Kurt Vonnegut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurt Vonnegut
Kurt-Vonnegut-US-Army-portrait.jpg
Syntynyt 11. marraskuuta 1922
Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Kuollut 11. huhtikuuta 2007
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatit kirjailija, esseisti
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Aikakausi 1950–2005
Tyylilajit science fiction, satiiri, musta huumori
Ensiteokset Sähköpiano (1952)
Sivusto vonnegut.com (englanniksi)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kurt Vonnegut Jr. (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat11. huhtikuuta 2007 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Vonnegut tunnettiin osin sarkastisesta kirjoitustyylistään, joka oli sekoitus dokumentaarista kuvausta, science fictionia, mustaa huumoria ja satiiria. Vonnegutin tarinoiden kantava sanoma on voimakkaan humanistinen, joskus osin anarkistinenkin.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukutausta ja nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äitinsä Edith Lieber Vonnegutin ja isänsä Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan, poika Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimivan isä-Kurtin töitä.

Vonnegut aloitti kirjoittamisen lukiossa Shortridge High Schoolissa, jossa hän kirjoitti kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echoon. Lehti oli ensimmäinen joka päivä ilmestyvä koululehti Yhdysvalloissa, ja Vonnegut oli myös sen toimittaja.[1]

Vuonna 1940 Vonnegut aloitti isänsä toiveesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja.[1] Vonnegutin opinnot etenivät hitaasti.[2]

Sotakokemukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vonnegut liittyi toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Yhdysvaltain armeijaan. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet asetettiin maavoimien ASTP -ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa yliopistoissa teknisesti erikoistuneita upseerikokelaita.[3] Vonnegut aloitti jatko-opinnot konetekniikan parissa Carnagien teknillisessä korkeakoulussa ja jatkoi opintoja Tennesseen yliopistossa.

Normandian maihinnousun jälkeen Yhdysvaltain armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistön peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelijaksi.[4]

Kuukauden kestäneessä kiivaassa Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen hän joutui 22. joulukuuta 1944 saksalaisten sotavangiksi. Sotavankeusaikanaan Dresdenissä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa.[5] Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.

Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa.[4] Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple heart). Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen tuotantoonsa ja mielipiteisiinsä sekä myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa.

Työura ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli 1945–1947 Chicagon yliopistossa antropologiaa saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, "korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta" – erityisesti romaanista Kissan kehto.[6] Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina chicagolaiselle uutistoimistolle Chicago City News Bureau.

Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chicagosta Schenectedyyn New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolle. GE:llä hän pääsi työnsä ohessa kuuntelemaan päivittäin tutkijoiden keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijan uraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.

Sähköpiano, Vonnegutin esikoisromaanin suomennoksen kansi (Tammi, 1981).

Vonnegut työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin hän muutti perheineen West Barnstablen Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.[5] Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on satiirinen, teknologian ylivaltaa arvosteleva tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jonka kansalaiset on jaettu eri kasteihin.

Toinen romaani Titanin seireenit ilmestyi 1959. 1960-luku oli Vonnegutille tuotteliasta aikaa. Hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat nopeasti lukijoita erityisesti yliopistoväen keskuudessa[7]. Hän oli kaksi vuotta opettamassa kuuluisassa University of Iowa Writers' Workshop -opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.

1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980-, että 1990- luvuilla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisimmän, 1996 julkaistun Ajanjäristys-romaanin jälkeen hän vetäytyi kirjoittamisesta ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalauksia ja silkkipainotöitä ja kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs.[1] Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa, myös runoja ja piirroksia sisältävä esseekokoelma Maaton mies.[2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vonnegutin äiti teki hänen armeija-aikanaan, toukokuussa 1944, itsemurhan unilääkkeillä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli vuonna 1957.[2]

Vonnegut oli naimisissa kahdesti. Hän avioitui 1945 lapsuudenystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.

Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuonna 1958 lopulla hänen sisarensa Alice kuoli syöpään, kaksi päivää sen jälkeen kun hänen miehensä oli kuollut junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitostaan.[8] Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.[9]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja, ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut satirisoi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän kritisoi tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti pientä ihmistä yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa.

Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteisnovelleja kirjoittava Kilgore Trout. Philip José Farmer julkaisi samalla nimellä teoksen Venus on the half-Shell, jota luultiin Vonnegutin kirjoittamaksi. Kun totuus paljastui, jotkut ilmaisivat, että mestarin olisi syytä ottaa oppia oppipojaltaan. Vonnegut itse katsoi joutuneensa oman haamunsa vangiksi.[7]

Novellit ja romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies' Home Journal.

Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilön elämä ei etene kronologisesti vaan hän heittelehtii ajassa kokien elämänsä vaiheet sekalaisessa järjestyksessä. Päähenkilö elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.

Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut on jatkanut myöhemmissäkin teoksissaan, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.

Viimeisinä vuosinaan Vonnegut vetäytyi kirjoittamisesta, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.

Näytelmät ja televisiotyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
  • Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
  • Make Up Your Mind, 1993.
  • Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.[10]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu nimi
(Alkuperäinen nimi)
Julkaisuvuosi Suomennettu Suomentaja
Sähköpiano
(Player Piano)
1952 1981 Aarne T.K. Lahtinen
Titanin seireenit
(Sirens of Titan)
1959 1979 Marjatta Kapari
Äiti yö
(Mother Night)
1961 1977 Matti Santalahti, Marjatta Kapari
Kissan kehto
(Cat's Cradle)
1963 1975 Marjatta Kapari
Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
(God Bless You, Mr. Rosewater)
1967 1972 Marjatta Kapari
Teurastamo 5
(Slaughterhouse-five)
1969 1970 Juhani Jaskari
Mestarien aamiainen
(Breakfast of champions)
1973 1974 Marjatta Kapari
Hui hai
(Slapstick)
1976 1978 Jukka Kemppinen
Piruparka
(Jailbird)
1979 1980 Jukka Kemppinen
Kalmasilmä
(Deadeye Dick)
1982 1983 Juhani Koskinen
Galápagos
(Galápagos)
1985 1986 Jukka Kemppinen
Siniparta
(Bluebeard)
1987 1988 Erkki Jukarainen
Hokkus pokkus
(Hocus pocus)
1990 1990 Erkki Jukarainen
Ajanjäristys
(Timequake)
1996 1998 Erkki Jukarainen

Esseekokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu nimi
(Alkuperäinen nimi)
Julkaisuvuosi Suomennettu Suomentaja
Kuolemaa tylympiä kohtaloita
(Fates Worse Than Death)
1991 1993 Erkki Jukarainen
Maaton mies
(A Man Without a Country)
2005 2007 Erkki Jukarainen[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Petri Liukkonen: Authors' Calendar – Kirjailijakalenteri 1999–2001. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 20.7.2007. (englanniksi)
  2. a b c d Glenn Berggoetz: Autobiography and Philosophy in the Personal Novels of Kurt Vonnegut: 1968–1979 1998. Marek Vit's Kurt Vonnegut's Corner. Viitattu 7.5.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. The Army Specialized Training program
  4. a b Kurt Vonnegut: Kuolemaa tylympiä kohtaloita. s. 97–124. Tammi, 1993. ISBN 951-30-9990-3.
  5. a b The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Chronology
  6. The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Education
  7. a b Jukka Petäjä, Tulimyrsky karaisi pasifistiksi, Helsngin Sanomat 26.2.2012 sivu C 2
  8. The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Family
  9. Kurt Vonnegut, Novelist Who Caught the Imagination of His Age, Is Dead at 84, New York Times 12.4.2007
  10. The Vonnegut Web/ Kurt Vonnegut: Complete Writings
  11. Suomalainen Kirjakauppa - Maaton mies

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
  • Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Kurt Vonnegut -sitaatteja.