Pirkkoliisa Ahponen
| Pirkkoliisa Ahponen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1943 Vesanto |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | yhteiskuntapolitiikan emeritaprofessori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Jyväskylän yliopisto (YTK 1978), Joensuun korkeakoulu (FL 1983), Joensuun yliopisto (YTT 1991) |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
Pirkkoliisa Ahponen (os. Pulkkinen; s. 2. lokakuuta 1943, Vesanto) on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan emeritaprofessori.[1]
Ahponen tuli ylioppilaaksi Valtion iltaoppikoulusta (1967). Hän suoritti yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa 1978, filosofian lisensiaatin tutkinnon Joensuun korkeakoulussa 1983 ja yhteiskuntatieteiden tohtorin tutkinnon Joensuun yliopistossa 1991.[1] Arposen suomenkielinen väitöskirjatyö (1991) oli otsikoitu Kulttuuripolitiikka ja sen representaatiot : tutkimus ylevän maallistumisesta.[2] Hän on ollut Jyväskylän yliopiston dosentti vuodesta 1995 lähtien.[1]
Kulttuuripolitiikan ja elämäntavan tutkija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirkkoliisa Ahponen toimi vuodesta 1977 tutkimussihteerin ja tutkijan tehtävissä Suomen Akatemian rahoittamassa ja J. P. Roosin johtamassa elämäntapatutkimuksessa (työnantajana Suomen Akatemia 1977–1980, ja Joensuun korkeakoulu, myöhemmin Joensuun yliopisto 1981–1990). Yhteiskuntapolitiikan lehtorin (-1990) ja apulaisprofessorin (1991–1993) virkojen hoitamisen jälkeen hänet nimitettiin Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan professoriksi 1993,[1] missä tehtävässä hän toimi vuoteen 2011. Hän toimi Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan varadekaanina (1995–2001) ja laitosjohtajana (2003–2006).[1]
Ahposen väitöskirja ja sen jälkeinen tuotanto suuntautui erityisesti kulttuuripolitiikkaan postmodernissa yhteiskunnassa.[3]
Ahponen toimi Janus-aikakauskirjan päätoimittajana 2002–2004.[1] Hän osallistui aktiivisesti International Sociological Associationin (ISA) toimintaan,[1] jossa hän toimi vieraantumisteorian ja -tutkimuksen tutkimuskomitean sihteerinä 1998–2002 ja hallituksen jäsenenä. ISA on kansainvälinen sosiologinen järjestö, johon kuuluu sekä henkilöjäseniä että ja kansallisia sosiologisia järjestöjä. Se pyrkii edistämään sosiologista tietämystä kaikkialla maailmassa muun muassa kehittämällä henkilökohtaisia kontakteja sosiologien välillä.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maalta kaupunkiin ja pientilalta tehtaaseen: Tehdastyöläisten elämäntavan muutos. (WSOY, 1983) (yhdessä Marja Järvelän kanssa) ISBN 951-0-11806-0.
- Kulttuuripolitiikka ja sen representaatiot: Tutkimus ylevän maallistumisesta. Väitöskirja: Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 13. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1991. ISBN 951-696-962-3.
- Riskikirja: Uhat, mahdollisuudet ja asiantuntijuus epävarmuuden yhteiskunnassa. (Minerva, 1997) (toim.)
- Tearing Down the Curtain, Opening Gates: Northern Boundaries in Change. (Minerva, 2000) (toim. yhdessä Pirkko Jukuraisen kanssa)
- Kulttuurin pesäpaikka: Yhteiskunnallisia lähestymistapoja kulttuuriteoriaan. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-22579-7.
- Construction of Cultural Policy. (Minerva, 2004) (toim. yhdessä Anita Kankaan kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antero Puhakka, Minna Suutari & Silva Tedre (toim.): Notkea liike. Pirkkoliisa Ahposen juhlakirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, Yhteiskuntapolitiikka, 2003. ISBN 952-458-353-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 16 huhtikuuta 2021), s. 46
- ↑ Pirkkoliisa Ahponen: Kulttuuripolitiikka ja sen representaatiot : tutkimus ylevän maallistumisesta (ISBN 951-696-962-3; PhD thesis/ Joensuun yliopisto, julkaistu sarjassa Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, ISSN 0781-0350; n:o 13) 1991. Joensuu: Joensuun yliopisto (teostiedot via Finna). Viitattu 16.4.2021. (suomeksi)
- ↑ a b Antero Puhakka, Minna Suutari & Silva Tedre (toim.): Notkea liike. Pirkkoliisa Ahposen juhlakirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, Yhteiskuntapolitiikka, 2003. ISBN 952-458-353-4.
| ||||||||||
