Hurmostila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ei kunnon lähteistystä, siirretty sisältö yksipuolista

Hurmostila eli ekstaasi on psykologinen voimakas tunnetila, jossa identiteettitunne ja tietoisuus ympäristöstä ovat väliaikaisesti heikentyneet tai hävinneet. Ekstaasia voisi kuvata hurmiolla tai hurmioitumisena.[1][2]

Ekstaasi saa alkuunsa tunnetilan kiihottamisesta huippuunsa,ihmiset voivat vaipua ekstaasiin esim. urheilutapahtumissa, musiikkitapahtumissa, tai karismaattisessa hengellisessä kokouksessa.[3][4]

Ekstaasiin pääsemiseksi on käytetty huumaavia aineita, paastoa, tanssia, valvomista, tiettyjen liikkeiden tai sanojen yksitoikkoista toistamista, samojen säkeiden laulamista keskeytyksittä.[5]

Uskonnollinen hurmos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatussa mainitaan hurmostila Pyhä Hengen innoittamana tilana, mutta hurmostila voi myös olla jonkun muun, kuin Pyhän Hengen aiheuttama.[6][3][7]

Delfoin oraakkelin papittaret lankesivat aikoinaan hurmokseen puhuen käsittämätöntä kieltä, josta oraakkelin papit muokkasivat oraakkelin vastaukset.[8]

Uskonnollisessa hurmostilassa ihmisen sielu on vastaanottavainen henkimaailmasta tuleville vaikutteille. Hurmostilaan päästään kiihottavan soiton välityksellä. Baalin profeetat huusivat, tanssivat ja viiltelivät itseään, päästäkseen hurmokseen. Baalin profeetoissa ei vaikuttanut Jumalan Pyhä Henki, vaan Baalin henki.[7][9]

Torontolaisuus ja Holy drunkness[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Torontolaisuus

Holy drunkness (ts. Holy drunkenness tai spiritual drunkenness) eli hengellinen humala on hengellinen ilmiö, joka matkii Raamatussa mainittua Pyhällä Hengellä täyttymistä (ts. paha henki matkii Pyhää Henkeä). Ilmiölle ominaista ovat ihmisen mielen juopuminen ja jopa uupuminen. Myös fyysiseksi muuttunut hengellinen juopumustila kuuluu ilmiöön joissain tapauksissa.[10][11] Ilmiö on levinnyt Yhdysvalloista muualle maailmaan menestysteologian mukana.[12]

Ilmiöön kuuluvat olennaisena osana hengelliset kokemukset, jotka liitetään Pyhään Henkeen. Näitä ovat esimerkiksi hengellinen juopuminen, ns. pyhä nauru, jumalalliset ilmestykset ja muut hengelliset ns. manifestaatiot, jotka yleensä menevät yli Raamatun tai ovat muualta kuin Jumalasta.[13] Tyypillistä manifestaatioille ja ilmestyksille on, että niitä tulee jopa päivittäin. Vaaralliseksi Holy drunknessin tekeekin juuri se, että ihminen voi luulla ilmestysten ja muiden kokemusten tulevan Jumalalta ja ajattelee olevansa tekemisissä Pyhän Hengen kanssa. Todellisuudessa ihminen kuitenkin on tekemisissä aivan muun hengellisen maailman kanssa, johon hän todennäköisesti on jäänyt riippuvaiseksi Holy drunknessiin liittyvän mielen juopumuksen takia. Maailmaa ja riippuvuutta kuvastaa hyvin se, että ne ikään kuin kuluttavat ihmisen mieltä siten, että hän voi sairastua Holy drunkness -ilmiön vaikuttaessa hänen elämässään tarpeeksi kauan.

Holy drunkness -ilmiötä on nykyisin tarjolla kristillisten seurakuntien kokouksissa, joissa esiintyy menestysteologiaa. Siellä se leviää erilaisten keinojen kautta.

Holy drunkness -ilmiöstä huolimatta Raamatun mukaan ihminen voi näyttää juopuneelta Pyhän Hengen takia (Apt. 2: 1-13). Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että Raamatun mukaan Pyhä Henki on raittiuden henki (2. Tim. 1: 7), mikä tarkoittaa, että ihminen voi näyttää juovuksissa olevalta Pyhän Hengen takia, mutta ei kuitenkaan koskaan ole varsinaisesti juopunut tai humalassa esimerkiksi mielensä puolesta, jos asialla on Pyhä Henki. Raamatusta kannattaa tässä yhteydessä huomioida myös kohdat Ensimmäinen Johanneksen kirje, luku neljä (1. Joh: 4), Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle, luku neljä (1.Tim: 4) ja Matteuksen evankeliumin luku 7 jakeesta 15 alkaen (Matt. 7:15- ).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanen, E. A.; Hurmahenkisyys evankelisessa kristikunnassa ennen ja nyt, Sortavala, 1932
  • Wislöff, Fredrik, Raitis usko, Pieksämäki, 1977, ISBN 951-600-299-4
  • Hjelt Arthur (päätoim.), Raamatun tietokirja 1, Otava, Helsinki, 1931
  • Nilsson, Torsten: Henkikaste ja kielilläpuhuminen, Kirjaneliö, Pieksämäki, 1971, ISBN 951-600-223-4
  • Hiltunen,Paavo: Toronto-ilmiö läpivalaisussa, Länsi-Suomen ev. lut. kirjakustannus, Siikainen, 1996, ISBN 951-97445-0-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Alanen, Hurmahenkisyys, s.55
  2. ↑ Nilsson, Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s.28
  3. ↑ a b Wislöff, Raitis usko, s.119
  4. ↑ Nilsson, Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s.27
  5. ↑ Nilsson, Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s.33
  6. ↑ Alanen, Hurmahenkisyys, s.56
  7. ↑ a b Hjelt, Raamatun tietokirja 1, s.611
  8. ↑ Wislöff, Raitis usko, s.120
  9. ↑ Nilsson, Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s.29
  10. ↑ Hiltunen,Toronto ilmiö,s.32-33
  11. ↑ Hiltunen,Toronto ilmiö,s.223-225
  12. ↑ Hiltunen,Toronto ilmiö,s.210-212
  13. ↑ Hiltunen,Toronto ilmiö,s.34-35

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hurmostila&oldid=20682271”