Postmodernismi

Wikipedia

Katalonialaisen arkkitehdin Ricardo Bofillin Antigone (1978–2000) Montpellier'ssä Ranskassa edustaa postmodernismia.

Postmodernismi (myös jälkimodernismi tai myöhäismodernismi) on taiteellinen, filosofinen ja kulttuurinen liike tai tila, jonka väitettiin syntyneen modernismin takia ja sen jälkeen. Postmodernismi oli joidenkin ajattelijoiden mielestä modernismin kritiikkiä. Postmodernismi nähtiin myös modernin luonnollisena jatkumona tai sitä täydentävänä aatesuuntana.

Postmoderni on postmodernismin lyhempi ilmaisu ja postmodernisteiksi kutsuttiin aatesuunnan kannattajia.

Postmodernismi tarkoitti asioiden tilaa, joka syntyi modernisoitumisen jälkeen, tarkemmin sanoen modernisaation kriisin yhteydessä 1800-luvun lopun Euroopassa, josta eurooppalainen ajattelu ei ole toipunut. Postmodernistit väittivät valistuksen ajasta, teollisesta vallankumouksesta ja marxilaisuudesta alkaneen modernin aikakauden päättyneen. Toisaalta on mahdotonta erotella tarkasti tai jyrkästi eri aikakausia. Postmodernistit asettivat sanan "teollinen vallankumous" suurennuslasin alle. ^[1] Enää olisi jäljellä vain "loputon nykyaika" täynnä vastakkaisia tarkoituksia. Postmoderni kulttuuri rakentui paljolti parodiasta, pastisseista ja kulttuurisista limittymistä.^[2]

Perinteisen historian loppua ja ristiriitaisuuksien tasoittumista kuvasi Francis Fukuyama kirjassaan Historian loppu (1992) tilana, jossa hänen väittämänsä mukaan länsimainen liberalismi olisi voittanut ne poliittiset aatteet, jotka aiheuttivat ristiriitoja. Liberaalin demokratian voitto takasi hänen mukaansa sen, että globaalia taistelua maailmanvallasta ei enää käyty. Jäljelle jäisi vain paikallisia konflikteja.

[muokkaa] Käsitteistä

Pääartikkeli: Moderni

Moderni tarkoittaa uutta tai nykyaikaista, tätä päivää koskevaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös 1850-luvulta höyrykoneen voimasta kehittymään alkaneen teollisen yhteiskunnan seuraajaa. Vastakohtana teolliselle yhteiskunnalle puhutaan postmodernista yhteiskunnasta palveluyhteiskuntana tai myöhemmin tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien mahdollistamien tietoverkkojen kehityksen myötä myös tietoyhteiskunnasta. Esimoderni yhteiskunta ennen teollistumista oli pääasiassa maatalousyhteiskunta.^lähde?

Siinä missä modernismi perustui valistusajan autoritäärisen rationaaliseen estetiikkaan, etiikkaan ja tietoteoriaan, postmodernismia kiinnosti enemmänkin se, miten kyseisten mukaideaalien (niin sanottujen metakerrontien) auktoriteetit määrittyivät sirpaleistumisen, konsumerismin ja dekonstruktion kautta. Postmodernismi hyökkäsi yksioikoisen maailmanlaajuisia arvoja vastaan, sekä kannusti hajotettuja ja moninaisia näkökulmia.

Erään näkemyksen^lähde?mukaan postmodernismi oli 1970-luvulla alkanut tarkastelutapa, joka korosti moninaista suhtautumista sekä filosofisiin, että taiteellisiin perusnäkemyksiin. Yhteiskunnallisesti tärkeän sysäyksen antoi Friedrich Nietzschen vuonna 1874 julkaistu tutkimus Vom Nutzen und Nachtheil der Historie für das Leben sekä Gilles Deleuzen uusi Nietzsche-tulkinta Nietzsche et la philosophie (1962). Tietyissä muotoiluissaan se ilmensi tietoyhteiskunnan moninaisuutta ja korosti, että kaikesta voi lausua mielipiteitä.

[muokkaa] Postmodernismin osa-alueita

[muokkaa] Postmoderni filosofia

Pääartikkeli: Postmoderni filosofia

Postmoderni filosofia oli eklektinen liike, jota luonnehti länsimaisen niin kutsutun "ensimmäisen filosofian" kritiikki. Se alkoi mannermaisen filosofian kritiikkinä, ja sai vaikutteita fenomenologiasta, strukturalismista sekä eksistentialismista, mukaan lukien Søren Kierkegaardin, Edmund Husserlin, Ferdinand de Saussuren ja Martin Heideggerin ajatukset. Se sai vaikutteita myös myöhemmän Ludwig Wittgensteinin kielenfilosofian kritiikistä analyyttistä filosofiaa kohtaan, sekä Marcel Maussin (1872-1950) antropologiasta ja Pierre Duhemin (1861-1918) tieteenfilosofiasta.

