Kurt Vonnegut

Wikipedia

Kurt Vonnegut
Syntynyt	11. marraskuuta 1922 Indianapolis,Indiana
Kuollut	11. huhtikuuta 2007 New York City, New York
Ammatit	kirjailija, esseisti
Kansallisuus	Yhdysvallat
Aikakausi	1950–2005
Tyylilajit	science fiction, satiiri, musta huumori
Ensiteokset	Sähköpiano (1952)
Sivusto	vonnegut.com (englanniksi)

Kurt Vonnegut Jr.  kuuntele ääntämys^? (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana – 11. huhtikuuta 2007 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Vonnegut tunnettiin osin sarkastisesta kirjoitustyylistään, joka oli sekoitus dokumentaarista kuvausta, science fictionia, mustaa huumoria ja satiiria. Vonnegutin tarinoiden kantava sanoma on voimakkaan humanistinen, joskus osin anarkistinenkin.

Sisällysluettelo 1 Elämänvaiheet 1.1 Sukutausta ja nuoruusaika 1.2 Sotakokemukset 1.3 Työura ja opinnot 1.4 Perhe 1.5 Kuolema 2 Tuotanto 2.1 Novellit ja romaanit 2.2 Näytelmät ja televisiotyöt 2.3 Suomennetut teokset 3 Lähteet 3.1 Viitteet 4 Aiheesta muualla 4.1 Kirjallisuutta 4.2 Internet-linkkejä

[muokkaa] Elämänvaiheet

[muokkaa] Sukutausta ja nuoruusaika

Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äitinsä Edith Lieber Vonnegutin ja isänsä Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan, poika Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimivan isä-Kurtin töitä.

Kirjoittamisen Vonnegut aloitti lukiossa Shortridge High Schoolissa kirjoittamalla kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echo. Lehti oli ensimmäinen joka päivä ilmestynyt koululehti USA:ssa, ja Vonnegut toimi myös sen toimittajana.^[1]

Vuonna 1940 Vonnegut aloitti isänsä toiveesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja.^[1] Opinnoissaan Vonnegut edistyi hyvin hitaasti.^[2]

[muokkaa] Sotakokemukset

Toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Vonnegut liittyi Yhdysvaltojen armeijaan. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet asetettiin maavoimien ASTP -ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa eri yliopistoissa teknisesti erikoistuneita upseerikokelaita.^[3] Vonnegut lähetettiin jatko-opiskelemaan konetekniikkaa ensin Carnagien teknilliseen korkeakouluun ja sen jälkeen Tennesseen yliopistoon.

Normandian maihinnousun jälkeen USAn armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistön peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelijaksi.^[4]

Kiivaassa, kuukauden kestäneessä Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen joutui saksalaisten sotavangiksi 22. joulukuuta 1944. Sotavankeusaikanaan Dresdenissä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa. Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.^[5]

Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa.^[4] Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple heart). Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen tuotantoonsa ja mielipiteisiinsä, sekä myöhempään kirjalliseeen tuotantoonsa.

[muokkaa] Työura ja opinnot

Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli Chicagon yliopistossa antropologiaa vuosina 1945–1947, saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, "korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta" – erityisesti romaanista Kissan kehto.^[6] Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina chicagolaiselle uutistoimistolle Chicago City News Bureau.

Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chicagosta Schenectedy:in New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolle. GE:llä hän pääsi työnsä ohessa kuuntelemaan päivittäin eri tiedemiesten keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijan uraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.

Hän työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin muutti perheineen West Barnstable:in Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon, ja siirtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.^[5] Seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa, Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä, ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on satiirinen, teknologian ylivaltaa arvosteleva tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jonka kansalaiset on jaettu eri kasteihin.

Toinen romaani Titanin seireenit julkaistiin vuonna 1959. 1960-luvu on Vonnegutille tuotteliasta aikaa; hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat nopeasti lukijoita erityisesti yliopistoväen keskuudessa. Hän oli kaksi vuotta opettamassa kuuluisassa University of Iowa Writers' Workshop -opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.

1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980-, että 1990- luvuilla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisimmän, 1996 julkaistun Ajanjäristys-romaanin jälkeen hän vetäytyi kirjoittamisesta, ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalauksia ja silkkipainotöitä, sekä kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs.^[1] Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt julkaisunsa, myös runoja ja piirroksia sisältävä esseekokoelma Maaton mies.^[2]

[muokkaa] Perhe

Vonnegutin armeija-aikana, toukokuussa 1944 hänen äitinsä teki itsemurhan yliannoksella unilääkkeitä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen, kunnes kuoli vuonna 1957.^[2]

Vonnegut oli naimisissa kahdesti; hän avioitui 1945 lapsuudenystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.

Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuonna 1958 lopulla hänen siskonsa Alice kuoli syöpään, kaksi päivää miehensä menehdyttyä junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitostaan.^[7] Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla, ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.^[2]

[muokkaa] Kuolema

Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.^[8]

[muokkaa] Tuotanto

Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja, ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut satirisoi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän kritisoi tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti pientä ihmistä yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa.

Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteisnovelleja kirjoittava Kilgore Trout.

[muokkaa] Novellit ja romaanit

Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies' Home Journal.

Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilö matkustaa ajassa ja elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.

Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut on jatkanut myöhemmissäkin töissään, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.

Viimeisinä vuosinaan Vonnegut vetäytyi kirjoittamisesta, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.

[muokkaa] Näytelmät ja televisiotyöt

• Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
• Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
• Make Up Your Mind, 1993.
• Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.^[9]

[muokkaa] Suomennetut teokset

Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi)	Julkaisuvuosi	Suomennettu	Suomentaja
Sähköpiano (Player Piano)	1952	1981	Aarne T.K. Lahtinen
Titanin seireenit (Sirens of Titan)	1959	1979	Marjatta Kapari
Äiti yö (Mother Night)	1961	1977	Matti Santalahti, Marjatta Kapari
Kissan kehto (Cat's Cradle)	1963	1975	Marjatta Kapari
Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater (God Bless You, Mr. Rosewater)	1967	1972	Marjatta Kapari
Teurastamo 5 (Slaughterhouse-five)	1969	1970	Juhani Jaskari
Mestarien aamiainen (Breakfast of champions)	1973	1974	Marjatta Kapari
Hui hai (Slapstick)	1976	1978	Jukka Kemppinen
Piruparka (Jailbird)	1979	1980	Jukka Kemppinen
Kalmasilmä (Deadeye Dick)	1982	1983	Juhani Koskinen
Galápagos (Galápagos)	1985	1986	Jukka Kemppinen
Siniparta (Bluebeard)	1987	1988	Erkki Jukarainen
Hokkus pokkus (Hocus pocus)	1990	1990	Erkki Jukarainen
Kuolemaa tylympiä kohtaloita (Fates Worse Than Death)	1991	1993	Erkki Jukarainen
Ajanjäristys (Timequake)	1996	1998	Erkki Jukarainen
Maaton mies (A Man Without a Country)	2005	2007	Erkki Jukarainen[10]

[muokkaa] Lähteet

Matthew Robinson: Kurt Vonnegut dead at 84 12.4.2007. Reuters. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)

Jukka Petäjä: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara 12.4.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 14.4.2007.

Kaleva 13.4.2007

Helsingin Sanomat 13.4.2007

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

[muokkaa] Internet-linkkejä

• Chris Huber: The Vonnegut Web 2.5.2005. Chris Huber. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)
• New Media Services: Kurt Vonnegutin viralliset kotivut Kurt Vonnegut. Viitattu 21.5.2007. (englanniksi)
• Vonnegutin haastattelu YLE:n Elävässä arkistossa
• Suomenkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
• Englanninkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
• Markku Soikkeli: Teurastamo 5. Kiiltomato.net 22.6.2005.
• Jukka Petäjä: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara. Helsingin sanomat 12.4.2007.
• Jukka Petäjä: Maaton mies. Helsingin sanomat 15.9.2007.
• Pentti Pesä: Maaton mies. Savon sanomat 17.7.2007.
• Jussi Virratvuori: Maaton mies. Karjalainen.