Heinrich von Kleist
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tyyli ("elämänsä kipinä", "pimeä puoli" jne) ei sovi tietosanakirjaan |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 – 21. marraskuuta 1811) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Kleististä sanottiin hänen olleen ihmismielen tuntija, realisti sekä oivaltaja. Hän kuvasi ihmismielen monia kerroksia taitavasti, luoden uusia näkökulmia perinteisiin näkemyksiin.
Kleist oli preussilainen aatelismies, upseeri mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta.
Kleist oli mielenlaadultaan helposti synkkyyteen sekä epätoivoon vajoava. Hänen mieliajatuksensakin Immanuel Kantin filosofiasta ” tieto on turhaa ja toiveet turhia” kuvasi hyvin hänen synkkää puoltaan itsessään.
Aatelinen kasvatus toi esiin hänessä toisinaan suvun vaatimukset, ja hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavassa mielentilassa.
Kleist siirtyi oikeistopolitiikkaan avustaen äärikonservatiivista lehdistöä, kannattaen tuolloin kiihkoisänmaallisia fasisteja. Hän ei löytänyt politiikasta itselleen elämän kipinää. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa, katkeroituneena.
Juuri silloin hän tutustui parantumattomasti sairaaseen Henriette Vogeliin, joka sai hänen elämän kipinänsä syttymään uudestaan hetkeksi. Kuitenkin hänen pimeä puolensa tuli juuri silloin esiin, onnellisena kirjeenvaihdosta sekä tapaamisistaan Vogelin kanssa Kleist ampui ensin naisen ja sitten itsensä 21.11.1811.
Sanotaan että Kleist haki kuolemasta sitä, mikä elämässä oli kiellettyä.
Heinrich von Kleist kuoli vuonna 1811 ollen tuntematon suuruus, kunnes ekspressionistit löysivät hänen taiteensa sata vuotta myöhemmin. Monet ovat myös löytäneet Kleistin suurena runoilijana.
[muokkaa] Tuotantoa
Hänen teoksiaan on muun muassa: Rikottu ruukku (Der zerbrochene Krug) joka sai ensi-iltansa 1996 Katona József -teatterissa Budapestissa. Rikottu ruukku näytelmäkomedia osallistui kilpailuun, jossa kilpailijoiden piti kirjoittaa näytelmä Philibert Louis Debucourtin maalaukseen La cruche cassée pohjautuvasta kuparipiirroksesta.
Rikottu ruukku on edelleen eräs Saksan näytelmätaiteen historian menestyksekkäimpiä komedioita.
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Rikottu ruukku: Huvinäytelmä. (Der Zerbrochne Krug, 1811.) Suomentanut J. Siljo. Hämeenlinna: Karisto, 1916.
- Mikael Kohlhaas ja muita kertomuksia. (Michael Kohlhaas, 1811.) Suomentanut Elvi Sinervo. Elävä maailmankirjallisuus 14. Helsinki: Tammi, 1962.
- Locarnon kerjäläiseukko ja muita kertomuksia. Suom. Marja Wich. Turku: Faros-kustannus, 2011.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Die Familie von Schroffenstein” (1802)
- A. Wilbrandt, Heinrich von Kleist (1863)
- O. Brahm, Heinrich von Kleist (1884)
- R. Bonafous, Henri de Kleist, sa vie et ses oeuvres (1894)
- H. Conrad, Heinrich von Kleist als Mensch und Dichter (1896)
- G. Minde-Pouet, Heinrich von Kleist, seine Sprache und sein Stil (1897)
- R. Steig, Heinrich von Kleists Berliner Kämpfe (1901)
- F. Servaes, Heinrich von Kleist (1902)
- S. Wukadinowic, Kleist-Studien (1904)
- S. Rahmer, H. von Kleist als Mensch und Dichter (1909)