Siinä missä modernismi kysyi "Mitä tapahtuu todella?" kysyi postmodernismi "Mitä tapahtuu todelle?" Vielä tarkemmin, postmoderni ei kysynyt "Mitä?" vaan "Miten?"

Postmoderni filosofia väitti olevansa erityisen skeptinen kaikkia binaarisia vastakohtapareja kohtaan, väittäen niiden hallitsevan länsimaista metafysiikkaa ja humanismia. Postmoderni filosofia tuotti paljon kriittisen teorian kirjallisuutta. Sen lisäksi siihen voidaan lukea mukaan dekonstruktionistista filosofiaa, sekä erilaisia "jälki-" tai "post-" -etuliitteellä varustettuja suuntauksia, kuten jälkistrukturalismia, postmarxismia ja postfeminismiä. On kuitenkin hankala määrittää postmodernia kovin tarkoin, koska jo Hegel korosti yhteisöllisyyttä ja dialektiikkaa tiedon luonteessa, ja saksalainen hermeneuttinen perinne puolestaan tiedon holistista, historistista luonnetta.

[muokkaa] Postmodernismi taiteessa

Postmodernismi saavutti näkyvimmät tulokset arkkitehtuurissa. Teknisen ja rationalistisen arkkitehtuurin kritiikki alkoi yleistyä 1970-luvun lopulla. Antimodernismi menestyi 1980-luvun alussa varsinkin aluekaavoituksessa ja kovan rahan funktionalismin rakennustyylissä, asuntorakentamisen "laatikkotalojen" vastustuksessa.

Postmodernismi synnytti 1980-luvulle tultaessa useita regionalistisia eli alueellisia arkkitehtuurin koulukuntia eri puolille maailmaa. Kaupallisten ja globaalien arvojen sijasta arkkitehtuuriin yritettiin saada piirteitä ja materiaaleja paikallisista olosuhteista. Oulun koulukunta oli professori ja arkkitehti Reima Pietilän johtama suuntaus, jota harjoittivat Oulun yliopistossa koulutetut nuoret arkkitehdit vuosina 1975-1985. Sen piirissä toteutettiin modernismin kritiikkiä ja postmodernismia. Suomalaisen postmodernismin huomattava saavutus oli Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi Helsingissä, joka valmistui vuonna 1993. Postmodernismi loppui 1990-luvun alussa teknisen rationalismin saavutettua pääaseman suomalaisessa arkkitehtuurissa.

Kari Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman, Oulunsalon kunnantalo, 1983.	Reima Pietilä, Metso, pääkirjasto, Tampere, 1986.	Frank Gehry, Fishdance ravintola, 1989, Kobe, Japani.	Frank Gehry, Guggenheim-museo, 1997, Bilbao, Espanja.
James Stirling, Korkeakoulu 1994, Stuttgart, Saksa.	Ricardo Bofill, Hôtel de région, 1978-2000, Montpellier, Ranska.	Thomas Schütte, Kirsikkapylväs, 1987, Münster, Saksa.	Michail Chemiakin, Pietari Suuri, 1991, Pietari, Venäjä.

[muokkaa] Postmodernismin kritiikki

Postmodernismi ei onnistunut määrittelemään modernismia tarpeeksi selvästi. Jotkut lukevat sen alkaneen valistusajalta 1700-luvulta, toiset taas katsovat modernismin alkaneen ensimmäisen maailmansodan, vuoden 1918 jälkeen. Kaikki eivät ole myöskään olleet vakuuttuneita modernismin perinpohjaisesta epäonnistumisesta ja modernisuuden katoamisesta.

Postmodernismi oli alkuvaiheessaan kriittinen ja uutta luova tarkastelutapa ja asenne arvostellessaan modernismin umpikujia ja teknisen rationalisuuden ylivaltaa. Jotkut postmodernistit ovat jähmettyneet toistamaan dogmaattisesti alan johtavien filosofien kanonisoituja fraaseja.

[muokkaa] Katso myös

• Esimoderni
• Modernisaatio
• Modernismi
• Tieteiden sota
• Transmodernismi

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Burke, History and Historians in the Twentieth century (Cambridge, 2003) s. 247
2. ↑ Kirja vuoden 1998 kirjoista (Art House, 1998) s. 176

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ahmavaara, Yrjö: Esseitä tästä ajasta. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14679-X.

• Appignanesi et al.: Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville (Art House, 1998) ISBN 951-887-131-0

• Terry Eagleton, The Illusions of Postmodernism, 1996

• Keith Jenkins (toim.) The Postmodern History Reader, 1997

• Labinger, Jay A. & Harry Collins (toim.): Ainoa kulttuuri?. (Alkuteos: The One Culture?: A Conversation about Science, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2006. ISBN 952-5202-61-5.

• Pulkkinen, Tuija: Postmoderni politiikan filosofia. (Alkuteos: The postmodern and the political agency, 1996.) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tekijän suomentama. 2. painos 2003. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-724-2.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Postmoderni arkkitehtuuri.

• Fredric Jameson Postmodernismi, myöhäiskapitalismin ideologia, 1991. (englanniksi)