Félix Guattari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pierre-Félix Guattari (30. huhtikuuta 193029. elokuuta 1992) oli ranskalainen psykoterapeutti ja filosofi, joka perusti sekä skitsoanalyysin että ekosofian. Hänet tunnetaan erityisesti yhteistyöstään Gilles Deleuzen kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La révolution moléculaire (1977)
  • L’intervention institutionnelle (Paris: Petite Bibliothèque Payot, n. 382–1980)
  • Les Trois écologies (1989)
  • Cartographies Schizoanalytiques (1989)
  • Chaosmose (1992, suom. Kaaosmoosi. (Chaosmose, 1992.) Suom. Mariaana Fieandt-Jäntti ja Heikki Jäntti. Polemos. Helsinki: Tutkijaliitto, 2010. ISBN 978-952-5169-62-1. )
  • Chaosophy (1995)
  • Soft Subversions (1996)

Yhteistyössä Gilles Deleuzen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia. (Capitalisme et schizophrénie 1: L’anti-Œdipe, 1972.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Helsinki: Tutkijaliitto, 2007. ISBN 978-952-5169-51-5.
  • Kafka: Pour une Littérature Mineure (1975)
  • Capitalisme et Schizophrénie 2. Mille Plateaux (1980)
  • Mitä filosofia on?. (Qu’est-ce que la philosophie?, 1991.) Suomentanut Leevi Lehto. Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-568-1.

Yhteistyössä Antonio Negrin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les nouveaux espaces de liberté (1985)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.