Korkein oikeus (Suomi)

Korkein oikeus (lyhenne KKO) (ruots. Högsta domstolen, HD) on toinen Suomen korkeimman oikeusasteen tuomioistuimista, jonka tärkein tehtävä on ennakkoratkaisujen antaminen. Perustuslain 3 §:n mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Hallintolainkäyttöasioissa ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus.

Historia

Korkeimman oikeuden rakennus Helsingin Pohjoisesplanadilla.

Korkeimman oikeuden tuomiovallan historiallisena lähtökohtana on Ruotsin kuninkailla aikoinaan ollut oikeus purkaa tuomioita. Tämä oikeus säilyi kuninkaalla myös sen jälkeen kun valtakuntaan perustettiin Svean hovioikeus vuonna 1614.

Korkeimman oikeuden perusti kuningas Kustaa III vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjalla nimellä kuninkaan korkein oikeus. Nykyinen Ruotsin korkein oikeus on perua tästä. Venäjän valloitettua Suomen vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi tuomioistuimeksi säädettiin hallituskonseljin oikeusosasto ja vuodesta 1816 alkaen Keisarillisen Suomen senaatin oikeusosasto.

Suomen korkein oikeus perustettiin vuonna 1918, Suomen itsenäistyttyä. Samalla korkein oikeus irrotettiin valtioneuvostosta ja siitä tuli myös muodollisesti itsenäinen ja riippumaton tuomioistuin.

Korkein oikeus on koko toimintansa ajan joutunut tasapainoilemaan valitusten määrän kanssa. Juttujen liiallinen määrä on vaikeuttanut KKO:n mahdollisuutta toimia ennakkopäätösten antajana. Valitusmahdollisuuksia rajoitettiin jo Ruotsin vallan aikana, jolloin muutoksenhakuoikeus riita-asioissa edellytti korkean vetorahan maksamista. Itsenäisyyden aikana 1922 säädettiin riita-asioiden muutoksenhaulle markkamääräinen alaraja. Tätä rajaa korotettiin myöhemmin useaan otteeseen. Vastaavasti rikosasioissa muutosta ei saanut hakea lieviin rikoksiin.

Nykyisen kaltaiseksi puhtaasti ennakkotapauksia ratkaisevaksi tuomioistuimeksi KKO muuttui vuonna 1980.

Tehtävät

Korkeimman oikeuden täysistuntosali.

Korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on ennakkopäätösten antaminen. Ennakkopäätöksillä eli prejudikaateilla ohjataan muuta lainkäyttöä. Ennakkopäätökset eivät muodollisesti sido alempia tuomioistuimia, mutta käytännössä niitä yleensä noudatetaan oikeuskäytännössä.

Korkeimpaan oikeuteen voi hakea muutosta vain niissä tapauksissa joissa se myöntää valitusluvan alemman tuomioistuimen päätökseen. Valituslupaa voi hakea hovioikeuksien ratkaisuista, eräistä vakuutusoikeuden ratkaisuista sekä niistä käräjäoikeuksien ratkaisuista, jotka käräjäoikeus on tehnyt maaoikeutena toimiessaan.

Valitusluvan myöntämisperusteita on kolme:

1. Ennakkopäätösperuste – lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi;
2. Purkuperuste – asiassa on tapahtunut sellainen oikeudenkäynti- tai muu virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi lain mukaan purettava tai poistettava;
3. Painava syy -peruste – valitusluvan myöntämiselle on muu painava syy.

Muita korkeimman oikeuden tehtäviä ovat

• Antaa lausuntoja tasavallan presidentille armahdusasioissa sekä oikeusministeriölle rikoksentekijöiden ulkomaille luovuttamista koskevissa asioissa
• Antaa lausuntoja eri vaiheissa olevista lakiesityksistä
• Tasavallan presidentin pyynnöstä antaa lausunnon eduskunnan hyväksymistä laeista sekä Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksymistä maakuntalaeista ennen kuin hän vahvistaa ne.

