Spektaakkelin yhteiskunta

Spektaakkelin yhteiskunta (Ranska: La société du spectacle) on vuonna 1967 Pariisissa julkaistu marxilaisen filosofian ja kriittisen teorian teos, jonka kirjoitti situationisti Guy Debord. Teoksessaan Debord esittää spektaakkelin käsitteen, joka on kritiikki nyky-kapitalismille. Kirja on vaikuttanut Kansainvälisiin situationisteihin (Situationist international, SI). Kirjalla on ollut myöskin huomattava vaikutus vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakoihin, joissa situationisteilla oli tärkeä rooli.^[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja sisältää 221 kappaleen mittaista "teesiä".

Ihmiselämän rappio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debord tarkastelee kirjassa sitä, miten kapitalistisessa yhteiskunnassa elämästä on tullut pelkkää representaatiota: "Kaikki aiemmin välittömästi eletty on etääntynyt representaatioksi."^[2] Debord väittää, että sosiaalisen elämän historian voi selittää olevan "aleneminen olemasta, omistamiseen, ja omistamisesta vain näyttämiseen". Täten hyödyke "on valmis sosiaalisen elämän kolonialisoinnissa".

Spektaakkeli on yhteiskunnan käänteinen kuva, jossa hyödykkeiden välinen kanssakäyminen on syrjäyttänyt ihmissuhteet, ja jossa "spektaakkelin kanssa identifioiminen syrjäyttää aidon aktiviteetin".

Analyysissaan Debord huomaa elämänlaadun heikkenemisen spektaakkelin yhteiskunnassa. Näin voimakkaalla aitouden puutteella elämässä on monta vaikutusta; ihmisen haivaitsevuuskyky heikkenee ja tiedon ja totuuden arvo alenee, sillä spektaakkeli estää kriittisen ajattelun. Debord analysoi miten tietoa käytetään todellisuuden sumuttamiseen: spektaakkeli hämärtää menneen ja luhistaa sen tulevaisuuteen luoden täten ikuisen nykyhetken.Tällä tavoin spektaakkeli estää yksilöitä ymmärtämästa spektaakkelin yhteiskunnan olevan vain hetki historiassa, hetki jonka voi kaataa vallankumouksen kautta.

Debord ehdottaa katsojien (ransk. spectateurs) herättämistä spektaakkelin huumasta käyttämällä "situaatioita" eli aktiivisesti tuotettuja hetkiä, jotka herättävät "itsetietoisen olemassaolon tunteen".

Yksi tapa, Debordin mukaan, on détournement, eli "spektakulaaristen kuvien ja kielen käyttämistä spektaakkelin virtauksen rikkomiseksi".

Massamedia ja tavarafetisismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spektaakkelin yhteiskunta on nykyaikaisen kuluttajakulttuurin ja tavarafetisismin kritiikki. Se käsittelee luokkavieraantumista, globalisaation aiheuttamaa kulttuurin homogenointia ja massamediaa.

Sanomalla "Kaikesta mikä on joskus suoraan eletty on tullut pelkkä kuvaus", Debord tarkoittaa kasvavaa kuvien ja olemuksen tärkeyttä yhteiskunnassa. Kuvat ovat syrjäyttäneet aidon ihmiskontaktin.

Täten Debordin neljäs teesi sanoo: "Spektaakkeli ei ole kokoelma kuvia; pikemminkin se on sosiaalinen suhde ihmisten välillä, jonka välittää kuva."

Kulutusyhteiskunnassa sosiaalisessa elämässä ei ole kyse olemisesta vaan pikemminkin omistamisesta; spektaakkeli käyttää kuvia näyttääkseen ihmisille mitä he tarvitsevat. Näin ollen sosiaalinen elämä liikkuu eteenpäin jättäen omistamisen tilan ja siirtyen "näyttämisen tilaan", nimittäin kuvien näyttämiseen.

Uskonnon ja markkinoinnin samankaltaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debord vertailee massamediamarkkinoinnin ja menneisyyden uskonnollisuuden rooleja yhteiskunnassa. Hyödykekuvien leviäminen massamediassa aiheuttaa, Debordin mukaan, "Innostuksen aaltoja tuotetta kohtaan" jotka vievät "hartaisiin ylistämisen hetkiin, jotka muistuttavat vanhanaikaisen uskontofetisismin ekstaasia ihmeitä kohtaan".