Paul Natorp

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Natorp

Paul Gerhard Natorp (24. tammikuuta 185417. elokuuta 1924) oli saksalainen uuskantilainen filosofi, joka kuului Marburgin koulukuntaan. Hänet tunnettiin Platon-asiantuntijana.

Natorpin oppilaisiin kuuluivat filosofi ja historioitsija Ernst Cassirer sekä kirjailija Boris Pasternak. Natorp vaikutti fenomenologian perustajaan Edmund Husserliin sekä Hans-Georg Gadamerin varhaisiin teoksiin. Husserl antoi Natorpin vaikutukselle ja maineelle kiitoksen osasta menestystään. Lukuvuonna 1923-24 Natorp keskusteli ahkerasti Martin Heideggerin kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sozialpädagogik (1899)
  • Logik in Leitsätzen (1904)
  • Gesammelte Abhandlungen zur Sozialpädagogik (3 osaa, 1907)
  • Pestalozzi. Leben und Lehre (1909)
  • Die logischen Grundlagen der exakten Wissenschaften (1910)
  • Philosophie; ihr Problem und ihre Probleme (1911)
  • Sozialidealismus (1920)
  • Beethoven und wir (1920)
  • Allgemeine Logik, julkaistu postuumisti teoksessa Flach & Holzhey, Erkenntnistheorie und Logik im Neukantianismus (1979)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kim, Alan: Paul Natorp The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)