Kurt Vonnegut
Wikipedia
| Kurt Vonnegut | |
|---|---|
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1922 Indianapolis,Indiana |
| Kuollut | 11. huhtikuuta 2007 New York City, New York |
| Ammatit | kirjailija, esseisti |
| Kansallisuus | |
| Aikakausi | 1950–2005 |
| Tyylilajit | science fiction, satiiri, musta huumori |
| Ensiteokset | Sähköpiano (1952) |
| Sivusto | vonnegut.com (englanniksi) |
Kurt Vonnegut Jr.
kuuntele ääntämys? (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana – 11. huhtikuuta 2007 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Vonnegut tunnettiin osin sarkastisesta kirjoitustyylistään, joka oli sekoitus dokumentaarista kuvausta, science fictionia, mustaa huumoria ja satiiria. Vonnegutin tarinoiden kantava sanoma on voimakkaan humanistinen, joskus osin anarkistinenkin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
[muokkaa] Sukutausta ja nuoruusaika
Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äitinsä Edith Lieber Vonnegutin ja isänsä Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan, poika Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimivan isä-Kurtin töitä.
Kirjoittamisen Vonnegut aloitti lukiossa Shortridge High Schoolissa kirjoittamalla kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echo. Lehti oli ensimmäinen joka päivä ilmestynyt koululehti USA:ssa, ja Vonnegut toimi myös sen toimittajana.[1]
Vuonna 1940 Vonnegut aloitti isänsä toiveesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja.[1] Opinnoissaan Vonnegut edistyi hyvin hitaasti.[2]
[muokkaa] Sotakokemukset
Toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Vonnegut liittyi Yhdysvaltojen armeijaan. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet asetettiin maavoimien ASTP -ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa eri yliopistoissa teknisesti erikoistuneita upseerikokelaita.[3] Vonnegut lähetettiin jatko-opiskelemaan konetekniikkaa ensin Carnagien teknilliseen korkeakouluun ja sen jälkeen Tennesseen yliopistoon.
Normandian maihinnousun jälkeen USAn armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistön peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelijaksi.[4]
Kiivaassa, kuukauden kestäneessä Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen joutui saksalaisten sotavangiksi 22. joulukuuta 1944. Sotavankeusaikanaan Dresdenissä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa. Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.[5]
Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa.[4] Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple heart). Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen tuotantoonsa ja mielipiteisiinsä, sekä myöhempään kirjalliseeen tuotantoonsa.
[muokkaa] Työura ja opinnot
Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli Chicagon yliopistossa antropologiaa vuosina 1945–1947, saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, "korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta" – erityisesti romaanista Kissan kehto.[6] Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina chicagolaiselle uutistoimistolle Chicago City News Bureau.
Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chicagosta Schenectedy:in New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolle. GE:llä hän pääsi työnsä ohessa kuuntelemaan päivittäin eri tiedemiesten keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijan uraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.
Hän työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin muutti perheineen West Barnstable:in Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon, ja siirtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.[5] Seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa, Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä, ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on satiirinen, teknologian ylivaltaa arvosteleva tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jonka kansalaiset on jaettu eri kasteihin.
Toinen romaani Titanin seireenit julkaistiin vuonna 1959. 1960-luvu on Vonnegutille tuotteliasta aikaa; hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat nopeasti lukijoita erityisesti yliopistoväen keskuudessa. Hän oli kaksi vuotta opettamassa kuuluisassa University of Iowa Writers' Workshop -opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.
1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980-, että 1990- luvuilla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisimmän, 1996 julkaistun Ajanjäristys-romaanin jälkeen hän vetäytyi kirjoittamisesta, ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalauksia ja silkkipainotöitä, sekä kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs.[1] Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt julkaisunsa, myös runoja ja piirroksia sisältävä esseekokoelma Maaton mies.[2]
[muokkaa] Perhe
Vonnegutin armeija-aikana, toukokuussa 1944 hänen äitinsä teki itsemurhan yliannoksella unilääkkeitä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen, kunnes kuoli vuonna 1957.[2]
Vonnegut oli naimisissa kahdesti; hän avioitui 1945 lapsuudenystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.
Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuonna 1958 lopulla hänen siskonsa Alice kuoli syöpään, kaksi päivää miehensä menehdyttyä junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitostaan.[7] Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla, ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.[2]
[muokkaa] Kuolema
Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.[8]
[muokkaa] Tuotanto
Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja, ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut satirisoi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän kritisoi tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti pientä ihmistä yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa.
Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteisnovelleja kirjoittava Kilgore Trout.
[muokkaa] Novellit ja romaanit
Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies' Home Journal.
Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilö matkustaa ajassa ja elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.
Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut on jatkanut myöhemmissäkin töissään, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.
Viimeisinä vuosinaan Vonnegut vetäytyi kirjoittamisesta, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.
[muokkaa] Näytelmät ja televisiotyöt
- Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
- Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
- Make Up Your Mind, 1993.
- Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.[9]
[muokkaa] Suomennetut teokset
| Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi) |
Julkaisuvuosi | Suomennettu | Suomentaja |
| Sähköpiano (Player Piano) |
1952 | 1981 | Aarne T.K. Lahtinen |
| Titanin seireenit (Sirens of Titan) |
1959 | 1979 | Marjatta Kapari |
| Äiti yö (Mother Night) |
1961 | 1977 | Matti Santalahti, Marjatta Kapari |
| Kissan kehto (Cat's Cradle) |
1963 | 1975 | Marjatta Kapari |
| Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater (God Bless You, Mr. Rosewater) |
1967 | 1972 | Marjatta Kapari |
| Teurastamo 5 (Slaughterhouse-five) |
1969 | 1970 | Juhani Jaskari |
| Mestarien aamiainen (Breakfast of champions) |
1973 | 1974 | Marjatta Kapari |
| Hui hai (Slapstick) |
1976 | 1978 | Jukka Kemppinen |
| Piruparka (Jailbird) |
1979 | 1980 | Jukka Kemppinen |
| Kalmasilmä (Deadeye Dick) |
1982 | 1983 | Juhani Koskinen |
| Galápagos (Galápagos) |
1985 | 1986 | Jukka Kemppinen |
| Siniparta (Bluebeard) |
1987 | 1988 | Erkki Jukarainen |
| Hokkus pokkus (Hocus pocus) |
1990 | 1990 | Erkki Jukarainen |
| Kuolemaa tylympiä kohtaloita (Fates Worse Than Death) |
1991 | 1993 | Erkki Jukarainen |
| Ajanjäristys (Timequake) |
1996 | 1998 | Erkki Jukarainen |
| Maaton mies (A Man Without a Country) |
2005 | 2007 | Erkki Jukarainen[10] |
[muokkaa] Lähteet
- Matthew Robinson: Kurt Vonnegut dead at 84 12.4.2007. Reuters. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)
- Jukka Petäjä: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara 12.4.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 14.4.2007.
- Kaleva 13.4.2007
- Helsingin Sanomat 13.4.2007
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Petri Liukkonen: Authors' Calendar – Kirjailijakalenteri 1999–2001. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 20.7.2007. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Glenn Berggoetz: Autobiography and Philosophy in the Personal Novels of Kurt Vonnegut: 1968–1979 1998. Marek Vit's Kurt Vonnegut's Corner. Viitattu 7.5.2007. (englanniksi)
- ↑ The Army Specialized Training program
- ↑ 4,0 4,1 Kurt Vonnegut: Kuolemaa tylympiä kohtaloita. s. 97–124. Tammi, 1993. ISBN 951-30-9990-3.
- ↑ 5,0 5,1 The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Chronology
- ↑ The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Education
- ↑ The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Family
- ↑ Kurt Vonnegut, Novelist Who Caught the Imagination of His Age, Is Dead at 84, New York Times 12.4.2007
- ↑ The Vonnegut Web/KURT VONNEGUT: Complete Writings
- ↑ Suomalainen Kirjakauppa - Maaton mies
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
- Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
[muokkaa] Internet-linkkejä
- Chris Huber: The Vonnegut Web 2.5.2005. Chris Huber. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)
- New Media Services: Kurt Vonnegutin viralliset kotivut Kurt Vonnegut. Viitattu 21.5.2007. (englanniksi)
- Vonnegutin haastattelu YLE:n Elävässä arkistossa
- Suomenkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
- Englanninkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
- Markku Soikkeli: Teurastamo 5. Kiiltomato.net 22.6.2005.
- Jukka Petäjä: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara. Helsingin sanomat 12.4.2007.
- Jukka Petäjä: Maaton mies. Helsingin sanomat 15.9.2007.
- Pentti Pesä: Maaton mies. Savon sanomat 17.7.2007.
- Jussi Virratvuori: Maaton mies. Karjalainen.

