Guillaume Apollinaire

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guillaume Apollinaire
Guillaume Apollinaire 1914.jpg
Syntynyt 26. elokuuta 1880
Flag of Italy (1861-1946).svg Rooma, Italia
Kuollut 9. marraskuuta 1918 (38 vuotta)
Ranskan lippu Pariisi, Ranska
Ammatit runoilija, taidekriitikko
Aikakausi 1902–1918
Ensiteokset Mätänevä velho (1909)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Guillaume Apollinaire (26. elokuuta 18809. marraskuuta 1918, oik. Wilhelm Apollonaris de Kostrowitsky) oli runoilija ja taidekriitikko. Hän oli 1900-luvun alkupuolen johtavia ranskalaisia runoilijoita, ja hänen sanotaan keksineen termin surrealismi. Taidekriitikon työllään hän vaikutti dadaismin, kubismin, surrealismin ja futurismin kehitykseen.[1] Apollinaire osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan riveissä ja sai osuman päähänsä. Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin espanjantautiin ja on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apollinaire syntyi Wilhelm Albert Vladimir Apollinaris Kostrowitzky-Wążina Roomassa, mutta sai ranskalaisen koulutuksen ja otti nimekseen Guillaume Apollinaire. Apollinairen äiti Angelica Kostrowicka oli puolalaissyntyinen aatelinen, joka oli syntynyt Helsingissä. Apollinairen isä oli luultavasti sveitsinitalialainen aristokraatti Francesco Flugi d'Aspermont, joka katosi Apollinairen elämästä.

7. syyskuuta vuonna 1911 Ranskan poliisi pidättää Guillaume Apollinairen epäiltynä Mona Lisan varastamisesta, mutta vapautti hänet viikkoa myöhemmin. Apollinaire oli kirjoittanut sanomalehdissä, että Louvre pitäisi polttaa. Lisäksi Apollinaire tunsi Géry Piéretin, belgialaisen tauluvarkaan, joka oli poliisin ja Louvren vanha tuttu. Apollinaire ja Piéret eivät tienneet varkaudesta mitään.

Apollinaire oli yksi Pariisin Montparnassen taiteilijayhteisön jäsenistä. Hänen ystäviinsä kuuluivat Pablo Picasso, Max Jacob, Erik Satie, Jean Cocteau, Marc Chagall ja Marcel Duchamp.

Apollinairen runous on lähellä symbolismia ja yhdistää perinteisiä runouden muotoja moderniin kuvastoon. Vuonna 1913 Apollinaire julkaisi esseen Les Peintres cubistes, joka kertoi kubismista.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alcools: Runovalikoima. Valikoima Alcools-kokoelmasta (1913) sekä muutama runo sen ulkopuolelta. Suomentanut Jukka Kemppinen. Delfiinikirjat. Otava, 1977. ISBN 951-1-04279-3.
  • Hirveä Hospodar ja Nuoren Don Juanin urotyöt. (Les Onze Mille Verges ou les amours d'un hospodar, 1907; Les exploits d'un jeune Don Juan, 1911). Suomentanut ja jälkisanan kirjoittanut Väinö Kirstinä. Gummerus, 1992. ISBN 951-1-04279-3.
  • Mätänevä velho. (L'enchanteur pourissant, 1909.) Suomennos ja esipuhe: Riikka Mahlamäki. Runojen suomennokset: Kristian Blomberg ja Ismo Puhakka. Like, 2004. ISBN 952-471-310-1.

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les peintres cubistes, 1913
  • La Fin de Babylone, 1914
  • Le poète assassiné, 1916
  • Calligrammes, 1918
  • Le Flâneur des Deux Rives, 1918
  • La femme assise, 1920
  • Le guetteur mélancolique, 1952

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 642. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.