Organisaatio

Korkeimman oikeuden virastopäällikkönä toimii korkeimman oikeuden presidentti, jolla on apunaan kansliapäällikkö. Korkeimman oikeuden jäseniä kutsutaan oikeusneuvoksiksi, joita on oltava kerrallaan virassa vähintään 15. Muiden tuomareiden tapaan korkeimman oikeuden presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tuomarinvalintalautakunta ei osallistu näiden virkojen täyttämiseen. Jutut ratkaistaan oikeussihteereiksi tai esittelijäneuvoksiksi kutsuttujen esittelijöiden suorittaman valmistelun pohjalta.

1. tammikuuta 2006 alkaen korkeimman oikeuden presidentti on Pauliine Koskelo. Tämän edeltäjiä ovat olleet Leif Sevón, Olavi Heinonen, Curt Olsson, Antti Hannikainen, Matti Piipponen, Toivo Tarjanne, Oskar Möller, Hjalmar Neovius, Frans Pehkonen, Julius Grotenfelt ja August Nybergh.

Korkein oikeus on toimivaltainen valitusluvan myöntämistä koskevassa asiassa kahden jäsenen kokoonpanossa. Jos valituslupa myönnetään, ratkaistaan varsinainen pääasia tavallisesti viiden jäsenen muodostamassa jaostossa. Periaatteellisesti tärkeässä asiassa kokoonpanoa voidaan vahventaa joko 11-jäseniseen jaostokäsittelyyn tai täysistuntoon, johon osallistuvat kaikki korkeimman oikeuden jäsenet.

Korkeimman oikeuden jäsenet

• Presidentti Pauliine Koskelo
• Kati Hidén
• Kari Kitunen
• Gustav Bygglin
• Liisa Mansikkamäki
• Pertti Välimäki
• Pasi Aarnio
• Juha Häyhä
• Hannu Rajalahti
• Ilkka Rautio
• Soile Poutiainen
• Marjut Jokela
• Jukka Sippo
• Jorma Rudanko
• Pekka Koponen
• Ari Kantor
• Tuula Pynnä
• Jarmo Littunen
• Mika Huovila

Muutamia eläkkeelle jääneitä jäseniä

• Walter Andersin
• Antti Hannikainen
• Olavi Heinonen
• Lauri Lehtimaja
• Martti Miettinen
• Gustaf Möller
• Hjalmar Neovius
• Curt Olsson
• Matti Piipponen
• Göran Portin
• Leif Sevón
• Sakari Sohlberg
• Riitta Suhonen
• Erkki-Juhani Taipale
• Toivo Tarjanne
• Eeva Vuori
• Mikko Tulokas
• Kari Raulos

Muihin tehtäviin siirtyneitä jäseniä

• Markku Arponen Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi
• Jaakko Enäjärvi oikeuskansleriksi
• Timo Esko Turun hovioikeuden presidentiksi
• Olli Huopaniemi Työtuomioistuimen ja sittemmin Helsingin hovioikeuden presidentiksi
• Mikael Krogerus Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi
• Mikko Könkkölä Vaasan hovioikeuden ja sittemmin Helsingin hovioikeuden presidentiksi
• Heimo Lampi Kouvolan hovioikeuden presidentiksi
• Antero Palaja Turun hovioikeuden presidentiksi

Ensimmäiset korkeimman oikeuden jäsenet (1918)

• August Nybergh (siihenastinen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja)
• Julius Grotenfelt
• Axel Charpentier
• John Nordgren
• Wäinö Hirvinen
• Antti Heikkilä
• Valfrid Blåfield
• Frans Pehkonen
• Johannes Peltonen
• Frans Lilius
• Otto Granfelt
• Bror Mölsé
• Nils Neovius

joista siis tuli ensimmäiset oikeusneuvokset.

Lähteet

• Jukka Kemppinen: Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot: Korkein oikeus, laki ja yhteiskunta 1918–1990. VAPK-Kustannus, 1992. ISBN 951-37-0978-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korkein oikeus (Suomi) Wikimedia Commonsissa
• Korkein oikeus
• Tietoa Korkeimman oikeuden asiakirjojen tutkimisesta (Arkistolaitos)
• Korkein oikeus 75 vuotta. Lakimiesliiton kustannus 1993. ISBN 951-640-687-4