Guy Debord

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guy Debord
Länsimainen filosofia
Nykyfilosofia
Syntynyt 28. 12. 1931
Kuollut 30.10.1994
Koulukunta Situationistinen internationaali
Tunnetut työt Spektaakkelin yhteiskunta

Guy Ernest Debord (28. joulukuuta 1931, Pariisi30. marraskuuta 1994, Champot) oli ranskalainen kirjailija, elokuvaohjaaja ja filosofi. Hänet tunnetaan yhtenä Kansainvälisen situationistisen liikkeen perustajista sekä liikkeen johtohahmona. Debord toimi myös SI:n lehden Internationale Situationnisten päätoimittajana. Ennen toimintaansa situationisteissa Debord kuului Lettrist International -ryhmän perustajiin ja toimi jonkin aikaa Socialisme ou Barbarie -ryhmässä.

Guy Debordin lapsuutta varjosti Toinen maailmansota ja hänen teini-ikäänsä väritti tutustuminen radikaalien avantgardistien ihaileman Isidore Ducassen tuotantoon. Ducasse tunnetaan runoilijana paremmin nimellä Lautréamont ja hän esitti, että kaikkien tulisi tehdä runoutta ja jälkipolvien tulisi parannella tekstejä plagioimalla niitä. Lautréamont'n ajatukset ovat keskeisiä varhaisessa situationisessa internationaalissa. [1] Vuonna 1951 Debord liittyi vuonna 1946 perustettuun Mouvement Lettriste -ryhmään tutustuttuaan sen johtajaan Isidore Isou'hun, oikealta nimeltään Jean-Isidore Goldstein. [2] Lettristien elokuvista Debord sai kimmokkeen ryhtyä elokuvantekijäksi. Debordin ensimmäinen elokuva, 90-minuuttinen Hurlements en faveur de Sade vuodelta 1952, ei sisällä lainkaan kuvaa ja se koostuu valkoisen ja mustan värin vuorottelusta ja hiljaisuutta leikkaavista satunnaisista keskusteluista. Elokuva päättyy 24 minuutin hiljaisuuteen, jonka aikana valkokangas on musta. Elokuvan valmistuessa Debord oli 21-vuotias.[3]

Mouvement Lettriste -liike jakautui riitaisasti kahtia vuonna 1952 Charlie Chaplinin Parrasvalot-elokuvan lehdistötilaisuuden häiriköinnin aiheuttaman skandaalin takia. Liikkeen vasemmistosiipi, johon Debord yhdessä Gil Wolmanin, Jean Braun ja Serge Bernan kanssa kuului, järjestäytyi nimen L'Internationale Lettriste alle ja alkoi julkaista lehteä nimeltä Potlach. Vuosina 1954-1957 lehteä ilmestyi 29 kappaletta.[4]

Guy Debord oli 1960-luvulla Situationistinen internationaali -ryhmän perustajia ja johtajia. Situationistit olivat merkittävä taustavaikuttaja Pariisin opiskelijakapinassa vuonna 1968. Guy Debordin kirja Spektaakkelin yhteiskunta (1967) oli eräs opiskelijaliikkeen ideologiaa hahmottavista teoksista.

1970-luvulla Debord hajotti Situationistinen internationaali -ryhmän ja teki elokuvat Society of the Spectacle (1973) ja In Girum Imus Nocte Et Consumimur Igni (1978).

Debord julkaisi 1988 vielä Spektaakkelin yhteiskuntaa kommentoivan kirjan Commentaires sur la société du spectacle. Vuonna 1994 Debord ampui itsensä kärsittyään alkoholismista ja sen mukanaan tuomasta neuriitista.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mémoires (1959), yhdessä Asger Jornin kanssa
  • La société du spectacle (1967)
    • Spektaakkelin yhteiskunta. Suom. Tommi Uschanov. Summa, Helsinki 2005. ISBN 952-5418-03-0
  • La Véritable Scission dans L'Internationale (1972), yhdessä Gianfranco Sanguinettin kanssa
  • Œuvres cinématographiques complètes (1978)
  • Considérations sur l'assassinat de Gérard Lebovici (1985)
  • Commentaires sur la société du spectacle (1988)
  • Panégyrique volume 1 (1989)

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurlements en faveur de Sade (1952)
  • Sur le passage de quelques personnes à travers une assez courte unité de temps (1959)
  • Critique de la séparation (1961)
  • La Société du spectacle (1973)
  • Réfutation de tous les jugements, tant élogieux qu’hostiles, qui ont été jusqu’ici portés sur le film « La Société du spectacle » (1975)
  • In girum imus nocte et consumimur igni (1978)
  • Guy Debord, son art, son temps (1995)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 19. Like, 2005
  2. Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 20-21. Like, 2005
  3. Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 22. Like, 2005
  4. Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 23. Like, 2005

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Guy Debord