteessa", mikä ei tietenkään vastaisi sanojan sanoilleen toivomaa merkitystä. Jos toisaalta sanoja olisi oikeasti olemassa tässä maailmassa, hänen puheissaan olisi vielä vähemmän järkeä. Argumentilla Putnam pyrkii esittämään vastaesimerkin sille, mitä hän kutsuu maagiseksi referenssin teoriaksi, jota hänen mukaansa myös totuuden korrespondenssiteoria vaatii. Vaihtoehdoksi hän esittää nk. kausaalista referenssin teoriaa.

Ontologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ontologiassa Putnam on tunnettu erottelustaan metafyysiseen realismiin ja sisäiseen realismiin. Metafyysinen realisti ajattelee, että on todella olemassa ulkoinen todellisuus, jolla on tietty meistä riippumaton rakenne. Todellisuudesta voidaan esittää yksi ja vain yksi tosi kuvaus, totuus on korrespondenssi- eli vastaavuussuhde kielen ja todellisuuden välillä. Putnam arvostelee tätä ja kannattaa sisäistä realismia, jonka mukaan todellisuudesta on mahdollista esittää useita yhtä tosia kuvauksia. Metafyysinen realismi on "Jumalan näkökulma", jollaista ei ihmisellä voi olla. Nykyään Putnam on hylännyt tämän erottelun, mutta edelleen hän arvostelee kiivaasti sitä, mitä hän kutsuu Ontologiaksi. Ontologia on paitsi mieletöntä, myös oleellisesti epäeettistä. Näin Putnam lähestyy Emmanuel Levinas'n ajatusta etiikasta ensimmäisenä filosofiana.

Uskonnonfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putnam on uskonnollisesti suuntautunut ajattelija. Hänen väitetään haastattelussa sanoneen, että lause ”Jumala on olemassa” ei ole ristiriidassa väitteen ”Jumala ei ole olemassa” kanssa.[1] Perinteisen filosofian mukaan lauseet ”Jumala on olemassa” ja ”Jumala ei ole olemassa” muodostavat yhdessä ristiriitaisen lausejoukon, niin ettei kukaan järkiperäinen henkilö voi kannattaa molempia lauseita yhtä aikaa.

Putnam edellyttää uskovaiselta uskon arvioimista käytännön ja kokemuksen valossa ja sitoutumista kommunikaation periaatteeseen, valmiutta keskustella kaikista käsityksistä, joita väittää tosiksi.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Benacerraf, Paul & Hilary Putnam (editors): Philosophy of Mathematics: Selected Readings. Second edition (First edition: Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice-Hall, 1964). Cambridge: Cambridge University Press, 1983. ISBN 0-521-29648-X.
  • Philosophy of Logic. New York: Harper and Row, 1971. London: George Allen and Unwin. 1972.
  • Mathematics, Matter and Method. Philosophical Papers, vol. 1. Cambridge: Cambridge University Press, 1975. 2nd. ed.. 1985.
  • Mind, Language and Reality. Philosophical Papers, vol. 2. Cambridge: Cambridge University Press. 1975.
  • Meaning and the Moral Sciences. London: Routledge and Kegan Paul. 1978.
  • Reason, truth and history. Reprint 1982, 1989, 1990. Cambridge: Cambridge University Press, 1981. ISBN 0-521-23035-7.
  • Realism and Reason. Philosophical Papers, vol. 3. Cambridge: Cambridge University Press. 1983.
  • Methodology, Epistemology, and Philosophy of Science: Essays in Honour of Wolfgang Stegmüller. Edited with Wilhelm K. Essler and Carl G. Hempel. Dordrecht: D. Reidel. 1983.
  • Epistemology, Methodology, and Philosophy of Science: Essays in Honour of Carl G. Hempel. Edited with Wilhelm K. Essler and Wolfgang Stegmüller. Dordrecht: D. Reidel. 1985.
  • The Many Faces of Realism. La Salle, Ill.: Open Court. 1987.
  • Representation and Reality. Cambridge, Mass.: MIT Press. 1988.
  • Realism with a Human Face. Edited by James Conant. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 1990.
  • Renewing Philosophy. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 1992.
  • Pursuits of Reason: Essays in Honor of Stanley Cavell. Edited with Ted Cohen and Paul Guyer. Lubbock: Texas Tech University Press. 1993.
  • Words and Life. Edited by James Conant. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 1994.
  • Pragmatism: An Open Question. Oxford: Blackwell, 1995.
  • The Threefold Cord: Mind, Body, and World. New York: Columbia University Press. 1999.
  • Enlightenment and Pragmatism. Assen: Koninklijke Van Gorcum. 2001. 48pp.
  • The Collapse of the Fact/Value Dichotomy and Other Essays. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 2002.
  • Ethics Without Ontology. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Filosofie Magazine 5,2, 1996.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Putnam, Hilary: "Merkityksen" merkitys. Teoksessa Raatikainen, P. (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Helsinki: Gaudeamus, 1997.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlström, Sami: Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0.
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek