Jukka Kemppinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jukka Kemppinen
The Kemppinen Reception Berkeley (Crop).jpg
Syntynyt 23. joulukuuta 1944 (ikä 69)
Kauhava
Asuinpaikka Kirkkonummi[1]
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Sukujuuret karjalainen[2]
Tutkimusala informaatio- ja teknologia-oikeus, digitoituvat sisällöt ja tekijänoikeudet
Instituutti Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tietotekniikan tutkimuslaitos, Kalifornian yliopisto, Berkeley
Tutkinnot Helsingin yliopisto, Turun yliopisto
Oppilaat mm. Herkko Hietanen[3]
Tunnustukset Kirkon kirjallisuuspalkinto[1]

Jukka Martti Kemppinen (s. 23. joulukuuta 1944 Kauhava)[4] on suomalainen professori, dosentti, filosofian tohtori, varatuomari, kirjailija ja suomentaja. Kemppinen on ollut informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 2003-2009.[2] Hän on johtava tutkija[5] Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan tutkimuslaitoksessa vuodesta 2001, Helsingin yliopiston oikeustieteen dosentti vuodesta 1992 sekä Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti.

Kemppinen on kirjoittanut kuusi runokirjaa, esseitä, artikkeleita, tietokirjoja, romaanin, arvosteluja etenkin kirjallisuudesta ja musiikista sekä kolumneja. Hän on kääntänyt runsaasti kirjallisuutta kymmenestä eri kielestä ja tehnyt radio-ohjelmia. Kemppisen blogi kerää päivittäin yli tuhat lukijaa. Se valittiin vuoden 2013 parhaaksi blogiksi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen järjestämässä kilpailussa.[6]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemppinen on karjalaista sukua, lähtöisin Rautjärven Ilmeeltä.[2] Hänen vanhempansa ovat laamanni Kullervo Kemppinen ja libristi Laila Kemppinen, o.s. Nurmi.[1]

Vuonna 1951 Kemppinen aloitti kansakoulun Kauhavalla. Hänen luokkatovereihinsa kuului muun muassa Antti Tuuri.[7]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1964–1968 Kemppinen työskenteli Otavan kustannustoimittajana ja Mainos-TV:n elokuvatoimittajana. Kemppinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1967 Helsingin yliopistosta.[1] Vuosina 1968–1972 hän toimi asianajajana ja 1973–1975 Otavan lainopillisena avustajana. Vuosina 1975–1991 hän oli korkeimman oikeuden esittelijä ja 1991–1999 Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena. Vuosina 1999–2001 hän oli Teknillisen korkeakoulun professori. Kemppinen on ollut jäsenenä tekijänoikeuslakikomiteassa, asunto-osakeyhtiölakikomiteassa ja tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa 2001–2003. Hän on ollut vieraileva tutkija ja professori Kalifornian yliopisto, Berkeleyssä[2].

Kemppinen väitteli filosofian tohtoriksi kulttuurihistorian alalta Turun yliopistosta 1992.[1] Kemppisen työtä ohjasi muun muassa Aulis Aarnio. Hän on kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa.

Digitoituvat sisällöt ja tekijänoikeudet ovat Jukka Kemppisen erityisaluetta. Toiminnastaan hän on saanut julkisia palkintoja, viimeksi Telia-Soneran palkinnon tietotekniikan alusrakenteen kehittämisestä. Vuodesta 2000 hän on ollut ohjaamassa väitöskirjatöitä, joissa tekninen osaaminen kytkeytyy oikeudellisiin ongelmiin. Hänen tohtorioppilaitaan ovat olleet muun muassa Raimo Siltala, Mikko Välimäki ja Herkko Hietanen. Kemppinen jäi eläkkeelle professorin virasta vuonna 2008, mutta jatkaa tutkimuksen taustavaikuttajana HIITissä.

Muu toiminta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuva, elokuva ja sarjakuva ovat Kemppistä lähellä. Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa elokuvia Mommilan veriteot 1917 (1973) ja Lumikuningatar (1986). Hän on kristillisen Askel-lehden kolumnisti. Aikaisemmin hän on kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin[2]. Kemppisen veljekset ovat kirjoittaneet yhdessä Puukot-teoksen, jonka kuvituksesta vastasi Mikko Kemppinen. Seppo Kemppinen puolestaan on jatkanut asianajotoimisto Borenius & Kemppisen osakkaana perheen isän, Kullervo Kemppisen jälkeen.

Kemppinen on kääntänyt muun muassa Catulluksen ja Guillaume Apollinairen runoja, George Orwellin esseitä, Saul Bellowin ja Isaac Bashevis Singerin romaaneja sekä kuusi Hergén Tintti-albumia.[2]

Kemppinen on ollut aviossa kustannustoimittaja Marja Kemppisen (1942–1994) kanssa 1966–1994 ja elokuvaohjaaja Päivi Hartzellin kanssa vuodesta 1996.[8] Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä on kolme lasta.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeusalan tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuluttajansuojalaki: Kuluttajansuojalain selityksiä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08841-2.
  • (toim.): Immateriaalioikeudellisia oikeustapauksia. Helsinki: Suomen lakimiesliiton kustannus, 1981. ISBN 951-640-140-6.
  • Kemppinen, Jukka & Kukkonen, Heikki: Perusparannuksia koskeva päätöksenteko asunto-osakeyhtiössä. Helsinki: Asuntohallitus, 1984. ISBN 951-46-7538-X.
  • Haarmann, Pirkko-Liisa & Kemppinen, Jukka & Mansala, Marja-Leena: Immateriaalioikeuden lakikirja. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISBN 951-640-345-X.
  • Oikeus kulttuuri-ilmiönä. Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisuja 1/1990. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1990. ISBN 951-37-0187-5.
  • Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot: Korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918–1990. Väitöskirja: Turun yliopisto. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0978-7.
  • Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot: Korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918–1990. 2, Tilasto-osa. Kirkkonummi: J. Kemppinen, 1992. ISBN 952-90-4179-9.
  • Taistelu oikeudesta: Kirjoituksia ajassa. Helsinki: Werner Söderström lakitieto, 1997. ISBN 951-670-014-4.
  • Digitaaliongelma: Kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 242. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2006. ISBN 952-214-223-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Informaatio-oikeuden alkeet. Helsinki: Tietosanoma, 2011. ISBN 978-951-885-325-4.

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaukoranta, Heikki & Kemppinen, Jukka: Sarjakuvat. Helsinki: Otava, 1972, laajennettu painos 1982.
  • Puukot. Kuvitus: Mikko Kemppinen. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-02469-8.
  • Kaukoranta, Heikki & Kaukoranta, Soile & Kemppinen, Jukka (toim.): Sarjakuvan maailmat: Antologia. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06628-5.
  • Salonen, Kalervo & Kemppinen, Jukka: Elämisen oppikirja. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06835-0.
  • Elämän varjo: Muuan yökirja. Helsinki: Kirjapaja, 1996. ISBN 951-625-418-7.
  • Uusi taivas, toinen maa. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-494-2.

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Artikkeleita, muun muassa hakuteoksissa Encyclopaedia Iuridica Fennica, Otavan suuri ensyklopedia, Otavan suuri musiikkitietosanakirja, Fokus-tietosanakirja.
  • Tutkielmia oikeustieteellisissä aikakauskirjoissa ja tutkimuksia yhdessä muiden kanssa eri julkaisusarjoissa.
  • Sanomalehtikirjoituksia eri lehdissä vuodesta 1959. Esseitä Parnassossa, Kanavassa, Helsingin Sanomissa ja muissa lehdissä vuodesta 1971.
  • Radio-ohjelmia.
  • Suomennoksia vuodesta 1964.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kemppinen, Jukka Sanojen aika - suomalaisia nykykirjailijoita. 14.12.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 19.4.2009.
  2. a b c d e f Munnukka, Antti: Kemppinen Kauhavalta tuli Lappeenrantaan Etelä-Saimaa. 14.12.2003. Viitattu 19.4.2009.
  3. OTM Herkko Hietasen väitöstilaisuus: The Pursuit of Efficient Copyright Licensing How Some Rights Reserved Attempts to Solve the Problems of All Rights Reserved 1.12.2008. Lappeenrannan yliopisto. Viitattu 19.4.2009.
  4. Kuka kukin on = Who's who in Finland: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20606-0.
  5. engl. affiliate principal scientist.
  6. Suomen paras blogi on nyt valittu
  7. Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista 14.10.2006. Viitattu 19.4.2009.
  8. Kemppinen, Jukka: Elämän varjo: Muuan yökirja, s. 21, 39, 55, 86, 167. Helsinki: Kirjapaja, 1996. ISBN 951-625-418-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]